Yö-suunnistus on muuten kivaa. Ja haastavaa - varsinkin kun edellisestä kerrasta on kohta puoli vuotta. Tämmöistä meininkiä oli viikonloppuna omalta osalta. Yo!
Karsinta (H21K2):
http://routegadget.tulospalvelu.fi/2014/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=53
Finaali (H21B1):
http://routegadget.tulospalvelu.fi/2014/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=54
Nakkasin oikein Giipiies-reitit sinne.
Kurkokuppia odotellessa... Yo!
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
maanantai 21. syyskuuta 2015
Kymmenen kilsaa ylöspäite
SM-viikonloppu ei mennyt kuten odotin. Lauantaina vitutti. Sunnuntaina oli hauskaa. Ennakkoon olin ajatellut sen olevan toisinpäin.
Sprintin karsinnassa meno oli varsin tukkoista, mutta silti vauhti oli muihin verrattuna kauden kenties parasta. Homma oli hanskassa, mutta joku eriskummallinen musta moumentti osui 13. rastille. Leimasin väärällä lipulla. Kaikki muistikuvat paikan päältä viittaa siihen, että olisi leimannut oikealla rastilla. Muista kun kaarsin puiston reunasta ja näin puuaidan. Tarkistin vielä, että rasti kulman ulkopuolella. Katse ylös ja leimaamaan. En tajua. En ollenkaan. Kartta alla:
Aika olisi riittänyt kirkkaasti finaaliin. Olisin ollut erässäni 6 tai 7, mutta nyt nimen perässä luki Hyl.
Nyt odotti B3:
B:ssä juoksu tuntui huomattavasti paremmalta kuin karsinnassa, mutta en saanut fiilistä päälle. Keskittyminen lanasi ja kakkoselle tein kauden suurimman virheen. Reitinvalintavaihtoehtoja mulla oli 2, joista valitsin kyllä paremman, mutta en ollut huomannut lopussa ollutta "ylimääräistä" aitaa, ja jouduin kiertämään gaamian kierroksen. Noh - aivan sama. Rupesin kuitenkin kisan jälkeen miettimään, että ihan hirveästi ei ole kokemusta tämmöisistä ylimääräisistä greppi-aidoista. Kummalla ne pitäisi muuten merkata, mustalla aidalla vai punaisella viivalla? Vai onko siihen mitään sääntöä?
Sunnuntaina viestissä juoksin gagosen ankkurina. Ei ollut hirveästi tietoa, että olisi joku viesti ollut menossa - sen verran omassa rauhassaan sai mennä. Viimeiset pari kilsaa oli kyllä hyvää man-mot-man vääntöä nuoremman Taanilan kanssa, ja vaikka metsässä veinkin, niin loppusuoran ja maalileimauksen jälkeen sain syödä turvetta hetken aikaa turpaani saaneena. Hauskaa oli. Muutenkin jaksoin omiin odotuksiini nähden yllättävän hyvin. Harjoitusmäärät ovat olleet niin mitättömiä (erityisesti maastossa), että tuli hyvä fiilis jo siitä, että jaksoi juosta maaliin saakka. Suunnistuskin oli paikoitellen varsin sujuvaa, vaikka reilun pari minuuttia koukkailinkin. Erityishyvä fiilis tuli timangin kovasta kannustuksesta loppusuoralla.
Tulevana viikonloppuna ensimmäinen henkilökohtainen maastokisa sitten pääsiäisen SM-yössä. Lamppu päässe olen edellisen kerran ollut myöskin pääsiäisenä. Olin suunnitellut tekeväni huomenna vielä jonkun yö-reenin, mutta olen viikonlopun jäljiltä niin hapoilla, että taidan vain levätä. Kai se menee perjantaina vanhasta muistista.
Sprintin karsinnassa meno oli varsin tukkoista, mutta silti vauhti oli muihin verrattuna kauden kenties parasta. Homma oli hanskassa, mutta joku eriskummallinen musta moumentti osui 13. rastille. Leimasin väärällä lipulla. Kaikki muistikuvat paikan päältä viittaa siihen, että olisi leimannut oikealla rastilla. Muista kun kaarsin puiston reunasta ja näin puuaidan. Tarkistin vielä, että rasti kulman ulkopuolella. Katse ylös ja leimaamaan. En tajua. En ollenkaan. Kartta alla:
 |
| SM-Sprint 2015 karsinta |
Nyt odotti B3:
 |
| SM-Sprint 2015 B3-finaali |
Sunnuntaina viestissä juoksin gagosen ankkurina. Ei ollut hirveästi tietoa, että olisi joku viesti ollut menossa - sen verran omassa rauhassaan sai mennä. Viimeiset pari kilsaa oli kyllä hyvää man-mot-man vääntöä nuoremman Taanilan kanssa, ja vaikka metsässä veinkin, niin loppusuoran ja maalileimauksen jälkeen sain syödä turvetta hetken aikaa turpaani saaneena. Hauskaa oli. Muutenkin jaksoin omiin odotuksiini nähden yllättävän hyvin. Harjoitusmäärät ovat olleet niin mitättömiä (erityisesti maastossa), että tuli hyvä fiilis jo siitä, että jaksoi juosta maaliin saakka. Suunnistuskin oli paikoitellen varsin sujuvaa, vaikka reilun pari minuuttia koukkailinkin. Erityishyvä fiilis tuli timangin kovasta kannustuksesta loppusuoralla.
 |
| SM-viesti 2015 |
Tulevana viikonloppuna ensimmäinen henkilökohtainen maastokisa sitten pääsiäisen SM-yössä. Lamppu päässe olen edellisen kerran ollut myöskin pääsiäisenä. Olin suunnitellut tekeväni huomenna vielä jonkun yö-reenin, mutta olen viikonlopun jäljiltä niin hapoilla, että taidan vain levätä. Kai se menee perjantaina vanhasta muistista.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Into niukassa
Kesä - se oli siinä. Sen verran vietin kesää, että koneella en istunut yhtään ylimääräistä. Välillä siirsin itseni kokonaan air plane modeen. Mikään ei piipannut, ei villkunut, ei soinut, enkä tiennyt yhtään mitään mistään. Suosittelen. Enpä siis päivittänyt blogiakaan. Ei sen puoleen, eipä siinä paljoa päivittämistä olisi ollutkaan. Koko kesän voisi tiivistää seuraavaan kappaleeseen:
Edellisen päivityksen eli Loviisan huippiksen ja Finin sprintin jälkeen harjoittelu on ollut ihan mitä sattuu. Ei pelkästään omasta valinnasta. Intoa oli kyllä siinä kohtaa, mutta heti heinäkuun alkuun sain jonkun hermopinteen pakaran yläosaan, jota parannellessa meni reilu viikko. Edes kävely ei meinannut onnistua. Luottofyssari sai sen kuitenkin manipuloimalla ja kinesioteippauksilla kuntoon niin, että seuraava Milanossa vietetty viikko oli melko aktiivista aikaa (KATSO KUVAT!). Sen jälkeen yritin palata harjoittelun pariin, ja viikon verran menikin ihan hyvin, mutta sitten otin ihan tapaturmavamman lenkillä, ja taas meni viikko ihmetellessä. Siitä parannuin sopivasti seuraavaa, Puerto Ricon, (työ)reissua varten. Siinä meni matkustellessa ja aikaerojen kanssa sählätessä taas muutama päivän molempiin suuntiin. Siellä lenkillä käyminen oli kyllä (kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta - vai juuri niiden takia) jollain tapaa nautinnollista. Palattuani käväisin Toivakka-sprintissä ja seuran SM-leirillä Tampereen-Vatulan hoodeilla. Kokonaisrasitus oli sen verran kova matkustuksen, aikarojen, väsymyksen, hektisen työviikon ja reenien keskellä, että sain siihen parin päivän nuhanenän - tosin olo oli koko ajan muuten aivan terve. Juokseva nenä ei sinällään harjoittelua hidastanut, koska olisin levännyt muutenkin. Ja johan päästiin tähän viikkoon. Tämä viikko on ollut ensimmäinen pitkään aikaan, kun harjottelussa on ollut mukana jotain ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Henkisesti olen tämän kauden jo haudannut. En tiedä missä vaiheessa kesää se tapahtui. Vaivojen keskellä ei oikein missään vaiheessa ollut sellaista palavaa motivaatiota tehdä mitään suunnitelmia harjoittelun ja kisojen suhteen. Kunhan tuli tehtyä sitä mitä mieleen juolahti. Kunto on siis aika paska. Kisoissa aion silti käydä, koska se on kivaa.
Seuraavien kolmen kuukauden aikana aion keskittyä pääasiassa tutkimukseen ja väitöskirjan viimeistelyyn (eli työhön), mutta paljon on mahdollista, että kilometrejä ja tunteja tulee silti enemmän kuin kesällä - jollainhan sinne töihin pitää siirtyä, ja kotiinkin tulla.
Nautinnollista syksyä itse kullekkin.
Kesän rientoja kuvina ja vähän lisää avaten:
https://picasaweb.google.com/tuokar/Kesa2015
Edellisen päivityksen eli Loviisan huippiksen ja Finin sprintin jälkeen harjoittelu on ollut ihan mitä sattuu. Ei pelkästään omasta valinnasta. Intoa oli kyllä siinä kohtaa, mutta heti heinäkuun alkuun sain jonkun hermopinteen pakaran yläosaan, jota parannellessa meni reilu viikko. Edes kävely ei meinannut onnistua. Luottofyssari sai sen kuitenkin manipuloimalla ja kinesioteippauksilla kuntoon niin, että seuraava Milanossa vietetty viikko oli melko aktiivista aikaa (KATSO KUVAT!). Sen jälkeen yritin palata harjoittelun pariin, ja viikon verran menikin ihan hyvin, mutta sitten otin ihan tapaturmavamman lenkillä, ja taas meni viikko ihmetellessä. Siitä parannuin sopivasti seuraavaa, Puerto Ricon, (työ)reissua varten. Siinä meni matkustellessa ja aikaerojen kanssa sählätessä taas muutama päivän molempiin suuntiin. Siellä lenkillä käyminen oli kyllä (kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta - vai juuri niiden takia) jollain tapaa nautinnollista. Palattuani käväisin Toivakka-sprintissä ja seuran SM-leirillä Tampereen-Vatulan hoodeilla. Kokonaisrasitus oli sen verran kova matkustuksen, aikarojen, väsymyksen, hektisen työviikon ja reenien keskellä, että sain siihen parin päivän nuhanenän - tosin olo oli koko ajan muuten aivan terve. Juokseva nenä ei sinällään harjoittelua hidastanut, koska olisin levännyt muutenkin. Ja johan päästiin tähän viikkoon. Tämä viikko on ollut ensimmäinen pitkään aikaan, kun harjottelussa on ollut mukana jotain ajatusta ja suunnitelmallisuutta. Henkisesti olen tämän kauden jo haudannut. En tiedä missä vaiheessa kesää se tapahtui. Vaivojen keskellä ei oikein missään vaiheessa ollut sellaista palavaa motivaatiota tehdä mitään suunnitelmia harjoittelun ja kisojen suhteen. Kunhan tuli tehtyä sitä mitä mieleen juolahti. Kunto on siis aika paska. Kisoissa aion silti käydä, koska se on kivaa.
Seuraavien kolmen kuukauden aikana aion keskittyä pääasiassa tutkimukseen ja väitöskirjan viimeistelyyn (eli työhön), mutta paljon on mahdollista, että kilometrejä ja tunteja tulee silti enemmän kuin kesällä - jollainhan sinne töihin pitää siirtyä, ja kotiinkin tulla.
Nautinnollista syksyä itse kullekkin.
Kesän rientoja kuvina ja vähän lisää avaten:
https://picasaweb.google.com/tuokar/Kesa2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)