Käsi pystyyn virheen merkiksi

Käytiin Mäksän kanssa viettämässä sprinttiviikonloppua Tampereella. Lauantaina pari erinomaista reeniä ja sunnuntaina myös erinomainen Mikonpäivän sprintti. Kyllä muuten teki erittäin hyvää, niin fyysisesti, taidollisesti kuin henkisestikin. Tein myös yhden erittäin oleellisen havainnon omasta suunnistustekniikastani.

Ja olivat muuten hyvät kisat järjestäneet. Oli hommat kohillaan. Tärkeimpänä tietysti erinomainen rata.
Nostan molemmat peukut pystyyn kisan järjestäjille ja ratamestarille.

Lauantai meni vielä sprinttirutiinien hakemiseen ja heikon fyysisen vireen ihmettelyyn. Gradun vaatima massiivinen istumismäärä on vienyt jalat sen verran jökkiin, että jaloista ei irtoa mitn. Istuminen on kyllä ihmiselle pahasta, sen sanon.

Kisasta otin hylsyn. Ykköselle mennessä katsoin, että talon jälkeen ei saa kääntyä ekaan väliin, joka johtaa katiskaan, vaan vasta toiseen. No en nähnyt sitä ekaa väliä lainkaan ja juoksin sitten kolmanteen väliin. Ja kun tajusin tilanteen olinkin jo pienen mökin takana. Ensimmäistä (sallittua) aitaa en nähnyt missään vaiheessa autojen takaa, ja toinen oli sen verran matala, että virheenjälkeinen korjaus liike "mökin takaa sallitun aidan yli" menikin sitten vahingossa 5 metriä liian aikaisin väärän aidan yli. Katsoin kyllä vielä kartasta, että tuosta saa mennä, mutta eihän siitä saanut. Valvojalta tulikin heti siihen kohtaan välitön negatiivinen palaute ja siinä sitten chattailtiin ikuisuudelta tuntuva aika (~20sek) ja sain luvan jatkaa radan loppuun. Ja kun rastilta lähdin, niin näin sitten sen sallitunkin aidan. Lopulta hylsyä ei olisi edes järjestäjien puolesta tullut, mutta paikan kisan jälkeen tarkastettuani, totesin, että onhan tämä nyt selvä homma ja kävin kisakansliassa hylkäämässä itse itseni.

ykkönen

Loppurata oli hyvää tekemistä. Menetin kyllä aikaa, mutta en juuri varsinaisiin suunnistusvirheisiin. Kahdella rastilla juoksin metrin päästä lipusta ohi tulevia välejä lukien (+10sek) - SILMÄT AUKI! Ja yhdellä rastilla sössin leimauksen ja jouduin palaaman takaisin (+10sek). Selkeää kisarutiinin puutetta molemmissa tapauksissa. Vieläköhän sitä saisi jostain kisoja alle tälle syksylle?

suurta nautintoa

Sprinttiviestistä raksi ruutuun

Lauantaina juostiin Raisiossa Sprinttiviesti. Tapahtuman nimi itsessään jo kertoo, kuinka monta kyseisenlaista tapahtumaa Suomessa vuodessa järjestetään. Viivalle oli siis ehdottomasti lähdettävä. Joukkeessa juoksi lisäkseni, ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa oleva, Tuomo "Mäksä" Mäkelä. Jossiteltavaa ei jäänyt.

(Ilkka Saarimäki)

Pohjanmaan karttakorneri

Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.