Jack Frost Morning

On ollut niin hiljaista kotimaisella blogi-rintamalla, että pakko kantaa omatkin korret kekoon. Päivitän siis blogin. Pakkohan sitä jotain on reenien välissä tehdä, ihan kuin ei muutakin tekemistä olisi. Myös suunnistus.netin maineikkaalla seurustelupalstalla, pesupaikalla, on ollut niin kovin hiljaista viime vuosina. Aivan tulee demari-linjaa ikävä.

Asiaan.

Euroopan yllä hyörivä kylmä rintama on ulottanut pahaa tahtovat lonkeronsa myös tänne Espanjan perukoille. TV-kanavat suoltavat pelkästään kuvia lumesta. Sitä on puoli Espanjaa puolillaan, ja kun täällä on lunta, ihan sama miten paljon sitä on, sitä on aina haitaksi asti. Myös tänne meidän kylään on pikkupakkanen ulottunut ja eilen satoi 5cm lunta. Sanomattakin lienee selvää, että ylempänä oleviin suunnistusmaastoihin satoi enemmän. Oiskohan sittenkin pitänyt hakea Las Palmasiin. No ei sentään. Yöllä satoi jo vettä ja nyt ulkona puskee taas plus kymmentä, joten ne lumet on jo sulaneet. Vettä onkin muuten satanut viime aikoina aika reilusti. Täskin hoodeilta on useampi tie ollut poikki, kun sateet ovat tuoneet isompia ja pienempiä siirtolohkareita teille. Tähän on siis aivan kuin Suomen kesä, ainoastaan lämpimämpi.

Totuuden nimissä pitää sanoa, että tulee sieltä TV:stä sentään vielä muutakin. Aamuisin Pippi Galzaslargas ja iltaisin futismagaziini, jossa eilen spekuloitiin yksi varttitunti toisen Pepin eli Guardiolan pakenevaa hiusrajaa ja silmien ympärille parin viime vuoden aikana muodostuneita ryppyjä. Ressaavaa vissiin tuo Barcelonan valmentaminen. Pitkätossun Pepillä näyttää sentään elämä edelleen ressittömältä, Tommista ja Annukasta nyt puhumattakaan. Yritän siis ottaa niistä mallia ja jätän Barcelonan valmentamisen vähemmälle, ettei pääse ressi yllättämään.

Siinähän sitä oli taas asiaa kerrakseen.