Tein tänään kovan harjoituksen. Juoksin vetoja Kempeleen Kokkokankaalla, tuolla polkuisella hiekkakangasalueella, josta korkeuseroja löytyy useita kymmeniä senttejä. Maaston kruunaa paikallinen laskettelu- ja hiihtourheilukeskus Köykkyri - tekomäki, joka kohoaa aina 25metrin huimaan korkeuteen asti. Sen päälle päättyi kolmas veto.
Useamman useamman minuutin vedon juoksin aika kovaa, saatoin mennä välillä jopa täysillä. Jalat lensi, keuhkot huusi, kädetkin heilui niin perkeleesti. Tuntui todella hyvältä.
En tiedä onko ikinä kulkenut näin kovaa - tuskin.
didi didi diidii diii diii diiii
lauantai 30. elokuuta 2008
maanantai 25. elokuuta 2008
Erase/Replace
Sunnuntaina juostiin Huippisfinaali Espoossa, tuolla Suomen tietoteknisen osaamisen kehdossa.
Reipas viikko sitten telottu akilles oli hieman viikolla vaivannut, mutta hyviä juoksutreenejä sain kumminkin tehtyä. Kävin kerran tekemässä vesijuoksuvetojakin. Mut joo, se huippis.
Takaa-ajozetityksen karsinta, vaikka eihän siinä ketään karsittu, oli varsin kaksijakoinen. Ensimmäinen reilu kilometri ja 6 rastia olivat vaativaa avokallio/rinne rastinottoa, jonka jälkeen loppurata oli aika lailla pelkkää juoksua muutamalla reitinvalinnalla höystettynä.
Aloitin übervarovaisesti ja kutakuinkin kävelin ykköselle, otin vähän pataan mutta sain pelin varmasti auki ja itseni kartalle. 2 ja 3 tul oikein hyvin. Nelosta koukkasin naisten rastin kautta 15sekuntia. 5:lle hyvin ja kutoselle alun pienen (10sek) ajautumisen kautta mukavasti. Taisin olla tässä vaiheessa sijalla 15, ja vaikka loppu tuli 10 sek reitinvalintavirhettä (8-9 vasemmalta) lukuunottamatta puhtaasti niin sija tippui ja pataan tuli turhan paljon. Jalalla jäin. Olin siis karsinnassa parempi suunnistamaan kuin juoksemaan. Ei se kyllä oikein kulkenutkaan. Karsinnan jälkeen olin 22. 1.53 kärjestä, ja ukkoa molemmilla puolilla ruuhkaksi asti.
Finaalissa fyysinen vire olikin sitten jo monin verroin parempi ja hyvä niin, sillä varsinkin alku ja loppumatkasta sai juosta ihan kaamiaa kyytiä. Ykköselle mennessä juoksin Miikan peesissä hiukan viivan vasemmalla puolen. Muita ei vielä edellä näkynyt, mutta hiukan ennen rastia alkoi jo edellä menneen letkan selät vilkkua. Sen jälkeen tulikin juostua selkiä kiinni. Jossain nelosen paikkeille sain letkan kärjen eli sijan 12 näkyviin. Siinä se letka sitten kasvoi kun takaata tuli lisää porukkaa junailemaan. Oiskohan siellä Taanila ollu veturina. 7:lle koko letka teki pienen koukun (yllätys) ja tässä vaiheessa siinä taisikin olla 25 tyyppiä. Itse suunnistelin siinä letkan puolessa välissä koittaen sen suuremmin olla höntyilemättä. Ei tuntunut oikeestaan edes kovin pahalta. Muistankin ajatelleeni, että voishan tässä kovempaakin juosta, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi.
13:sta eivät pojat sitten meinanneet päästää leimaamaan ollenkaan ja päätin aloittaa lyhyen mutta terävän hivuttaumisen kohti letkan kärkeä. Se tapahtuikin sitten aika itsestään, sillä paikka ennen 14:sta oli vähän erikoinen ja osa porukasta jäi katselemaan rastia hiukan liian aikaisin. Tässä vaiheessa tietenkin piti sitten vähän kiristää vauhtia. 15:sta leimasin letkan kolmantena, heti Laitisen jälkeen. Airila oli jotenkin päässyt tuikkaamaan itsensä parinkymmenen metrin karkumatkalle ja Hannun selkä katosikin pieneksi ajaksi näkymättömiin asti. Yleisörastilla tilanne oli edelleen sama. 19:sta Otin vasemmalta kiertävän valinnan, joka olikin hiukan nopeampi. 20:lle päätin mennä hiukan viivan vasemmalta puolen. Laitinen lähti perään, muut taisivat mennä Mäksän perään viivan oikeaa puolta. Rastilla oltiin Mäksän kanssa samaan aikaan. Lähdin 20:ltä aika agrella, slalomia jyrkänteiltä alas. Parkkipaikalla huomasin, että olin 20metriä muita edellä. Mäksä tuli jostain sivusta. 21:lle ja 22:lle menin tarkasti ja leimasin letkan ekana. 23:lle mennessä homma menikin sitten jo melkoiseksi raastamiseksi. Mäksä paineli tiellä ohi ja leimasi rastilla ensin. Vikalle ammuttiin aika lailla suoraan, hiukan viivan oikeaa puolta. Mäksä veti. Vikalla leimattiin samassa järjestyksessä ja maalissa myös, naamat peruslukemilla:
(Ilkka Saarimäki)
Jos karsinnassa olisi ollut kulku mukana, niin sen minuutin kovempaa olisi voinut päästä. Olis sitten päässyt sinne kärkiletkaan vääntämään, mutta 13 sija maistuu kyllä hyvältä, kun sija nousi 9 pykälää ja edellä ei isosta kakkosletkasta ollut kuin yksi mies, ja sekin vielä Mäksä niin sekään ei haittaa.
Tulokset Karsinta tulokset Karsinta reittihärveli Finaalin GPS
ps. Luin muuten todistetusti lähtöviitoituksella karttaa.
(Ilkka Saarimäki)
Reipas viikko sitten telottu akilles oli hieman viikolla vaivannut, mutta hyviä juoksutreenejä sain kumminkin tehtyä. Kävin kerran tekemässä vesijuoksuvetojakin. Mut joo, se huippis.
Takaa-ajozetityksen karsinta, vaikka eihän siinä ketään karsittu, oli varsin kaksijakoinen. Ensimmäinen reilu kilometri ja 6 rastia olivat vaativaa avokallio/rinne rastinottoa, jonka jälkeen loppurata oli aika lailla pelkkää juoksua muutamalla reitinvalinnalla höystettynä.
Aloitin übervarovaisesti ja kutakuinkin kävelin ykköselle, otin vähän pataan mutta sain pelin varmasti auki ja itseni kartalle. 2 ja 3 tul oikein hyvin. Nelosta koukkasin naisten rastin kautta 15sekuntia. 5:lle hyvin ja kutoselle alun pienen (10sek) ajautumisen kautta mukavasti. Taisin olla tässä vaiheessa sijalla 15, ja vaikka loppu tuli 10 sek reitinvalintavirhettä (8-9 vasemmalta) lukuunottamatta puhtaasti niin sija tippui ja pataan tuli turhan paljon. Jalalla jäin. Olin siis karsinnassa parempi suunnistamaan kuin juoksemaan. Ei se kyllä oikein kulkenutkaan. Karsinnan jälkeen olin 22. 1.53 kärjestä, ja ukkoa molemmilla puolilla ruuhkaksi asti.
Finaalissa fyysinen vire olikin sitten jo monin verroin parempi ja hyvä niin, sillä varsinkin alku ja loppumatkasta sai juosta ihan kaamiaa kyytiä. Ykköselle mennessä juoksin Miikan peesissä hiukan viivan vasemmalla puolen. Muita ei vielä edellä näkynyt, mutta hiukan ennen rastia alkoi jo edellä menneen letkan selät vilkkua. Sen jälkeen tulikin juostua selkiä kiinni. Jossain nelosen paikkeille sain letkan kärjen eli sijan 12 näkyviin. Siinä se letka sitten kasvoi kun takaata tuli lisää porukkaa junailemaan. Oiskohan siellä Taanila ollu veturina. 7:lle koko letka teki pienen koukun (yllätys) ja tässä vaiheessa siinä taisikin olla 25 tyyppiä. Itse suunnistelin siinä letkan puolessa välissä koittaen sen suuremmin olla höntyilemättä. Ei tuntunut oikeestaan edes kovin pahalta. Muistankin ajatelleeni, että voishan tässä kovempaakin juosta, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi.
13:sta eivät pojat sitten meinanneet päästää leimaamaan ollenkaan ja päätin aloittaa lyhyen mutta terävän hivuttaumisen kohti letkan kärkeä. Se tapahtuikin sitten aika itsestään, sillä paikka ennen 14:sta oli vähän erikoinen ja osa porukasta jäi katselemaan rastia hiukan liian aikaisin. Tässä vaiheessa tietenkin piti sitten vähän kiristää vauhtia. 15:sta leimasin letkan kolmantena, heti Laitisen jälkeen. Airila oli jotenkin päässyt tuikkaamaan itsensä parinkymmenen metrin karkumatkalle ja Hannun selkä katosikin pieneksi ajaksi näkymättömiin asti. Yleisörastilla tilanne oli edelleen sama. 19:sta Otin vasemmalta kiertävän valinnan, joka olikin hiukan nopeampi. 20:lle päätin mennä hiukan viivan vasemmalta puolen. Laitinen lähti perään, muut taisivat mennä Mäksän perään viivan oikeaa puolta. Rastilla oltiin Mäksän kanssa samaan aikaan. Lähdin 20:ltä aika agrella, slalomia jyrkänteiltä alas. Parkkipaikalla huomasin, että olin 20metriä muita edellä. Mäksä tuli jostain sivusta. 21:lle ja 22:lle menin tarkasti ja leimasin letkan ekana. 23:lle mennessä homma menikin sitten jo melkoiseksi raastamiseksi. Mäksä paineli tiellä ohi ja leimasi rastilla ensin. Vikalle ammuttiin aika lailla suoraan, hiukan viivan oikeaa puolta. Mäksä veti. Vikalla leimattiin samassa järjestyksessä ja maalissa myös, naamat peruslukemilla:
(Ilkka Saarimäki)
Jos karsinnassa olisi ollut kulku mukana, niin sen minuutin kovempaa olisi voinut päästä. Olis sitten päässyt sinne kärkiletkaan vääntämään, mutta 13 sija maistuu kyllä hyvältä, kun sija nousi 9 pykälää ja edellä ei isosta kakkosletkasta ollut kuin yksi mies, ja sekin vielä Mäksä niin sekään ei haittaa.
Tulokset Karsinta tulokset Karsinta reittihärveli Finaalin GPS
ps. Luin muuten todistetusti lähtöviitoituksella karttaa.
(Ilkka Saarimäki)
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Bleeding Me
Voiehan perse. Täällä Varsinais-Suomessa ei eilen juostu pitkää-matkaa, vaan keskaria. Pitkä on viikon päästä samaan aikaan huippiksen kanssa. Ihme touhua saatana. Nilkkakin meni ympärs.
Keskimatka juostiin Lyömäsen kartalla Pöytyällä. 5,9km ja 14 rastia. Suorituksen aikainen keskittyminen on ollut viime aikojen reeneissä hiukan hakusessa, joten päätin lähteä kisaan rauhassa, suunnistuksen ehdoilla ja antaa vauhdin tulla sitten itsestään. No äkkiä se vauhti sieltä tuli, pohjat kahdelle ekalle välille. Homma oli kuitenkin hyvin hanskassa ja aina kympille asti, suunnistus pysyi edellä ja maltoin pysähtyä tarvittaessa. 10:llä olin kolmantena. Kattelin muuten väliajoista, että hävisin Muukkoselle kahdella pidemmällä välillä yht. 1.11 ja olin 1.26 tässä perässä. Ilman sen kummempia suunnistusvirheitä. 3-4 välin lopun juoksin väärää valintaa ja kait se 4-5 välikin olis ollu toisaalta nopiampi. Tiedän mitä pitää reenata ennen pitkiä.
10-11 väli olisi ehkä pitänyt juosta kokonaan vasemmalta ympäri, tietä ja uraa, takakautta rastille. Ainakin mun, sillä puolessa välissä väliä nyrjäytin nilkan, en pahasti kumminkaan. Meno oli hetken aikaa melko vaivalloista ennen kuin nilkka turtui. Kartan katsominen tosin loppui siihen samaan paikkaan ja survasin rastille vielä pumminkin. REITTIHÄRVELI
Maalissa heitin jääpussia kehiin ja jätin verkat tekemättä. Meinasin kumminkin, että kyllä ilman muuta tän päivän viestissä pystyisi juoksemaan. Illalla lähdin sitten verkkaamaan. Juoksin 4 minuuttia ja totesin, että hiljasta on. Nilkkaan ja akillesjänteeseen hiukan sattui, enkä uskaltanut varata täyttä painoa jalalle. Mieleen juolahti, että alkaa olla södiksen leiriläiset aika lailla nipussa. Parempi oli jättää viesti väliin ja pitää pari päivää juoksutaukoa ja paljon kylmää. Luulisin, että sillä jo hoituu juoksukondikseen.
lauantai 9. elokuuta 2008
Ukkonen
On täs tullu reenailtuu.
Tiistaina juoksin Hervannasta Taivalpirtille (ja takaisin). En halunnut tulla samaa reittiä takas, joten koitin toisia vaihtoehtoja. Ensin koitin yhteen suuntaan, mutta hetken juostuani totesin, että nyt aurinko paistaa väärästä suunnasta ja palasin takaisin, vain lähteäkseni toiseen suuntaan, josta vastaan tuli helvetinmoinen avosuo. No, takas, ja kolmanteen suuntaan. No se polku loppu keskellä pusikkoa. Palasin takaisin vielä kolmannen kerran. Ja menin kiltisti takaisin samaa reittiä kuin tulinkin. 2.15.
Vihtamäessä käytiin tekee suunnistusreeni tos torstaina. Oli aika hidas maasto. Tosi hidas, mut vaativaa oli.
Tänään kävin Lasen kans Tikiksellä juoksemas Tikkahölkän. No tikishän unohtu sit kotia. Jos haluaa juosta Tikishölkän mäkisen 10km (alla) aikaan 34.04, niin tässä menestysresepti:
Jumisten jalkojen avaus edellisenä iltana 22-24 reippaassa sateessa keskellä kuraista niittyä heilumalla Maj Karman tahdissa + väsynyttä värjöttelyä Von Herzen Bros:iii kuunnellen. Sade ja valot, musiikki, mikä hieno yhdistelmä, pääsi ihan kisafiilikseen. Kruunataan kebsuilla ja ranuilla, annoskoko sellainen, että siitä syö kolme satakilosta jässikkää, tai 1 ja 1/4 mädiä. Otetaan vielä epähuomiossa aamulla mukaan painavimmat juoksukengät mitä löytyy ja käydään kastelemassa ne ennen starttia varmasti ja kunnolla.
Kahden kilsan jälkeen saattaa olla sääret aivan hapoilla ja jökissä, ja juoksusta rentous yhtä kaukana kuin Uranus auringosta, mutta pakki menee sekaisin vasta paria kilsaa ennen maalia. Vikalla kilsalla ilmeisesti paikallinen tyttöbändi soittaa kaiken ikäisten suosimaa Rock-musiikkia ja loppukiri irtoaa mukavan väkinäisesti, mutta joku jää kumminkin taakse. Parinkymmenen sekunnin päässä menee kumminkin palkintorahat. Syö miestä rotan lailla. Saan kumminkin palkinnoksi lusikan. Huraa.
Tikkahölkkä
Ei sit kuulunu kutsua the kisoihin.. En tiedä oliko kausi nyt sitten pettymys vai. On täs viel kait..
Ei muuta kuin leuka rintaan ja niskoja venyttelemään.
Tiistaina juoksin Hervannasta Taivalpirtille (ja takaisin). En halunnut tulla samaa reittiä takas, joten koitin toisia vaihtoehtoja. Ensin koitin yhteen suuntaan, mutta hetken juostuani totesin, että nyt aurinko paistaa väärästä suunnasta ja palasin takaisin, vain lähteäkseni toiseen suuntaan, josta vastaan tuli helvetinmoinen avosuo. No, takas, ja kolmanteen suuntaan. No se polku loppu keskellä pusikkoa. Palasin takaisin vielä kolmannen kerran. Ja menin kiltisti takaisin samaa reittiä kuin tulinkin. 2.15.
Vihtamäessä käytiin tekee suunnistusreeni tos torstaina. Oli aika hidas maasto. Tosi hidas, mut vaativaa oli.
Tänään kävin Lasen kans Tikiksellä juoksemas Tikkahölkän. No tikishän unohtu sit kotia. Jos haluaa juosta Tikishölkän mäkisen 10km (alla) aikaan 34.04, niin tässä menestysresepti:
Jumisten jalkojen avaus edellisenä iltana 22-24 reippaassa sateessa keskellä kuraista niittyä heilumalla Maj Karman tahdissa + väsynyttä värjöttelyä Von Herzen Bros:iii kuunnellen. Sade ja valot, musiikki, mikä hieno yhdistelmä, pääsi ihan kisafiilikseen. Kruunataan kebsuilla ja ranuilla, annoskoko sellainen, että siitä syö kolme satakilosta jässikkää, tai 1 ja 1/4 mädiä. Otetaan vielä epähuomiossa aamulla mukaan painavimmat juoksukengät mitä löytyy ja käydään kastelemassa ne ennen starttia varmasti ja kunnolla.
Kahden kilsan jälkeen saattaa olla sääret aivan hapoilla ja jökissä, ja juoksusta rentous yhtä kaukana kuin Uranus auringosta, mutta pakki menee sekaisin vasta paria kilsaa ennen maalia. Vikalla kilsalla ilmeisesti paikallinen tyttöbändi soittaa kaiken ikäisten suosimaa Rock-musiikkia ja loppukiri irtoaa mukavan väkinäisesti, mutta joku jää kumminkin taakse. Parinkymmenen sekunnin päässä menee kumminkin palkintorahat. Syö miestä rotan lailla. Saan kumminkin palkinnoksi lusikan. Huraa.
Tikkahölkkä
Ei sit kuulunu kutsua the kisoihin.. En tiedä oliko kausi nyt sitten pettymys vai. On täs viel kait..
Ei muuta kuin leuka rintaan ja niskoja venyttelemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)