Hyvät blogistiikkainsinörtit, skarpatkaa! Kulkekaan jaloin muistojen suolla, ylitse taistelkaa. Joulu on taas ja treenit sujuvat, intervall-blokkitkin vedetty siihen päälle. Hiihtoniilo meininkikin ollut päällä. Ei pitäisi enää oleman sulatushommia. Ja uutta pakkaspäivää siellä Suomessa kumminkin puskee. Dullstroom on sitten poikkeus.
Sen lisäksi, että OMA pitää Suomen yksinään mukana kaiken maailman mitalitilastoissa, tämä (nykyinen) tukkajumala on myös Suomen aktiivisin suunnistusblogin päivittäjä. OMAn viimeisin päivitys on kuitenkin päivätty 12.1. Täytyyhän niitä tilastojakin välillä kaunistella. Koska mitalitilastojen kaunisteleminen on meikäläisen osalta vielä avaamatta, tänään vastaan huutoon blogirintamalla. Koitan ensi kesänä auttaa sillä toisellakin sektorilla. Onhan nyt uusi vuosi, uudet kujeet. Viime vuonnahan jäi koko kauden avaus tekemättä. Comeback häämöttää kuitenkin jo mielessä. Valoa on taas Tiomilan yössä enemmän kuin koskaan ennen.
Meu deus!, meinasin unohtaa. Oltiin Mikon kanssa kolme päivää kaupungissa nimeltä Sevilla.
Siellä riittikin ohjelmaa ja hyvää keliä. Aurinko paistoi, ja lämpötilatkin huitelivat nylkkykelin lukemissa. Keskiviikkona käytiin kujuilemassa Sevilla-Barcelona, Copa del Rey. Oltiin aitiopaikalla katsastamassa Pepin pakenevaa hiusrajaa kun pelaajat astuivat bussista pihalle ja tein muutamia havaintoja näistä miljoonaluokan pallonpotkijoista. Ja aika samalta meiningiltä homma näytti kuin meidänkin piireissä.
Tuntia ennen kisapaikalle ja ekana katsomaan kentän kunto (mallikartta). Toisilla oli ipodin napit korvissa ja toisilla timantit. Pep istui bussin etupenkillä ja jutteli kuskin kanssa, niinkuin Peki ja Guru matkalla Smålantiin. Pepillä oli myös FC Barcelonan puvun takki. Homerillakin on aina Ankkurin puvun takki Tiomilalaivalla. Pepin takki taisi olla Armanin. En ole varma, mutta uskoisin kyllä, että Ankkurinkin iltapuvun takit on Armanilta, saattaa ne kyllä olla taattua Fruit of the Loom -laatuakin. Jokatapaukssa Leo istui takapenkillä Bojanin kanssa, niinkuin juniorit yleensäkin tekee, ja astui bussista ulos toiseksi viimeisenä. Bojanihan nyt juoksi ekana ulos bussista, ettei joutuisi jonottamaan sisäänkäynnin luona. Siinä välissä ulos tuli Busquets, joka löi päänsä bussin oveen, niinkuin Touko Erämaja Tiomila leirillä 2005. Viimeisenä ulos tuli apulaismanageri Tito Vilanova, joka tarkasti ettei kukaan ollut rankan matkan jälkeen jäänyt bussiin nukkumaan. Muutamalla pelaajalla (jätetään nimet mainitsematta) oli selvästi kiire toiletin puolella. Jännäkakkahan sieltä oli puskemassa kuin Gerard Pique kulmapotkuissa. Todennäköisesti oli aamulla seisovassa pöydässä vedetty parit munakokkelit ja nakit liikaa. Tai edellisenä iltana liikaa maltoa. Ennen ottelun alkua Tito keräsi porukan rinkiin ja veti ohjatun verryttelyn ja venyttelyn. Nämäkin olivat tuttuja liikkeitä Ankkurin oravapolku-saliharjoituksista viidentoistavuoden takaa. Tein myös muita osuvia havaintoja, mutta en nyt juuri satu muistamaan niistä sen enempää. Itse pelihän oli sinänsä aivan huikea kokemus. Hommahan oli ihan eri mittakaavassa. Kun näkee koko kentän näkee pelinkin ihan uudesta kulmasta, esim. kuinka kokonaisvaltaiseti Barcan peli perustuu Xaviin ja Iniestaan. Iniesta on muuten jumala, vähän niinkuin Mäksä Tiomilan pitkällä yöllä 2006. Messi on muuten vähän kuin Huovila, ei lopu vaihtoehdot kesken, se saattaa mennä suoraan tai kiertää, mutta silloin kun loppuu, niin pallo lähtee el illusionistalle. Pelin jälkeen Carles Puyol otti paidan pois. On muuten sen näkönen kaveri, et tanko nousee mut tanssi tökkii.
Menomatkalla peliin taksikuski heitti yhden ehkä parhaista kommenteista ikinä. Lueteltuaan jokseenkin jokaisen rakennuksen nimen ja tarinan matkan varrelta, vastaan tuli kovin mielenkiintoinen noin tuhatvuotiselta vaikuttanut holvikaarimuuri-hässäkkä. Kysyin sitten, notta mikäs tuo on. Taxidriver mietti hetken aikaa ja vastasi ponnekkaasti "Es un cosa historico". Aah, no shit, Sherlock.
Sevillassa tuli myös tietenkin suunnistettua. Siinähän on vissi ero. Muunmuassa tällaista reeniä tuli tehtyä:
Nyt ollaan kumminkin jo takaisin kotona Monachilissa. Jälkipyykitkin on jo pesty. Volvo tosin ei ole. Se hyytyi eilisen matkan päätteeksi viimeiseen ylämäkeen, parin kilsan päähän koto-ovesta, mutta ehkä sekin sieltä vielä mäen päälle saadaan.
Sen pituinen se. Ilta yöhän kuljettaa, nyt nukkumaan.
Loppuun kuitenkin vielä vähän kuvasatoa. Lisää kuvia latailen taas TÄNNE heti aamutuimaan.
ps. Tiina Lymi on OK
2 kommenttia:
Minkäslainen tunnelma matsissa oli? 150 kotikannattajaa mölyää heikosti kaarteessa ja loput katsojat mutustaa patonkia ja analysoi peliä?
Lähetä kommentti