Kunnon otatusta

On ollu taas semmosta ajoa koko viikonloppu, että siinä olis Thomas Rusiakkin ihmeissään. On meinaan uusi auto alla. Volvoa ei sitten ikinä enää saatukkaan mäen päälle, vaan se on kaput. Ei muuta kuin autovuokraamoon ja Henry Foordi viimoisiksi 40 päiväksi alle. Ja sitten paluulentoja varaamaan. Erona 300k+ Volvoon tässä autossa on jarrut ja se kiihtyy nollasta sataan.

Lauantaina oltiin maastojuoksukisoissa. Siinä Paavo Nurmi kääntyis haudassaan, jos tietäisi mitä kaikkea tänä päivänä myydään maastojuoksun nimellä. Lauantain skaba oli vähän niinkuin nää sm-maastot nykyään, vaikken niissä oo koskaan ollutkaan. Suht kovapohjanen ruoho-hiekkarata ja korkeuseroa noin nolla metriä.

6,4 kilomeetterin matkalle kello otatti ajaksi 20.05. Se on ittelle merkki siitä, että oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Kovien suhteen on kumminkin vielä tullut pidettyä kynttilää vakan alla. Misukaan ei enää juossut karkuun, vaan oli maalissa tappituntumalla, edessä tosin, vielä ;) Radalla oli yhteensä 13x 180astetta mutkaa, jotka jonnin verran varmasti hidasti menoa, mutta oli kyllä rintti-suunnistajan kyvyt arvossaan niissä mutkissa. Ekoilla kierroksilla tuli ohitettua porukkaa huolella. 15metriä ennen mutkaa alkoi hidastamaan niin, että mutkan kohdalla vauhti oli melkein minimissä ja sitten siitä käänsi näin ja sisäkurvista ohi. Ja sitten taas kiihdyteltiin. Juan Antonio Ruiz Navarrolle ei silti pystynyt vastaamaan, vaan puolisen minuuttia tuli käkeen. Se aika monesti voittaa nää tän seudun juoksut, jos ei marokkolaiset oo viivalla. Viime vuonna meni puolikas 1.09. Saatto mennä 1.07:kin. Ei paskemmin 46-vuotiaalta hombrelta.


Tänään kunnon otatukseen lisättiin pari muuttujaa lisää. Sprintti-suunnistus ja 240m nousua 3,0km matkalle. Oli muuten hienoa. Rata tarjosi erittäin haastavia tehtäviä, vaikka fyysisyyttä olikin oikein hakemalla haettu. Jotain Guájar Faragüit:n kylästä kertoo se, että kartan mittakaava oli 1:2000 ja kartta näyttää tältä:


Tuli muuten kohteet jokseenkin nopeasti vastaan. Ihan hirveästi ei pystynyt välejä muistiin lukemaan. Tälläsia kun vetää pihtileimauksella ja ottaa vielä omalla kellolla väliajat siihen, niin on kyllä timantin kova, jos saa homman pysymään koko ajan edellä ja kaikki rasteilta lähdöt agressiivisina. Jotkut nimeltä mainitsemattomat saattoivat kuitenkin eksyä pidemmäksikin aikaa.

Alas 18:sta:

Rasti 19:

Kisaorganisaation kanssa syöpöttelemässä ja juopottelemassa:

Crafteista shortseihin on matkaa pelottavan vähän -jos edes sitäkään

Blogirintamalta ei mitään uutta. Sen miä vaan sanon.

Hyvät blogistiikkainsinörtit, skarpatkaa! Kulkekaan jaloin muistojen suolla, ylitse taistelkaa. Joulu on taas ja treenit sujuvat, intervall-blokkitkin vedetty siihen päälle. Hiihtoniilo meininkikin ollut päällä. Ei pitäisi enää oleman sulatushommia. Ja uutta pakkaspäivää siellä Suomessa kumminkin puskee. Dullstroom on sitten poikkeus.

Sen lisäksi, että OMA pitää Suomen yksinään mukana kaiken maailman mitalitilastoissa, tämä (nykyinen) tukkajumala on myös Suomen aktiivisin suunnistusblogin päivittäjä. OMAn viimeisin päivitys on kuitenkin päivätty 12.1. Täytyyhän niitä tilastojakin välillä kaunistella. Koska mitalitilastojen kaunisteleminen on meikäläisen osalta vielä avaamatta, tänään vastaan huutoon blogirintamalla. Koitan ensi kesänä auttaa sillä toisellakin sektorilla. Onhan nyt uusi vuosi, uudet kujeet. Viime vuonnahan jäi koko kauden avaus tekemättä. Comeback häämöttää kuitenkin jo mielessä. Valoa on taas Tiomilan yössä enemmän kuin koskaan ennen.

Meu deus!, meinasin unohtaa. Oltiin Mikon kanssa kolme päivää kaupungissa nimeltä Sevilla.
Siellä riittikin ohjelmaa ja hyvää keliä. Aurinko paistoi, ja lämpötilatkin huitelivat nylkkykelin lukemissa. Keskiviikkona käytiin kujuilemassa Sevilla-Barcelona, Copa del Rey. Oltiin aitiopaikalla katsastamassa Pepin pakenevaa hiusrajaa kun pelaajat astuivat bussista pihalle ja tein muutamia havaintoja näistä miljoonaluokan pallonpotkijoista. Ja aika samalta meiningiltä homma näytti kuin meidänkin piireissä.

Tuntia ennen kisapaikalle ja ekana katsomaan kentän kunto (mallikartta). Toisilla oli ipodin napit korvissa ja toisilla timantit. Pep istui bussin etupenkillä ja jutteli kuskin kanssa, niinkuin Peki ja Guru matkalla Smålantiin. Pepillä oli myös FC Barcelonan puvun takki. Homerillakin on aina Ankkurin puvun takki Tiomilalaivalla. Pepin takki taisi olla Armanin. En ole varma, mutta uskoisin kyllä, että Ankkurinkin iltapuvun takit on Armanilta, saattaa ne kyllä olla taattua Fruit of the Loom -laatuakin. Jokatapaukssa Leo istui takapenkillä Bojanin kanssa, niinkuin juniorit yleensäkin tekee, ja astui bussista ulos toiseksi viimeisenä. Bojanihan nyt juoksi ekana ulos bussista, ettei joutuisi jonottamaan sisäänkäynnin luona. Siinä välissä ulos tuli Busquets, joka löi päänsä bussin oveen, niinkuin Touko Erämaja Tiomila leirillä 2005. Viimeisenä ulos tuli apulaismanageri Tito Vilanova, joka tarkasti ettei kukaan ollut rankan matkan jälkeen jäänyt bussiin nukkumaan. Muutamalla pelaajalla (jätetään nimet mainitsematta) oli selvästi kiire toiletin puolella. Jännäkakkahan sieltä oli puskemassa kuin Gerard Pique kulmapotkuissa. Todennäköisesti oli aamulla seisovassa pöydässä vedetty parit munakokkelit ja nakit liikaa. Tai edellisenä iltana liikaa maltoa. Ennen ottelun alkua Tito keräsi porukan rinkiin ja veti ohjatun verryttelyn ja venyttelyn. Nämäkin olivat tuttuja liikkeitä Ankkurin oravapolku-saliharjoituksista viidentoistavuoden takaa. Tein myös muita osuvia havaintoja, mutta en nyt juuri satu muistamaan niistä sen enempää. Itse pelihän oli sinänsä aivan huikea kokemus. Hommahan oli ihan eri mittakaavassa. Kun näkee koko kentän näkee pelinkin ihan uudesta kulmasta, esim. kuinka kokonaisvaltaiseti Barcan peli perustuu Xaviin ja Iniestaan. Iniesta on muuten jumala, vähän niinkuin Mäksä Tiomilan pitkällä yöllä 2006. Messi on muuten vähän kuin Huovila, ei lopu vaihtoehdot kesken, se saattaa mennä suoraan tai kiertää, mutta silloin kun loppuu, niin pallo lähtee el illusionistalle. Pelin jälkeen Carles Puyol otti paidan pois. On muuten sen näkönen kaveri, et tanko nousee mut tanssi tökkii.

Menomatkalla peliin taksikuski heitti yhden ehkä parhaista kommenteista ikinä. Lueteltuaan jokseenkin jokaisen rakennuksen nimen ja tarinan matkan varrelta, vastaan tuli kovin mielenkiintoinen noin tuhatvuotiselta vaikuttanut holvikaarimuuri-hässäkkä. Kysyin sitten, notta mikäs tuo on. Taxidriver mietti hetken aikaa ja vastasi ponnekkaasti "Es un cosa historico". Aah, no shit, Sherlock.

Sevillassa tuli myös tietenkin suunnistettua. Siinähän on vissi ero. Muunmuassa tällaista reeniä tuli tehtyä:































































Nyt ollaan kumminkin jo takaisin kotona Monachilissa. Jälkipyykitkin on jo pesty. Volvo tosin ei ole. Se hyytyi eilisen matkan päätteeksi viimeiseen ylämäkeen, parin kilsan päähän koto-ovesta, mutta ehkä sekin sieltä vielä mäen päälle saadaan.
Sen pituinen se. Ilta yöhän kuljettaa, nyt nukkumaan.

Loppuun kuitenkin vielä vähän kuvasatoa. Lisää kuvia latailen taas TÄNNE heti aamutuimaan.
















ps. Tiina Lymi on OK

Jack Frost Morning

On ollut niin hiljaista kotimaisella blogi-rintamalla, että pakko kantaa omatkin korret kekoon. Päivitän siis blogin. Pakkohan sitä jotain on reenien välissä tehdä, ihan kuin ei muutakin tekemistä olisi. Myös suunnistus.netin maineikkaalla seurustelupalstalla, pesupaikalla, on ollut niin kovin hiljaista viime vuosina. Aivan tulee demari-linjaa ikävä.

Asiaan.

Euroopan yllä hyörivä kylmä rintama on ulottanut pahaa tahtovat lonkeronsa myös tänne Espanjan perukoille. TV-kanavat suoltavat pelkästään kuvia lumesta. Sitä on puoli Espanjaa puolillaan, ja kun täällä on lunta, ihan sama miten paljon sitä on, sitä on aina haitaksi asti. Myös tänne meidän kylään on pikkupakkanen ulottunut ja eilen satoi 5cm lunta. Sanomattakin lienee selvää, että ylempänä oleviin suunnistusmaastoihin satoi enemmän. Oiskohan sittenkin pitänyt hakea Las Palmasiin. No ei sentään. Yöllä satoi jo vettä ja nyt ulkona puskee taas plus kymmentä, joten ne lumet on jo sulaneet. Vettä onkin muuten satanut viime aikoina aika reilusti. Täskin hoodeilta on useampi tie ollut poikki, kun sateet ovat tuoneet isompia ja pienempiä siirtolohkareita teille. Tähän on siis aivan kuin Suomen kesä, ainoastaan lämpimämpi.

Totuuden nimissä pitää sanoa, että tulee sieltä TV:stä sentään vielä muutakin. Aamuisin Pippi Galzaslargas ja iltaisin futismagaziini, jossa eilen spekuloitiin yksi varttitunti toisen Pepin eli Guardiolan pakenevaa hiusrajaa ja silmien ympärille parin viime vuoden aikana muodostuneita ryppyjä. Ressaavaa vissiin tuo Barcelonan valmentaminen. Pitkätossun Pepillä näyttää sentään elämä edelleen ressittömältä, Tommista ja Annukasta nyt puhumattakaan. Yritän siis ottaa niistä mallia ja jätän Barcelonan valmentamisen vähemmälle, ettei pääse ressi yllättämään.

Siinähän sitä oli taas asiaa kerrakseen.

From Me to You