Tiomilan jälkeen alkanut kolmen viikon prrojekt sprint sai päätöksensä. Se päättyi SM-sprintin 13 sijaan. Se oli pettymys, vaikka hirveän paljon parempaa ei kolmen viikon panostuksella olisi ollutkaan tarjolla. Palketti oli silti minimitavoite, joka jäi 7 sekunnin päähän. Juoksukunto ei ehtinyt kehittyä kevään vammojen jälkeen tarpeeksi, että olisi tosissaan voinut taistella mitalista. Projektin voi silti sanoa olleen jollain tasolla onnistunut, sillä SM-sprintin finaalissa tein kolmen viikon rojektin aikaisista 11 sprint-startista parhaan suorituksen. Jaksoin myös ekaa kertaa juosta samaa vauhtia loppuun asti. Ja vaikka juoksu ei kulkenut kertaakaan Kokkolan leirin jälkeen, niin projektin viimeisenä päivänä jalatkin alkoivat olemaan jo pelissä mukana.
karsinta
finaaliMutta nyt kohti uusia haasteita ja uusia ärsykkeitä. Eilen teinkin jo (semi)pitkän juoksulenkin. Ekan sitten maaliskuun 21 päivän, joka muuten olikin viimeinen harjoitus ennen telakoitumista. Mieli ja ruumis janoavatkin joo uusia haasteita. Faktinen totus on kuitenkin se, että taktinen fokus oli viimeiset kolme viikkoa vain ja ainoastaan sprintissä. Nyt tekee mieli tehdä jotain ihan muuta. Hit the woods jack!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti