Hieno Tiomila. Tietysti jos olisi menestytty, niin olisi ollut hienompi. Mutta kyllä sai nauttia suunnistuksesta hienossa maastossa. Välillä oli sellainen fiilis kuin Jukolassa olisi juossut. Olin kyllä odottanutkin kisaa melko suurella innolla, joten se olisi ollut hieno varmaan missä tapauksessa tahansa.
Meitin jengissä nähtiin muutamia hienoja suorituksia, mutta omaan tulemaan en voi olla tyytyväinen. Polvi muuttui paremmaksi viikkoa ennen kisaa ja pääsin koittamaan juoksua. Vaikealtahan tuo juoksu aluksi tuntui, mutta parani joka lenkillä sen verran, että uskoin vakaasti ennen kisaa, että kolmen viikon pakkolepo ei olisi vienyt kuntoa mihinkään.
Tärkein eli suunnistus oli kautta linjan hallittua (6-7 väliä lukuunottamatta, jossa lähdin ensin rastilta väärään suuntaan, eksyin keskellä väliä väärälle uralle ja koukkasin vielä rastiakin). Kahden minuutin virhesummasta suurin osa tuli tällä välillä. GPS. Juoksentelufiilis oli myös hyvä ensimmäiset 5 kilsaa, mutta heti TV-rastin jälkeen tiellä alkoivat molemmat pohkeet kramppaamaan ja se oli sitten siinä. Aina kun tuli kovempaa pohjaa alle, niin pohkeet löi kramppiin. Ei siinä oikein päässyt vauhtia pitämään ja ero kasvoi vähän turhan rumasti. Lihaksisto ei sitten kuitenkaan ollut vielä valmis näin pitkään latuun. Sen olen todennut myös kisan jälkimainingeissa. On meinaan sellaiset jumit jaloissa, ettei ole ollut vuoden 2003 heinäkuun.
Tänään olisi AM-Sprintti ja huomenna pitäisi lähteä leirille suunnistamaan kovaa. Saa kyllä olla tarkkana näiden koipien kanssa. Siinä samassa pitänee keskittyä juoksutekniikan tarkasteluun. On meinaan sellainen olo, että juoksu on varsin toispuolista. Kuulostaapa taas hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti