Alkukauden kaamos

Jos edellinen blogahdus päättyi jonkinlaiseen positiiviseksi nähtävään vivahdukseen, niin sen jälkeen onkin ollut pelkkää vastamäkeä. Aika pian Ruotsin pääsiäisleirin jälkeen alkoi jonkinsortin nihkeys. Kroppa ei oikein palautunut – aamuleposyke on ollut jatkuvasti 5 pykälää normaalia korkeammalla ja sykevälivaihtelu hiukan normaalia matalampaa. Lisäksi kisoissa ja reeneissä kulku on ollut melkoisen nihkeää koko ajan. Pyrin siinä lepuuttelemaan ja ottamaan iisimminkin harjoittelun saralla, mutta ei se varsinaisesti vienyt asiaa parempaan suuntaan. No pari viikkoa sitten kävin verikokeissa ja kas kummaa, HB oli ehkä matalin ikinä (personal worst) ja muut veriarvot antoivat osviittaa jonkin sortin viruksesta. Tiedä sitten tarttuiko Strömstadista jonkin sortin ylimääräinen tuliainen mukaan. No nyt on sitten jatkotutkimuksia tehty ja tuloksia odotellaan. Ensihätään rautakuuria.

Oikea jalan jalkapohjan plantaarifaskiittikin ärtyi sellaiseksi, että kävin siihen eilen ottamassa kortisonipiikin ja koitan sen nyt lepäillä kuntoon. Vaikka reenejä ei ole sen takia tarvinnut tekemättä jättää, niin kyllä se alkoi jo vaivaamaan ikävän paljon.

Jos jostain pitää jotain positiivista repiä urheilun saralle, niin olen suunnistanut tänä keväänä taidollisesti melko hyvin. Virheitä on tullut vähän ja homma on tuntunut helpolta. Toisaalta, pääosin kisat ja harjoitukset ovat painottuneet "helpohkoihin" maastoihin, mutta silti se aina mieltä lämmittää kun lippu halkeaa. Tiomilassakin tuli suunnistettua hyvin ja hallittua yö-suunnistusta. Kartta alla.

Tiomila 2016 6.osuus

Seuraavaksi jatketaan rautakuuria, sekä sisäisesti että ehkäpä myös vähän ulkoisesti. Koitetaan selvittää, mikä barbababa elimistössä lymyilee (vaiko mikään?) ja levätään/hoidetaan/lääkitään jalkapohja kuntoon. Sitten ihmetellään taas tulevia urheilemishaasteita tarkemmin.
Kaikesta huolimatta mukavaahan tämä suunnistaminen kyllä on.