sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Vuelta

hola amigos,

Mihis sitä viimeksi jäätinkään. Ai niin. Olin vetämässä ituja ja jogurttia, ja menossa tasotestiin.

No tasotestin tulokset olivat sitä mitä odottaa saattaa eli aika kehnot. Neljän kuukauden levon ja parin kuukauden kuntouttamisen ja kahden viikon kevyen reenin (jotka siis olivat tuossa edellisessä kertomuksessa) jälkeen kynnykset napsahti lukemiin 4:50/km ja 3:50/km. Vika tonni meni sentään vielä alle kolmen minuutin, reilusti. Testissä oli hassu fiilis kun juoksentelin 195 sykkeillä oikeastaan edes hengästymättä. Mielenkiitoisessa kondiksessa tuo elimistö. Maksimi sykkeenkin sain taas korkeimpiin lukemiin sitten armeija aikojen = 204. Viime kauden huiput taisivat olla jotain 196. Kaikkea se pakkolepo teettää.

Tasotestin tuloksista huolestuneena pakkasin kamat ja hyppäsin Patanan kanssa autoon. Köröteltiin samantein Espanjaan asti. Reittinä Stockholm-Hamburg-Bremen-Leverkusen-Luxembourg-Dijon-Lyon-SaintEtienne-Perpignan-Barcelona-Begues-Valencia-Murcia-Granada-Monachil = 3798km. 5 kuukautta olisi tarkoitus viettää täällä.

Ajomatka oli yllättävän kevyt reissu, Saksaa lukuunottamatta. Koko maa oli remontissa. Saksa on paska maa. Ruotsi ja Tanska puolestaan oikein keveitä. Tiistai aamuna kun Silja lainin satamasta Stulkholmasta startattiin, niin puolen päivän aikaan oltiin jo Tanskassa ja siitä jo heti kohta Saksassa. Hamburgerin kautta Bremeniin vaan kesti ja kauan. Lily Allenin fuck yout siihen. 1220km.

Seuraavana päivänä puskettiin Luxemburgin (jossa laitettiin bensaa tankki täyteen ja vähän takaluukkuunkin) kautta Saint Etiénneen Vercelottien kämpille, jossa Heinikin majailee. Saksa oli edelleen remontissa, mutta ranskan puolella homma alkoi sujumaan. Leppoisaa ajelua. 1150km.

Seuraavana päivänä käytiin sitten jopa lenkillä, kun Heini ulkoilutti meitä SE:n hoodeilla. Reenin päälle annettiin Volvollekin palauttava lenkki ja otettiin suunnaksi Casa de Tölkkö, Begues. 650km.

Vikana päivänä kiskottiin sitten Volvosta viimeiset öljyt pihalle ja päristeltiin Granadaan asti. Ratin takana istuminen alkoi tuntua jo varsin kotoisalta. Ja mikäs siinä ajellessa kun on hyvää carreteraa alla, ulkona +30C ja ei ilmastointia. Oli jopa vähän kesän tuntua ilmassa. Mikäs sen mukavampaa. 850km.

Ei täälläkään enää mikään loputon kesä ole, mutta muuten kyllä ihan mageeta. Kaikenlaista säätämistä tässä on vielä paljon, joten lenkillä ei ole vielä paljoa käyty. Eihän meillä oo edes kämppää vielä. Lenkkimaastojen loppumiseen homma ei kyllä tule kaatumaan. Se on jo tajuttu. Parit reenit kumminkin ollaan tehty.
Eilen käytiin tunnin verkkalenkki ja tänään käytiin hiihtokeskuksella vaeltamassa, mutta siellä oli niin perkeleen pilvistä ja sumuista, että ei nähny yhtään mittään. Eilen näkyi sentään jotain siltoja:




ps. Täältä Monachilista sais aivan helekutin hyvän sprintti-kartan. óle!

Ei kommentteja: