@madiventures still going with bold entreaty whither
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
#new_frontier
@madiventures still going with bold entreaty whither
lauantai 8. marraskuuta 2014
Tärkeintä ei ole osallistuminen
Tunnusluvut 1.11.2013-31.10.2014
Määrää:
(Suluissa 2013 ja 2012)
Reeniä: 412h (435h) (523h)
Harjoituksia: 414 (439) (361)
max: 2% (3%) (2%)
vk: 7% (10%) (6%)
pk2: 6% (6%) (8%)
pk1: 68% (68%) (65%)
kevyt: 5% (9%) (8%)
voima: 12% (4%) (11%)
Matkaa:
Jalalla: 3774km (3703km) (3348km)
Hiihtäen: 50km (568km) (93km)
Pyörällä: 448km (251km)
(3km) (+ n. 1500km työmatkapyöräilyä,
jota en laske mihinkään)
Lajeittain:
Juoksua: 268h (235h)
(235h)
Vaellusta: 20h (30h)
(22h)
Hiihtoa: 4h (45h)
(8h)
Pyöräilyä: 19h (13h)
(0h)
Vesijuoksu: 0h (1,5h)
(2h)
Koordinaatio: 19h (10h) (22h)
Suunnistusta: 36h (55h) (37h)
Voimaa: 48h (18h) (43h)
Pelejä: 0h (0,5h)
(2h)
Kuukausittain:
Marraskuu: 40h 264km
(31h 275km) (47h 423km)
Joulukuu: 56h 438km (29h 275km) (59h 501km)
Tammikuu: 46h 404km
(43h 227km) (48h 426km)
Helmikuu: 28h 171km (35h 68km) (45h
322km)
Maaliskuu: 42h 415km (55h 412km) (40h 401km)
Huhtikuu: 38h427 km (37h 395km) (30h 314km)
Toukokuu: 30h 324km (37h 366km) (18h 196km)
Kesäkuu: 33h 231km (33h 302km) (17h 159km)
Heinäkuu: 36h 400km (46h 411km) (17h 168km)
Elokuu: 28h 268km (31h 353km) (17h 142km)
Syyskuu: 25h 303km
(29h 322km) (16h 157km)
Lokakuu: 11h 130km
(31h 298km) (16h 141km)
Suunnistusta:
35h 16min (55h 15min) (36h 34min)
367km (516km) (352km)
Kilpailuja: 21 (42) (14)
Sprinttikisoja: 12 (15) (11).
Muuta:
Sairas: 12 päivää (8 päivää) (6 päivää)
Loukkaantunut: 53 päivää (71 päivää) (11 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 65 (68) (59)
- Olihan siinä taas kausi. Hohhoijjakkaa. Vaivaa oli jos
jonkinmoista. Talvella säärivaivaa ja kyljen telominen, kesemmällä
punkinpuremaa ja antibioottikuuria, Jukolassa murtunut kylkiluu, ja loppukesän
vaivasi plantaarifaskiitti. Kruunuksi kauden ainoa nuha iski SM-sprintin
päälle.
Mutta niistäkin huolimatta olisi sen tossun kaiken järjen ja
kokemuksen mukaan paremmin pitänyt liikahtaa. Kisoissa tein pääosin hyviä
suorituksia, mutta keskinkertaisia tuloksia. Jossain vaiheessa ruksasin yli
paperille kirjatut tavoitteet, koska turhauduin siihen, että harjoittelusta
huolimatta koneesta ja jaloista ei sen enempää irronnut. En tiedä irtoaako enää
koskaan. Sen verran syvässä montussa sitä kerran käytiin, ja vieläkään sieltä
ei ole noustu. Tähän asti on ollut jatkuva usko siihen, että kyllä se tästä
ihan kohta taas kuluksi muuttuu, mutta saapa nähdä. En pidättele hengitystä sen
suhteen. Aina välillä on tuntunut siltä, että sieltä se muutaman vuoden
kateissa ollut kulku alkaa taas pilkottaa, mutta ei sitten kumminkaan. Tässä
hommassa ei varmuuskopiot pelasta, eikä voi palata siihen kohtaan kun vielä oli
palikat kasassa.
Ehkä se tästä joskus vielä – ehkä ei. Aion kuitenkin katsoa, mutta tehdä
sen ilman kirjattuja tavoitteita. Vaikka kisat onkin tämän urheilemisjutun
ruoka lautasella, niin lopulta kuitenkin tykkään siitä sopan keittämisestäkin
aika paljon. Taidan itse asiassa lopettaa tämän tähän ja lähteä lenkille saman
tien. Se on kivaa.keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Racing some Castles in Edinburrie & Stirlin
Tämä f*n kausi tuli päätettyä viikonloppuna Skotlannissa. Meininki ja homman nimi oli Race the Castles ja samalla PWT kisat. Taso oli kohdallaan, sillä mukana oli mm. koko sprintin MM-mitalikolmikko ja useampi mitalisti myös aikaisemmilta vuosilta. Ohjelmassa oli model event ja pari pidempää sprinttiä, joista ensimmäinen juostiin Edinburghin keskustassa ja linnan ympärillä.
