maanantai 23. marraskuuta 2009

Kevyesti Keskellä Päivää

Hiljalleen matka suuntaa poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon


Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä


Vaan kevyeen silti askel nousee
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Kevyeen mieltä aatos painaa
kevyeen
Kevyesti keskellä päivää


Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan
(-viikate)


Laskin tuossa juuri, että Helmikuun jälkeen olen juossut 391km ja suunnistanut 80km.
Se tekee 471km juoksua viimeisen 38 viikon aikana.
Se antaa keskiarvoksi 12,4km /viikko.
Se, se taitaa olla aika vähän.


Eilen kävin testailemassa, minne moisilla määrillä pääsee.
Ohjelmassa oli 15km katukisa, nousua reitillä 175m. Aika 51.01, (kympin väliaika 33.38).
Sinne moisilla määrillä pääsee, kevyesti keskellä päivää.


keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Amores Perros

Keskiviikko 14.00, Monachil, España. Perus kynttiläpäivällinen.















Jaaha. Pitäs päivitellä. Mitäs tässä on ollu. Jaana kävi pyörähtämässä täällä viikon verran, oli muuten mukavaa. Mulhacenia on yritetty valloittaa. On se perkele kun tuuli heittää miehen polulta pois, niin silloin on parempi nöyrtyä ja kääntyä takaisin. Saas nähä kuin käy, vieläkö keretään. Säät on kyllä suosinu. Kutakuinkin vissiinkin lämpimintä 40 vuoteen. Me gusta. Camino del Rey on muuten suljettu, pitää keksiä jotain muuta, tai olla keksimättä. Sen pari kertaa viikossa kun käydään koululla, niin mennään autolla. Se onkin monesti melkoinen seikkailu aamuruuhkassa. Jotkut sen sijaan menee Espanjan tunnille näin. Ei paljoa ruuhkista tietoa.

Toissapäivänä otin yhteen naapurin koirien kanssa, vai oisko se ollu lauantaina? Joo, oli se. Toissapäivänä juoksin ylämäkeä niin, etten alas enää jaksanut. Mikko tuli onneksi hakemaan autolla pois.

Eilen otettiin yhteen poliisien kanssa. Auto oli kuulemma laittomasti parkkeerattu ja jonkun virallisen näköisen lapun olivat asetelleet tuulilasin pyyhkijän alle. Pitäis nekin ottaa irti, koska ei täällä sada. Toista se on vaikka Teneriffalla. Siellä on metri vettä kaduilla, jos jossain sattuu katua vielä olemaan jäljellä. Varmaan saattaa ketuttaa, jos on jo ehtinyt juhlia Kinnairin lakon päättymistä ja matkaansa Tenelle, niinkuin meidän ammattilaisten keskuudessa sanotaan, ja perillä odottaakin maailmanlopun maailmanloppu.

Niin ne poliisit oli onneksi vielä siinä kadun toisella puolella kun tultiin autolle, (joka näin välihuomautuksena mainittakoon oli parkkeerattu aivan täydellisesti paikkaan, jossa se ei voisi ikinä ketään häiritä edes teoriassa), ja tulivat iloisesti valistamaan meitä. Oli puhetta jostain dokumenteista, joita ei ollut tai ehkä olikin, mutta emme tienneet niiden olemassaolosta. Jokatapauksessa sain virheettömällä Espanjan kielelläni vakuutettua poliisit siitä, että kolmen metrin päässä sijainnut pysäköintikieltomerkki ei Suomessa tarkoita samaa kuin Espanjassa ja Suomessa voi oikeastaan parkkeerata autonsa ihan miten huvittaa, vaikka asiahan on faktisesti juurikin toisinpäin. Espanjalaiset ovat maailman taitavimpia taskuparkkeeraajia, mutta jos kolme Seat-miestä lyö mustat Leoninsa parkkiin Camp Noulle, niin ne on siellä taatusti niin, että sinne ei enää neljättä autoa mahdu. Näin on.
Jotain muutakin siinä tuli höpistyä, mutta olin asiassani tarpeeksi vakuuttava ja lopputulemana poliisit ottivat kirjoittamansa lapun takaisin ja käskivät lähtemään kaljalle. Näin lainkuuliaisina kansalaisina olihan se virkavaltaa toteltava. Huhhei.


Naapurin koiristakaan ei enää ole riesaa













(2min / puoli)

Jälkiruuaksi käytiin El Pozuelossa nauttimassa käyristä



















Kyllä maistui hyvälle, kiitos sinne pohjoiseen Pohjoiseen!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Las Obras Viarias

Viime viikonloppu vietettiin kuvan kauniissa Toledossa, kuten kuvasta näkyy:



Ohjelmassa oli Iberian mestikset kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla. Itse en kumminkaan juossut kuin Sprintin. Pitkäkin piti juosta, mutta polvi vähän kipeytyi sprintistä, joten päätin jättää sen varmuuden vuoksi juoksematta.

Sprintti oli viety Toledon vanhaan kaupunkiin, johon on joskus keskiajalla rakennettu hiukeaa sprintti materiaalia. Valitettavasti ratamesturo oli kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti onnistunut loihtimaan vähän liian simppelin radan, eikä se karttakaan ihan täysin ISSOM:n mukainen ollut. No harvoin tällaisia kuitenkaan pääsee juoksemaan, Suomessa ei koskaan. Siksi hienoa se oli. Kadut olivat turisteja puolillaan, joten suunnistamisen lisäksi sai niitäkin väistellä, kuten myös paria autoa. Mukavaa keskittymisen häirintää.


Vauhti oli taas yllättävän hyvää ja suunnistus sujuvaa, mikä näkyy väliajoista ja sykekäyrästä: AVG 193 - MAX 198.

Pari virhettä onnistuin kuitenkin leipomaan.
4-5 välin alussa portaat olivat suljetut jonkun perkeleen työmaan takia, enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten lähdin kiertämään oikealta, jonka jälkeen eksyin pian väärälle kujalle ja meni hetki ennenkuin huomasin virheen. Laitan tän kyllä ihan täysin puutteellisen kartan piikkiin, mutta pakko myöntää, että en hommaa osannut tuossa täysin odottamattomassa tilanteessa kunnolla haltuunkaan ottaa. 23'' tuli kumminkin nopeimmalta käkeen.

6-7 välin reitinvalintani oli ihan käsittämätön. Näin pöydän ääressä ei voi mitenkään tajuta, miten on tollasen valinnan ottanu. Blackout, sanois Pekka Nikulainen. 34'' käkeen nopeimmalta.

Muutoin tekeminen olikin sitten kutakuinkin täydellistä. Vertailin omia splitsejä Kodyn vastaaviin, ja K-4 menin 14'' kovempaa ja 7-M sekunnilleen samaa vauhtia. Siinä välissä leivoin sit nuo virheet. Taisin kumminkin oppia taas jotain. Ainakin sain ajattelemisen aihetta.

6-7:















Mapa y ruta: