keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Amores Perros

Keskiviikko 14.00, Monachil, España. Perus kynttiläpäivällinen.















Jaaha. Pitäs päivitellä. Mitäs tässä on ollu. Jaana kävi pyörähtämässä täällä viikon verran, oli muuten mukavaa. Mulhacenia on yritetty valloittaa. On se perkele kun tuuli heittää miehen polulta pois, niin silloin on parempi nöyrtyä ja kääntyä takaisin. Saas nähä kuin käy, vieläkö keretään. Säät on kyllä suosinu. Kutakuinkin vissiinkin lämpimintä 40 vuoteen. Me gusta. Camino del Rey on muuten suljettu, pitää keksiä jotain muuta, tai olla keksimättä. Sen pari kertaa viikossa kun käydään koululla, niin mennään autolla. Se onkin monesti melkoinen seikkailu aamuruuhkassa. Jotkut sen sijaan menee Espanjan tunnille näin. Ei paljoa ruuhkista tietoa.

Toissapäivänä otin yhteen naapurin koirien kanssa, vai oisko se ollu lauantaina? Joo, oli se. Toissapäivänä juoksin ylämäkeä niin, etten alas enää jaksanut. Mikko tuli onneksi hakemaan autolla pois.

Eilen otettiin yhteen poliisien kanssa. Auto oli kuulemma laittomasti parkkeerattu ja jonkun virallisen näköisen lapun olivat asetelleet tuulilasin pyyhkijän alle. Pitäis nekin ottaa irti, koska ei täällä sada. Toista se on vaikka Teneriffalla. Siellä on metri vettä kaduilla, jos jossain sattuu katua vielä olemaan jäljellä. Varmaan saattaa ketuttaa, jos on jo ehtinyt juhlia Kinnairin lakon päättymistä ja matkaansa Tenelle, niinkuin meidän ammattilaisten keskuudessa sanotaan, ja perillä odottaakin maailmanlopun maailmanloppu.

Niin ne poliisit oli onneksi vielä siinä kadun toisella puolella kun tultiin autolle, (joka näin välihuomautuksena mainittakoon oli parkkeerattu aivan täydellisesti paikkaan, jossa se ei voisi ikinä ketään häiritä edes teoriassa), ja tulivat iloisesti valistamaan meitä. Oli puhetta jostain dokumenteista, joita ei ollut tai ehkä olikin, mutta emme tienneet niiden olemassaolosta. Jokatapauksessa sain virheettömällä Espanjan kielelläni vakuutettua poliisit siitä, että kolmen metrin päässä sijainnut pysäköintikieltomerkki ei Suomessa tarkoita samaa kuin Espanjassa ja Suomessa voi oikeastaan parkkeerata autonsa ihan miten huvittaa, vaikka asiahan on faktisesti juurikin toisinpäin. Espanjalaiset ovat maailman taitavimpia taskuparkkeeraajia, mutta jos kolme Seat-miestä lyö mustat Leoninsa parkkiin Camp Noulle, niin ne on siellä taatusti niin, että sinne ei enää neljättä autoa mahdu. Näin on.
Jotain muutakin siinä tuli höpistyä, mutta olin asiassani tarpeeksi vakuuttava ja lopputulemana poliisit ottivat kirjoittamansa lapun takaisin ja käskivät lähtemään kaljalle. Näin lainkuuliaisina kansalaisina olihan se virkavaltaa toteltava. Huhhei.


Naapurin koiristakaan ei enää ole riesaa













(2min / puoli)

Jälkiruuaksi käytiin El Pozuelossa nauttimassa käyristä



















Kyllä maistui hyvälle, kiitos sinne pohjoiseen Pohjoiseen!

Ei kommentteja: