Northern Lights

Saanivuorta lähdettiin valloittamaan eilen. Ei onnistunut. Pohjoisen tuuli tuli ja puhalsi.
Tokavikan rinteessä tuli sorvattua ratkaiseva 20 sekunnin koukku ja OMA kuittasi edelle. Ritavalkean kasvatti meni kovaa, en vain saanut juostua selkää kiinni, eroa maalissa oli 10 sekuntia.

Yritin kyllä lähteä eilen vähän rauhallisemmin liikkeelle kuin syssyn aiemmissa kurkoissa, mutta en oikein tainnut onnistua. Virhettä tuli taas 3,5min sorvattua. Ei auttanut vaikka Småkkereissu vielä painoikin jaloissa ja elimistössä, intoa oli vaikka kuinka. Toimintaani 6,9kilometrin ajan lähietäisyydeltä seurannut Jones kommentoikin maalissa: "Kartta vilkkuu punaista ja huutaa Danger Danger, ja jätkä vaan lisää vauhtia".
Eli hiukan intoa pois ja tarkkuutta lisää, niin päässee samaan lopputulokseen ilman, että keskisyke on luokkaa 188.



KURKOsivut

Run

Småkkeri on viesti, joka on tainnut menettää loistostaan aika paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itselläkin oli melkoista henkistä väsymystä havaittavissa ennen reissuun lähtöä, mutta loppujen lopuksi ihan hyvä reissuhan siitä tuli, ja olihan siellä lähtöviivallakin vielä about 110 joukkuetta. Tuloksena mukiinmenevä 11 sija ja muutenkin oli hauskaa.
Viimeisen parin viikon aikana on tuntunut siltä, että olen oikein hyvässä tikissä. Mikäs siinä, kauden tärkeimmät kisathan tässä ovatkin juuri hollilla. Kurko-Cup on startannut ja KortSun pikkujoulusuunnistuskin on jo kolmen viikon päästä. Tervetuloa muuten kaikki mukaan!

Smålannissa juoksin ankkuriosuuden. Pääsin Sunan, Macon, Crespon ja Mäksän jälkeen metsään sijalla 16. Alkuverkkaa tehdessäni, lämpötilan ollessa vajaat 10 astetta, vettä sataen ja tuulen vihloessa avointa laskettelurinteen reunaa, mietin, että nää on just niitä tilanteita, joista pikkupoikana tuli haaveiltua. Juosta Ankkurin ankkurina jossain suuremmassa viestissä. Fiilis oli huikea, mutta maaliin tullessa fiilis oli vieläkin parempi. Alla oli kauden paras suoritus.
Maasto oli oikeastaan aika keski-eurooppalaista, pääosin aika nopeaa edetä ja paljon korkeuseroja. Moni vois ajatella, et itä- ja keski-euroopan ihmeet olis tullu ja syöny munt, mut ei ne tullu. (Mikäköhän läppä toikin muuten on, varmaan joku joensuulaisten.).
Suunnistus oli hanskassa, maltoin tehdä reitinvalinnat rauhassa ja juoksukin tuntui hyvältä, jopa kevyeltä, ainakin loppulenkin alkuun asti, pientä pohkeiden kramppaamista lukuunottamatta. Ja viime vuodesta oppineena tein omaa työtä herkeämättä, muista välittämättä.
Hieman ennen loppulenkkiä sain 1,5min eteen lähteneen Topsukan kiinni. Loppulenkin alun ylämäissä olin ottavana osapuolena, mutta viidenneksi vikalla Topi koukkasi 5 sekuntia ja kahden miehen letkan veturin askelpituus puolittui. Reitinvalintaväli toka vikalle ratkaisi tämän pelin. Kiersin vasemmalta ja se kannatti, sillä Topi jäi 40 sekuntia (ja välttyi nöyryyttävältä loppukiri tappiolta).
Yhteensä hilasin meitä 5 sijaa ylöspäin ja oltiin 11. Tein muutenkin tarkkaa työtä metsässä, sillä laskin, että nousua kulkemalleni reitille osui 138 käyrän verran, legendaarista.
Resultat Winsplits


(alku)


(loppulenkki)

