keskiviikko 2. toukokuuta 2007

You Shook Me All Night Long



Olipa melkoinen Tiomila. Kyllä oli.
Maalissa kuudensia, sanoisinko aivan perkeleenmoisen nousun jälkeen.
Pojat toi taas sellaiset fiilikset, että ei mitään järkeä. Wuhuu!


(olli salo)

Itselle oli viimeiset pari kuukautta selvää, että veturina mennään taas, ja mikäs siinä - hauskaahan se on. Tällä kerralla erityisen hauskaa. Juri piti ennen viestiä puheen, jonka jälkeen fiilis oli katossa.

Ennen starttia olo oli rauhallinen, tuttu ja turvallinen. Varsinkin kun Koiviston Mattikin oli aloittamassa, ja Sorvisto. Tiesi, että jos samoihin letkoihin osutaan, niin siellä mennään.

Startti jusahti ja prologia lähdin iskemään niin kovaa kuin suinkaan pääsin. Parin sadan metrin jälkeen totesin olevani tarpeeksi kärjessä ja heitin kartan auki. Matilla ja Juhalla oli eri hajonta. Itsellä oli alussa se hitaampi vaihtoehto, tosin siitäkin olisi voinut tehdä vähän nopeamman, kun juoksin 1 ja 3 välit vähän huonoilla reitinvalinnoilla. Varsinaista virhettä ei kumminkaan tullut.
Varvauksessa olin reilun minuutin kärjestä. Selkää oli edessä riittämiin. Varvauksen jälkeen otin ohituskaistan käyttöön ja seuraavan kilsan aikana juoksin kärjen kiinni. Iloinen yllätys olikin kun kärjen tavoitettuani totesin, että A-P:han tuossa vetää, JRV:n kakkosessa lainassa. Niin sekin oli aloittamassa. Juhakin oli siinä vieressä. Olo oli kuin kurkocupissa konsanaan, paitsi, että juostiin aika paljon hiljempaa. Ja olihan se Mattikin siinä kärkiletkassa, tietysti.
Siinä sitä sitten mentiin, vaihdettiin koodit, todettiin mitkä rastit ainakin ovat hajontoja ja juteltiin mukavia. Kaikki totesivat vauhdin olevan helppoa, mutta kärjestä ei viitsinyt karkunkaan kukaan yrittää. Letka oli kumminkin yllättävän lyhyt jo tässä vaiheessa. Sorvisto teki suurimmat työt, minä, Matti ja A-P oltiin parin metrin etäisyydellä ja varmistettiin ympäristö. Ja hyvinhän se meni. Virhettä ei tehty lainkaan, ennenkuin sitten ihan lopussa, kun joku ruotsalainen turakki lähti vetämään letkaa. Kolmanneksi viimeiselle poljettiin koko letka 45astetta väärään suuntaan. Katselin kompassia ja huutelin, että nyt menään ihan päin **ttua. Sitten tultiin niityn laidalle 300m sivuun ja se ruotsalainen turakkikin tajusi sen. Ois pitäny huutaa ruotsiksi. Sieltä sitten letkan jäsenet korjailivat itseään rastille paremmalla ja huonomalla menestyksellä. Itse paremmalla. Oli siellä kärkiletkan perukoilla sentään ollut 4kaveria, jotka uskalsivat tehdä oman ratkaisun lopussa. Ne tulikin sitten kärjessä vaihtoon, hiukan ennen kuin se meidän letka alkoi valua vaihtoon.
Itse vaihdoin sijalla 7. +1.20 kärjestä. Olo oli hieman epätodellinen kun viimeisellä rastilla leimatessa, ei edessä sen paremmin kuin takanakaan näkynyt ketään. Maaliviivalla katsoin taulusta vaihtosijan ja totesin, että hyvin tuli. Virhettä ei tullut kuin se lopun 1,5min. Porukka oli hajonnut yllättävän paljon, ja kärjen tuntumassa oltiin. Tämän lisäksi meillä oli metsässä todella hauskaa. Parempaa avausta ei olisi voinut toivoa.

Toisella osuudella Macolla ei ollut hyvä päivä. Tulehtunut kantapää antoi tasoitusta ja muutama koukkukin tuli. Vaihtosija 35. Kärkeen ja 6. sijaan eroa reilu 6min. Ei kuitenkaan mitään ratkaisevaa.

Kolmannella Täpsä myös aloitti hyvin, mutta lopussa tuli muutama paha virhe ja Suna pääsi Långalle sijalla 28. 10.13 kärjestä ja 6min 6. sijasta. Tässä vaiheessa kieltämättä näytti hieman synkältä, kun jäätäviä letkoja ei ympärillä näkynyt.

Sunalla viimeisten viikkojen valmistautuminen ei ihan täydellistä ollut ollut kipeiden kantapäiden ja sairauden takia, mutta hän sai kumminkin pitää paikkansa Långa Nattenilla ja juoksi olosuhteisiin nähden hyvän juoksun. Kärjessä Nordberg teki historiaa ja ero kärkeen oli 17.46 ja 6. sijaan 12min. Sijalla 27.

Viidennellä osuudella kärki vaihtui ja Halden karkasi 5min muilta. Juri juoksi hyvän perusjuoksun ja piti eron kärkeen samana. Kuudenteen sijaan eroa oli 10min. Sija 22.

Kutospätkällä oli päivä jo päällä ja Ändi tulessa. Joukkueen mahdollisesti iloisin mies vaihtoi sijalla 25. 21min kärjestä ja 10,5min kuudennesta sijasta.

Sitten lähti. Mäksä 7.osuudellla. Ankkuri nousi vaihtoon mennessä sijalle 17 ja ero kärkeen kaventui 18,5minsaan. Kuudenteen sijaan oli vielä 8min.

8 osuuden hoiteli Sacha. Ero kärkeen pysyi samana. Kuudenteen sijaan oli matkaa enää 3,5min, mutta mikä tärkeintä Sacha vaihtoi letkassa, jossa olivat sijat 7-14. Mäksä ja Sacha olivat nostaneet meidät kahden osuuden aikana sijalta 25 takaisin 10 sakkiin ja juosseet useita minuutteja kymppikärjen letkoja kiinni.

9:n lyhyellä putkella Pauke valitsi Itävuon selän, niinkuin koko muukin letka. 6sija juostiin kiinni ja eron ollessa kärkeen vajaa 18min, ankkuri osuudelle lähti samassa letkassa joukkueet sijoilla 6-14. Taakse ja eteen eroa oli sen verran, että tuohon haarukkaan tultaisiin.

Ankkuriosuudelle lähti Max. Pauken ollessa metsässä, Max kävi tarkastamassa tilanteen. Todettiin, mitkä sijat on haarukassa ja täpinöissä kun oltiin niin vielä, että ketä siellä oli. Vaikka kyllähän hän sen tiesi. Max sanoi "it's my business" ja lähti.
Harvennusta metsässä tapahtui sen verran, että lopussa oli Max, Merz, Lauenstein ja Jansson, jotka ratkaisivat sijat 6-9. Max hoiti homman tokavikan jälkeen. Vikalla leima ekana ja se oli siinä. Vaikka loppusuora oli pitkä, muilla ei ollut jakoa.
Oltiin kuudes ja ääni lähti.


(järjestäjä)


(olli salo)


(järjestäjä)


(olli salo)

Davai!

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Olishan se hauskaa laittaa lopun kämmi ruotsalaisen turakin niskoille, mutta kyllä valitettava totuus on, että vituiks meni. Meikä sitä letkaa veti. Pahoitteluni kaikille osallisille! -Matti