Siinä kisassa onnistuin tekemään erinomaisen suorituksen. Yhden virheen tein: rastille 11., max. 10 sekuntia. Silti sija nousi tällä reilu 20 sekunnin välillä pari pykälää. Tiukka väli - kirjaimellisesti. Muuten kisa noudatti tuttua kaavaa. Alun melko haastavalla pätkällä sija pyöri kirkkaasti kymppisakissa, mutta sitten niillä väleillä kun fyssiikka alkoi puhua, niin turphaan tuli. Ei ollut kyllä fyysisestikään paras päivä. Suoritukseen ja reitinvalintoihin sai kuitenkin olla tyytyväinen.
Tulokset ja reittihärveli (Results välilehden ME-valikosta saa klikattua reitit näkyviin).
Toinen kisa juostiin William Wallacen hoodeilla Stirlingissä. Siellä mentiin ihan linnaan sisällekkin. Se olikin vielä helppoa, mutta ulospääsy olikin sitten täyden työn ja tuskan takana. Yhden megahäröilyn jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään tieni ulos sumuisille hautausmaille. Peli oli tosin siinä vaiheessa jo omalta osaltani pelattu. 7 rastilla seisoin n. 5 metrin päässä rastista 1,5 minuutin verran, ja mietin, että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Ei näkynyt lippu, koska se oli 5 metriä yläpuolellani. Sekoitin kartassa olleet kulkuväylämerkit (jotka kuvasivat alikulkuja) kielletyn alueen viivoihin, ollen siinä uskossa, että tasoa ei saanut vaihtaa. Jokseenkin epätodellista. Tietokoneen ruudultahan tuo näyttää simppeliltä hommalta, ja sitä se varmaan olisi ollutkin, jos olisi tajunnut, mitä "ylimääräiset" punaiset viivat kartassa tarkoittavat. Kyllä muuten ketutti päättää kausi näin. Kisan jälkeen tein sellaisen havainnon, että paska suoritus ketuttaa monin verroin enemmän kuin hyvä suoritus antaa mielihyvää. Mitäköhän siitä pitäisi ajatella. Ainakin vihaan häviämistä. Ehkä asia korjaantuisi, jos olisi sellaisessa kunnossa, että erinomaisella suorituksella (kuten Edinburgin kisassa) sija olisi selvästi parempi. Jos joskus voitan, niin kerron sitten miltä se tuntuu.
Tulokset ja reittihärveli.
Lisää settiä: Race the Castles ja PWT.
Parit fotot reissusta.
Sen verran on vielä todettava, että kisoissa oli käytössä Sportident Air. Käytännössä rasteilla ei siis (olisi) tarvinnut pysähtyä, vaan riitti kun laitteen heilautti noin 30cm päästä leimasimesta. Se muutti luonnetta selvästi. Jos oli 50-50 reitinvalinta, niin helpommin tuli jatkettua juoksusuuntaan kuin pysähdyttyä ja lähdettyä takaisinpäin. Toki välistä oli edelleen pakko pysähtyä rasteilla, jos lähtösuunta oli sama kuin tulosuunta. Itse käytin ekaa kertaa SI Airia ja täytyy sanoa, että kokemus oli erittäin positiivinen. Toivottavasti yleistyy. EMIThän tunnetusti on huonoin mahdollinen vaihtoehto sprinttikilpailun leimausjärjestelmäksi, koska se ei ole tasapuolinen kilpailijoille - ainakaan niin kauaa kun rasteilla on vain yksi leimasin, joka osoittaa toiseen suuntaan (joillekin oikeaan, joillekin väärään). Toki nyttenkin itsellä oli pientä ylivarovaisuutta leimauksissa, koska laitetta käytin ekaa kertaa. Käytännössä koskin leimausyksikköä - en kuitenkaan pysähtynyt ellei ollut pakko, ja hidastinkin vain sen vähän verran kuin oli pakko. Tämä tarkoitti myös sitä, että reitinvalinnat oli hyvä olla tehtynä kun tuli rastille. Ne juoksijat, jotka pystyvät pitämään suunnistuksen edessä ja tulevien välien valinnat valmiina, varmasti hyötyvät touch-free leimauksesta.
-----
Nyt yritän hoitaa jalkapohjan kuntoon. Onkohan tuolla aivoissa joku namiska, joka antaa luvan tuntea kipua (kun kausi päättyy). Kisoja seuraavina päivinä on meinaan plantaris faskitis ollut kertaluokkaa tai kolmea kipiämpi. Jotain sille(kin) on tehtävä. Palataan.
