Hit the Woods Jack

Tiomilan jälkeen alkanut kolmen viikon prrojekt sprint sai päätöksensä. Se päättyi SM-sprintin 13 sijaan. Se oli pettymys, vaikka hirveän paljon parempaa ei kolmen viikon panostuksella olisi ollutkaan tarjolla. Palketti oli silti minimitavoite, joka jäi 7 sekunnin päähän. Juoksukunto ei ehtinyt kehittyä kevään vammojen jälkeen tarpeeksi, että olisi tosissaan voinut taistella mitalista. Projektin voi silti sanoa olleen jollain tasolla onnistunut, sillä SM-sprintin finaalissa tein kolmen viikon rojektin aikaisista 11 sprint-startista parhaan suorituksen. Jaksoin myös ekaa kertaa juosta samaa vauhtia loppuun asti. Ja vaikka juoksu ei kulkenut kertaakaan Kokkolan leirin jälkeen, niin projektin viimeisenä päivänä jalatkin alkoivat olemaan jo pelissä mukana.


karsinta



finaali


Mutta nyt kohti uusia haasteita ja uusia ärsykkeitä. Eilen teinkin jo (semi)pitkän juoksulenkin. Ekan sitten maaliskuun 21 päivän, joka muuten olikin viimeinen harjoitus ennen telakoitumista. Mieli ja ruumis janoavatkin joo uusia haasteita. Faktinen totus on kuitenkin se, että taktinen fokus oli viimeiset kolme viikkoa vain ja ainoastaan sprintissä. Nyt tekee mieli tehdä jotain ihan muuta. Hit the woods jack!

Rumble in the Tarmac Jungle

Laitetaan tiumila kartta siihen het kärkeen ko viimeks jäi:


Tiomila


Ja sitten jatketaan siitä mihink viimeks jäätiin, eli AM-Sprint oli ja meni. Oli ehkä tasasin vääntö igä. 7 sekuntia hävisin kärkeen, mutta 6 miestä ehti silti edelle. huhuh. Kone leikkas jossain vaihees aivan täysin kiinni.


AM-Sprint


Tuolta tulikin ampaistua Cockersbyhyn Vormiston suunnittelemalle sprinttileirille. Siellä juostiin sprinttiä illalla, päivällä, iltapäivällä, illalla ja aamulla. Maukimia joka kerta, vaikka mihinkään ei kulkenutkaan. Jalat oli niitissä kutakuinkin ekan reenin jälkeen, mutta kovalla tahdolla tahkottiin reenit läpi. Sunnuntai-aamuna ei juoksuaskelten ottaminen enää onnistunut, joten leiri oli onnistunut.


Eremenko citysprint 4000


Cockersby 1


Cockersby 2


Kyrkbacken sprint


Sauna sprint

Leirin päättäneessa Raahe-Sprintissä tuli avattua samalla kotimainen kilpailukausi. A ninguna parte.


Raahe Sprint


Siitä sitten korjattiin mitä muutaman päivän aikana korjattavissa oli, notta EM-katsastuksessa olisi kone ollut kunnossa. No meikäläisen kone ei katsastusta läpäissyt, eikä ollut kovin lähelläkään, siksi paljon vikaa löytyi varsinkin eteenpäin vievästä mekaniikasta, joka oli varsin ruosteessa ja yhdessä kohtaa haritti rumasti väärälle reitinvalinnallekin. Koneesta sentään irtosi puhdasäänisempää ilmaa kuin viikko sitten. Silti tuollaiset tyhmät huolimattomuusvirheet gerberoi ihan gerberasti, GERBERA. Ihan yhtä paljon gerberoi noi finaali säädöt. Tässä olisi nyt avautumisen paikka, mutta antaa olla. Olisihan se ollut hemmetin hauska juosta toi man-mot-man finaali. Loppupeleissä jäin kait yhden sekunnin siitä huvista. Marginaalit oli taas näillä minuuttiluvuilla pienet. 10 sekunnin sisällä oli 6 ukkoa edellä. Ei näin.


EM-katsastus sprint


Prismarasteilla tein paluun monen vuoden jälkeen A-sarjaan. Kommenteistani saattoi ymmärtää, että huippiskin olisi kiinnostanut, mutta verkatessani lähtöpaikalla rahvaan seurassa, koin vain suurta nautintoa, että sain suunnistaa. Sekään ei mikään itsestäänselvyys ole ollut. Meno tosin oli yh(t)ä tahmaista jalkojen osalta, mutta suunnistus oli erittäin stabiilia ja rauhallista, enkä ajautunut kuun pimeälle puolelle kuin hyvin lyhyiksi ajoiksi. Nautin.


Prismarastit


Risman jälkeen sama trendi on jatkunut. Olen ottanut easymmin, mutta ei, ei ainakaan eilen. En tiedä eivätkö jalat ole palautuneet Tiomilasta, vai Cockersbyn rinttileiristä vai mistä, mutta sen tiedän, että ne eivät ole palautuneet. Josko lauantaina kello 9.30 jo olis, tai 14.30 ny viimeistään.

2010mila

Hieno Tiomila. Tietysti jos olisi menestytty, niin olisi ollut hienompi. Mutta kyllä sai nauttia suunnistuksesta hienossa maastossa. Välillä oli sellainen fiilis kuin Jukolassa olisi juossut. Olin kyllä odottanutkin kisaa melko suurella innolla, joten se olisi ollut hieno varmaan missä tapauksessa tahansa.

Meitin jengissä nähtiin muutamia hienoja suorituksia, mutta omaan tulemaan en voi olla tyytyväinen. Polvi muuttui paremmaksi viikkoa ennen kisaa ja pääsin koittamaan juoksua. Vaikealtahan tuo juoksu aluksi tuntui, mutta parani joka lenkillä sen verran, että uskoin vakaasti ennen kisaa, että kolmen viikon pakkolepo ei olisi vienyt kuntoa mihinkään.

Tärkein eli suunnistus oli kautta linjan hallittua (6-7 väliä lukuunottamatta, jossa lähdin ensin rastilta väärään suuntaan, eksyin keskellä väliä väärälle uralle ja koukkasin vielä rastiakin). Kahden minuutin virhesummasta suurin osa tuli tällä välillä. GPS. Juoksentelufiilis oli myös hyvä ensimmäiset 5 kilsaa, mutta heti TV-rastin jälkeen tiellä alkoivat molemmat pohkeet kramppaamaan ja se oli sitten siinä. Aina kun tuli kovempaa pohjaa alle, niin pohkeet löi kramppiin. Ei siinä oikein päässyt vauhtia pitämään ja ero kasvoi vähän turhan rumasti. Lihaksisto ei sitten kuitenkaan ollut vielä valmis näin pitkään latuun. Sen olen todennut myös kisan jälkimainingeissa. On meinaan sellaiset jumit jaloissa, ettei ole ollut vuoden 2003 heinäkuun.

Tänään olisi AM-Sprintti ja huomenna pitäisi lähteä leirille suunnistamaan kovaa. Saa kyllä olla tarkkana näiden koipien kanssa. Siinä samassa pitänee keskittyä juoksutekniikan tarkasteluun. On meinaan sellainen olo, että juoksu on varsin toispuolista. Kuulostaapa taas hyvältä.