Se on muuten aurinko joka tuolla Jyväskylän taivaalla möllöttää. Meikäläinen möllöttää sohvalla - on näes lepopäivä. Ensi viikolla on luvassa harjoittelurintamalla sen verran reipasta settiä, että pare ottaa pari päivää kevyemmin ja toivoa, että jumiset jalat aukeisivat. Tokihan tässä on kompressiorikoot jalassa, venyttelyt ohjelmassa ja pilatesrulla hinkkauksella, joten ihan itsestään niiden ei tarvitse aueta.
Espanjan keikan jälkeen tosiaan sain säärestä juurikin sen diagnoosin, jota epäilinkin, eli tulehtunut jänne. Siinä tuli otettua hetki lepoa ja muuta hoivaa, sitten tehtyä korvaavaa spinning-pyörällä. Nyt on jo reilu viikon verran juoksukin luonnistunut. Back on track siis!
Suunnistustuntumaa on tullut pidettyä yllä parin sprintin voimin ja karttoja katselemalla. Perus talveilua. Viikon päästä suattaa päästä jo Jyväskylässäkin täysin suliin metsiin suunnistamaan, ellei takatalvi sitten yllätä. Monesti se talvi kyllä yllättää - lehdestä olen lukenut.
Silti, kyllä tässä - konservatiivisesti - alkaa olla jo kevättä rinnuksilla. Vai onkohan alahuuli taas falskannut. Yhtä kaikki, gelatoa kehiin.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
tiistai 18. helmikuuta 2014
EOC Check out
EM-katsastukset on sprintin (ja omalta) osalta juostu. Nämä kisat jäävät koriin toteutumattomat tavoitteet. En ehtinyt näihin katsastuksiin sellaiseen fyysiseen formiin, jota myös tikiksi kutsutaan. Ero kärkeen oli sellainen, että tuskin olisi auttanut edes pöljän päivä. Itse katsastuskisahan juostiin lauantaina Andalucia O-meetingin yhteydessä. Onnistuin tekemään sinänsä erinomaisen suorituksen - toki ratakin oli todella helppo - mutta tekeminen oli kaikinpuolin hallittua, ennakoivaa, intuitiivista, aggressiivista ja muutenkin hyvää tavoilla, jota sprintissä vaaditaan.
Suoritus olisi kyllä riittänyt, mutta kun vauhti ei riitä, niin se ei riitä. Simple as that. Tunsin jo kisan aikana suhteellisen ikävää hapotusta reisistössä, ja viimeistään tuloslista kertoi, että juoksun/elimistön kanssa riittää vielä paljon tekemistä/palautumista. Tulokset
Ehkä sitä jää kuitenkin vähemmän mielummin rannalle ruikuttumaan, jos on sössinyt itse kuin jos ei olisi saumaa ollutkaan. Lopputuloshan on toki ihan sama, mutta jos vauhti olisi riittänyt ja olisin pummannut itseni ulos geimeistä, niin varmasti ketuttaisi todella paljon enemmän. Se se vasta miestä syö - rotan lailla. Pettymys on nyttenkin melko suuri. Olin kuitenkin ladannut itselleni odotuksia, että parin viime vuoden vaikeudet olisi tänä talvena jo selätetty ja ukko ennallaan, mutta ei ainakaan vielä.
Siksi päätin, että en aseta itselleni enää mitään kilpailullisia tavoitteita ennen kuin elimistö on siinä kunnossa, että niiden toteutuminen raastavan harjoittelun kautta on edes teoriassa mahdollista. Sitä odotellessa keskityn nauttimaan harjoittelusta ja kilpailemisesta niin paljon ja hyvin kuin pystyn. Que venga lo que sea.
Meinasin kirjoittaa tähän, että seuraavana kisarintamalla, mutta eihän tässä mitään kisoja ole ihan hetkeen näköpiirissä. Taitaa tosiaan olla vielä helmikuun puoliväli ja harjoituskausi kiivaimmillaan. Nyt voi jatkaa pienen virittelyn ja EM-projektin jälkeen perusharjoittelun parissa. Tosin sääri pitää hoitaa ensin kuntoon. Kisan jälkeen se oli todella kipeä. Huomenna lekurin pakeille ja siitä sitten.
Tänään lepään.
--
Tulihan sitä viime viikolla toki tehtyä muutakin kuin katsastettua. Tuli pyörähdettyä Sevillassa tekemässä viimeistely-sprintit ja samalla tarkastamassa mestoja maajoukkueen sprinttitreenejä varten, sekä vietettyä myös aikaa MJ:n leirikeskuksessa Punta Umbriassa. Tosin tällä kertaa olin Janen kanssa reissussa ja osuttiin samaan majoitukseen ihan sattumalta. On siellä fasiliteetit taas kunnossa. Ainoa huutava puute oli, että asuntojen astiavalikoimaan ei kuulunut viinilaseja.
Parit kuvat ja kartat vielä viime viikolta täällä.
(Sevillan kävijöille tiedoksi, että siellä on myös karttoja, joita ei parane vilkuilla ennen kuin reenit on tehty - vaikka tänäänhän ne taisi jo ohjelmassa ollakkin).
Hasta la próxima!
Suoritus olisi kyllä riittänyt, mutta kun vauhti ei riitä, niin se ei riitä. Simple as that. Tunsin jo kisan aikana suhteellisen ikävää hapotusta reisistössä, ja viimeistään tuloslista kertoi, että juoksun/elimistön kanssa riittää vielä paljon tekemistä/palautumista. Tulokset
 |
| AOM 2014 |
Ehkä sitä jää kuitenkin vähemmän mielummin rannalle ruikuttumaan, jos on sössinyt itse kuin jos ei olisi saumaa ollutkaan. Lopputuloshan on toki ihan sama, mutta jos vauhti olisi riittänyt ja olisin pummannut itseni ulos geimeistä, niin varmasti ketuttaisi todella paljon enemmän. Se se vasta miestä syö - rotan lailla. Pettymys on nyttenkin melko suuri. Olin kuitenkin ladannut itselleni odotuksia, että parin viime vuoden vaikeudet olisi tänä talvena jo selätetty ja ukko ennallaan, mutta ei ainakaan vielä.
Siksi päätin, että en aseta itselleni enää mitään kilpailullisia tavoitteita ennen kuin elimistö on siinä kunnossa, että niiden toteutuminen raastavan harjoittelun kautta on edes teoriassa mahdollista. Sitä odotellessa keskityn nauttimaan harjoittelusta ja kilpailemisesta niin paljon ja hyvin kuin pystyn. Que venga lo que sea.
Meinasin kirjoittaa tähän, että seuraavana kisarintamalla, mutta eihän tässä mitään kisoja ole ihan hetkeen näköpiirissä. Taitaa tosiaan olla vielä helmikuun puoliväli ja harjoituskausi kiivaimmillaan. Nyt voi jatkaa pienen virittelyn ja EM-projektin jälkeen perusharjoittelun parissa. Tosin sääri pitää hoitaa ensin kuntoon. Kisan jälkeen se oli todella kipeä. Huomenna lekurin pakeille ja siitä sitten.
Tänään lepään.
--
Tulihan sitä viime viikolla toki tehtyä muutakin kuin katsastettua. Tuli pyörähdettyä Sevillassa tekemässä viimeistely-sprintit ja samalla tarkastamassa mestoja maajoukkueen sprinttitreenejä varten, sekä vietettyä myös aikaa MJ:n leirikeskuksessa Punta Umbriassa. Tosin tällä kertaa olin Janen kanssa reissussa ja osuttiin samaan majoitukseen ihan sattumalta. On siellä fasiliteetit taas kunnossa. Ainoa huutava puute oli, että asuntojen astiavalikoimaan ei kuulunut viinilaseja.
Parit kuvat ja kartat vielä viime viikolta täällä.
(Sevillan kävijöille tiedoksi, että siellä on myös karttoja, joita ei parane vilkuilla ennen kuin reenit on tehty - vaikka tänäänhän ne taisi jo ohjelmassa ollakkin).