Siinä kisassa onnistuin tekemään erinomaisen suorituksen. Yhden virheen tein: rastille 11., max. 10 sekuntia. Silti sija nousi tällä reilu 20 sekunnin välillä pari pykälää. Tiukka väli - kirjaimellisesti. Muuten kisa noudatti tuttua kaavaa. Alun melko haastavalla pätkällä sija pyöri kirkkaasti kymppisakissa, mutta sitten niillä väleillä kun fyssiikka alkoi puhua, niin turphaan tuli. Ei ollut kyllä fyysisestikään paras päivä. Suoritukseen ja reitinvalintoihin sai kuitenkin olla tyytyväinen.
Tulokset ja reittihärveli (Results välilehden ME-valikosta saa klikattua reitit näkyviin).
.jpg) |
| Race the Castles 2014 - Edinburgh C#12 (Lindsay Crawford) |
Toinen kisa juostiin William Wallacen hoodeilla Stirlingissä. Siellä mentiin ihan linnaan sisällekkin. Se olikin vielä helppoa, mutta ulospääsy olikin sitten täyden työn ja tuskan takana. Yhden megahäröilyn jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään tieni ulos sumuisille hautausmaille. Peli oli tosin siinä vaiheessa jo omalta osaltani pelattu. 7 rastilla seisoin n. 5 metrin päässä rastista 1,5 minuutin verran, ja mietin, että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Ei näkynyt lippu, koska se oli 5 metriä yläpuolellani. Sekoitin kartassa olleet kulkuväylämerkit (jotka kuvasivat alikulkuja) kielletyn alueen viivoihin, ollen siinä uskossa, että tasoa ei saanut vaihtaa. Jokseenkin epätodellista. Tietokoneen ruudultahan tuo näyttää simppeliltä hommalta, ja sitä se varmaan olisi ollutkin, jos olisi tajunnut, mitä "ylimääräiset" punaiset viivat kartassa tarkoittavat. Kyllä muuten ketutti päättää kausi näin. Kisan jälkeen tein sellaisen havainnon, että paska suoritus ketuttaa monin verroin enemmän kuin hyvä suoritus antaa mielihyvää. Mitäköhän siitä pitäisi ajatella. Ainakin vihaan häviämistä. Ehkä asia korjaantuisi, jos olisi sellaisessa kunnossa, että erinomaisella suorituksella (kuten Edinburgin kisassa) sija olisi selvästi parempi. Jos joskus voitan, niin kerron sitten miltä se tuntuu.
Tulokset ja reittihärveli.
Lisää settiä: Race the Castles ja PWT.
Parit fotot reissusta.
Sen verran on vielä todettava, että kisoissa oli käytössä Sportident Air. Käytännössä rasteilla ei siis (olisi) tarvinnut pysähtyä, vaan riitti kun laitteen heilautti noin 30cm päästä leimasimesta. Se muutti luonnetta selvästi. Jos oli 50-50 reitinvalinta, niin helpommin tuli jatkettua juoksusuuntaan kuin pysähdyttyä ja lähdettyä takaisinpäin. Toki välistä oli edelleen pakko pysähtyä rasteilla, jos lähtösuunta oli sama kuin tulosuunta. Itse käytin ekaa kertaa SI Airia ja täytyy sanoa, että kokemus oli erittäin positiivinen. Toivottavasti yleistyy. EMIThän tunnetusti on huonoin mahdollinen vaihtoehto sprinttikilpailun leimausjärjestelmäksi, koska se ei ole tasapuolinen kilpailijoille - ainakaan niin kauaa kun rasteilla on vain yksi leimasin, joka osoittaa toiseen suuntaan (joillekin oikeaan, joillekin väärään). Toki nyttenkin itsellä oli pientä ylivarovaisuutta leimauksissa, koska laitetta käytin ekaa kertaa. Käytännössä koskin leimausyksikköä - en kuitenkaan pysähtynyt ellei ollut pakko, ja hidastinkin vain sen vähän verran kuin oli pakko. Tämä tarkoitti myös sitä, että reitinvalinnat oli hyvä olla tehtynä kun tuli rastille. Ne juoksijat, jotka pystyvät pitämään suunnistuksen edessä ja tulevien välien valinnat valmiina, varmasti hyötyvät touch-free leimauksesta.
-----
Nyt yritän hoitaa jalkapohjan kuntoon. Onkohan tuolla aivoissa joku namiska, joka antaa luvan tuntea kipua (kun kausi päättyy). Kisoja seuraavina päivinä on meinaan plantaris faskitis ollut kertaluokkaa tai kolmea kipiämpi. Jotain sille(kin) on tehtävä. Palataan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)