PWT kiertuetta ja tummentelua

Talvi, tuo vuodenajoista viheliäisin, on taas saapunut yllemme. Lunta, liukasta, kylmää, pimeää – not my favourite. No, huonomminkin voisi olla. Ensi viikolla listaan voi lumen tilalle vaihtaa loskan, sitten kohta perään jään. Kaiken kukkuraksi talviaika (virallisesta termistä huolimatta se väärä aika), joka syö sen viimeisenkin valoisan tunnin (aika monen) sisätyöläisen päivästä. Kun lähden töihin, on pimeää. Kun lähden töistä, on pimeää. Ei ihme, että suomalaiset masentuu tähän aikaan vuodesta (lehdestä luin). Edes yksi tunti lisää valoisaa aikaa työpäivän päätteeksi tekisi ihmeitä. Anteeksi avautumiseni, olen taipuvainen tummenteluun tähän aikaan vuodesta. Mutta en usko olevani ainoa suomalainen jolla on vastaavia oireita.

Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että en ole vieläkään päässyt juoksemaan. Viisi viikkoa taitaa olla Mannasta aikaa ja vaikka kuntoutuminen tuntuu menneen suhteellisen hyvin, niin vielä ei ole ollut juoksun aika. Fysioterapiaa ja kuntoutusliikkeitä on tullut väännettyä kiitettävästi, mutta oman aikansa se silti ottaa. Kun nivelside repeää / menee poikki, niin se ei ihan hetkessä korjaa itseään. Uskon kuitenkin, että viikon päästä voisin koittaa ottaa jo juoksuaskelia. Parilla minuutilla aloittaen ja siitä pikkuhiljaa kasvattaen. Jos jotain positiivista, niin samalla on tullut väkisinkin lepuutettua toista jalkaa, jossa plantaarifaskiitti on vaivannut pidempään. Kiinan reissun jälkeen siihen laitettiin vielä yksi kortisonipiikki, joten toiveissa olisi, että se paranisi samalla vaivalla.

Piristystä syksyyn ja vammasta toipumiseen toi erinomainen Kiinan PWT kiertue. 10 päivää yhteensä, joista 8 Pekingissä ja pari kaupungin ulkopuolella. Hienoja kisamaastoja (joissa vain kävelin), se ruoka, uusia tuttavuuksia (jokunen vanhakin), ja sellaisia kokemuksia, joita mielellään kelailee jälkeenpäin mielessään.
Kisoissa oli erinomainen tunnelma kun paikallisten kanssa juostiin samoja kisoja. Ja onhan niissä kisoissa muutenkin omanlaisensa tunnelma verrattuna esim. Suomen kisoihin. Oheistoiminnassa / kilpailukeskuksessa pääfocus on aika eri asioissa kuin Suomessa ja tietyt asiat hoidetaan aivan erilaisella touchilla tai panostuksella – isommalla tai pienemmällä. Monelle olisi silmiä avaavaa käydä opintomatkalla katsomassa, miten tiettyjä perinteisiä hommia voisi hoitaa. Nimenomaan täältä sinnepäin. Toki myös sieltä tännepäin.

Tietysti kisoissa syletti kun ei itse päässyt juoksemaan, näytti olevan sen verran hauskaa. Ratoja kävin kävellen läpi niiltä osin, joihin uskalsin nilkalla mennä. Mutta kun ei päässyt juoksemaan, niin löysi itsensä välillä ihan uudenlaisista tilanteista. Kisan ja huippujen tekemisen seuraaminen maastossa kisan aikana paikkaa vaihdellen oli mielenkiintoista. Reportterin roolia on tullut hoidettua jo pidempään, mutta tällä kertaa päädyin vielä selostamaan "100m-orienteering:n" PWT-näytösosuutta, sekä hostaamaan palkintojenjaot PWT:n osalta. Siinä sai mieli avoinna sopia paikallisten kanssa kuvioista ja homman etenemisestä. Oppi taas uutta sikäläisestä ajatusmaailmasta ja mentaliteetista. Se on arvokasta se.

Kokonaisuudessaan PWT-kiertue oli varsin onnistunut setti ja erittäin hyvää mainosta suunnistukselle. Enemmän itse kiertueesta voi lukea PWT:n sivuilta.