Hasta la próxima!
lauantai 8. helmikuuta 2014
Kaaikenlaista
Hektistä on pitäny, joten blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. On ollut niin sanotusti kaaikenlaista. Mutta mitäs niistä turhia jaarittelemaan. Reenit ovat sujuneet pitkälti suunnitelmien mukaan - tai ainakin eiliseen asti. Toissapäivänä hieman sääri kipeytyi lenkillä, ja eilen päärin varmuudeksi jättää hallivedot tekemättä. Eipä se ylimääräinen lepopäivä viikkoa ennen katsastuksia ole koskaan kuntoa laskenut. Toivottavasti se, yhdessä kaappiin edellisten vammojen jäljiltä jääneiden voltarenien ja orudis-geelien kanssa, riittää. Niin ne katsastukset. Tosiaan viikon päästä pitäisi liikahtaa kovaa ja päänkin soisi toimivan. Nyt on mielessä ne, ja sen jälkeen katsotaan mitä harjoitusrintamalla tapahtuu seuraavaksi.
Tasoakin kävin tuossa testaamassa tammikuun lopussa. Kynnykset antoi lukemiin 3:58 ja 3:26. Itselleni kohtuullisia lukemia tammikuun loppuun, mutta paria viikkoa ennen kisoja... noh... näillä mennään.
Maksimaalinen suorituskyky sen sijaan lagaa edelleen. Tiettyyn pisteeseen asti (ehkä 3:15 vauhti) juoksu tuntuu melko vaivattomalta, mutta siitä kun ottaa 10sek/km pois, niin johan alkaa polttelemaan. Olo on kuin viidennellä olympiarenkaalla, ei vain aukea. Ihan kuin joku rajoitin olisi päällä. Spekuloin, että se voi johtua seuraavista asioista:
a. ylikunnon jälkivaikutukset,
b. punttia on tullut tehtyä sen verran paljon, että:
-b. lihasmassa on kasvanut ja happi ei vielä kulje joka paikkaan optimaalisesti - toisaalta juoksukilometrejä tulee sen verran, että eipä se pahemmin ole päässyt kasvamaan,
-c. hermostoväsymystä,
d. oli mulla joku neljäskin vaihtoehto mielessä, mutta se ei nyt taas tuu mieleen.
Jos pitäisi lähteä veikkaamaan, niin spekuloisin, että se johtuu osittain kaikista vaihtoehdoista - tosin d:stä en just nyt tällä sekunnilla ole ihan varma.
Jahas, nyt sarjassamme kaaikenlaista olisi tarjolla lisää kaaikenlaista. Siispä tähän. Jatketaan harjoittelua.
Tasoakin kävin tuossa testaamassa tammikuun lopussa. Kynnykset antoi lukemiin 3:58 ja 3:26. Itselleni kohtuullisia lukemia tammikuun loppuun, mutta paria viikkoa ennen kisoja... noh... näillä mennään.
Maksimaalinen suorituskyky sen sijaan lagaa edelleen. Tiettyyn pisteeseen asti (ehkä 3:15 vauhti) juoksu tuntuu melko vaivattomalta, mutta siitä kun ottaa 10sek/km pois, niin johan alkaa polttelemaan. Olo on kuin viidennellä olympiarenkaalla, ei vain aukea. Ihan kuin joku rajoitin olisi päällä. Spekuloin, että se voi johtua seuraavista asioista:
a. ylikunnon jälkivaikutukset,
b. punttia on tullut tehtyä sen verran paljon, että:
-b. lihasmassa on kasvanut ja happi ei vielä kulje joka paikkaan optimaalisesti - toisaalta juoksukilometrejä tulee sen verran, että eipä se pahemmin ole päässyt kasvamaan,
-c. hermostoväsymystä,
d. oli mulla joku neljäskin vaihtoehto mielessä, mutta se ei nyt taas tuu mieleen.
Jos pitäisi lähteä veikkaamaan, niin spekuloisin, että se johtuu osittain kaikista vaihtoehdoista - tosin d:stä en just nyt tällä sekunnilla ole ihan varma.
Jahas, nyt sarjassamme kaaikenlaista olisi tarjolla lisää kaaikenlaista. Siispä tähän. Jatketaan harjoittelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)