--

Kurkokausikin on pöyrähtänyt liikkeelle jo kahden osakilpailun verran:
Ekassa olin 4. +15sek kärkeen ja virhettä 6' (vikalla 20'').
Tokassa olin 2. +1,5min kärkeen ja virhettä 3' 45''.
Yleensä noilla virhemäärillä ei kovin korkealla olla, mutta mulla on uusi taktiikka.
Kurkoiluissa olen lähtenyt tänä vuonna aivan uudella taktiikalla liikkeelle. Aikaisempina vuosina olen (yleensä) tyytynyt juoksemaan letkoissa ja koittanut kääriä mahdollisimman hyvää sijaa sitten viimeisillä väleillä. Jos sitten on sattunut lopussa tekemään virheen, niin kärkiletkaa ei oikein ole ehtinyt enää juoksemaan kiinni.
No tänä vuonna olen yrittänyt ja tulen yrittämään karkuun koko ajan, ainakin niinkaun kuin tikki antaa myöden. Sitä saa pummatakin paljon enemmän. Kunhan vain pitää huolen, ettei tee niin isoa virhettä, että muut menevät näkemättä ohi. (Tosin sekin tuli jo ekassa kurkossa tehtyä, mutta sain korjattua asian.)
Sen sijaan, että joutuisi virheen jälkeen juoksemaan muita kiinni, niin nyt muut vain saavat kiinni, ja sitten voi yrittää uudestaan karkuun. Hehee, aika hauskaa. Keskisykkeet huiteleekin jossain 187:ssä, mutta tuleepa ainakin kova reeni. Ja kun kahdessa ekassa kisassa on vielä alkuverkatkin jääneet tekemättä, niin kaupan päälle on saanut kivan verenmaun suuhun. Tietysti suunnistushan meinaa jäädä välillä jalkoihin, kun homma lirvahtaa rynnimisen puolelle, mutta on se vaan niin kivaa, kun yht'äkkiä takana ei näykkään enää valoja, ennen seuraavaa pummia. Joni Kallion sanoin: "Mä vedin niin perkeleesti ja yht'äkkiä siel takan ei ollu enää ketään".
No tällä viikolla lupaan suunnistaa tarkemmin ja jättää ryntäilyt sikseen, mutta karkuun lupaan koittaa, heti kun tilaisuus aukenee.

KURKO1:



KURKO2:


--

Se olisi vähän niinkuin kauden vaihto tossa viikonloppuna. Uuden kauden voisi aloittaa sopivasti lauantai-aamuna Sadismilla, mutta saas ny kattoa. Kahden ja puolen viikon päästä käyn vielä Italiassa juoksemassa PWT:n ja Venezian kaupunkisuunnistuksen. Olisi kiva jos sielläkin juoksu vielä kulkisi. Sadismista palautumiseen voi kumminkin laskea sen pari viikkoa.

Yleensähän olen aloittanut seuraavaan kauteen valmistavan pk-kauden just tossa marraskuun alussa, mutta nyt tuntuu siltä, että henkinen, miksei fyysinenkin väsymys on sitä luokkaa, että pari ylimääräistä kevyttä viikkoa on paikallaan. Jos siinä vaikka konetta virittelisi Italian jobia varten, iskisi siellä kuin tuhat salamaa ja aloittaisi mättämisen sitten sen jälkeen.
Kausia-analyysiakin on tulossa, kun siltä tuntuu.

Tuonelan Koivut

Keskellä kuuminta ylimenokautta, viime viikonloppuna juostiin taas Manna. Oltiin 19. Iskukyky oli hieman rajoittunut, sillä 4-5selkeää ygösjoukkueen juoksijaa oli telakalla, sotilaiden mm:is tai muuten estynyt. Juuri niiltä osuuksilta, joilla vähän jäätiin. No ois sitä silti voinu 10 sakkiin juosta. Itselle on tuo toinen osuus alkanut muodostua jonkinlaiseksi vakioksi, sillä tä oli nyt jo neljäs putkeen. Ja ihan hyvin on menny, sitä yhtä hylsyä lukuunottamatta.
Tällä kertaa pääsin metsään kärkiletkas, sijalla 7, parikytsekkaa kärjest. Pipo siinä juoksi edellä. Vauhti oli ihan inhimillistä, mut sit Haldin puski takaata ohi. Ei ollu enää. Ykkösel Matsi meni onneks eri hajonnal ja päästiin Pipon ja Lindin kans vähä karkkuse. Nelosel otin sit omal hajonnal pienen koukun ja Matsin letka sai kines, oisko siin ollu lisäks Karlsson ja Jonasson ja Moran mies - tuskin oli ruotsalainen. Koht ne Pipsa ja Lindiki liitty samaan letkaan. Ennen varvausta kiersin piremmän hajonnan ja otin sitten vielä siihen yhteselle rastille reilu puolen minsan koukun. Varvauksessa 5., minuutin kolmen joukkueen kärjestä. Loppu radan kiersin omaa hajontaa ja yhden 10 sekan koukun tein, mutta se oli aika vähäistä hapotukseen nähden. Tokavikalla, siinä pellon reunassa leimasin vielä neljäntenä, mut pellol iski 4 miestä ohi ja vaihdos olin 8, jotain 2,5min kärest. Ihan jees.


Kortsu-Cupit jatku eilen. Vormisto ja Heini oli väsänny huikean pyöräsuunnistuksen, KortSun kotihoodeille. Juostakin olisi saanut, mutta ilmeisesti pööräileminen oli kuitenkin nopeampi tapa edetä, joskaan ei lyhin, saatikka turvallisin.
Ei muuta kun reitinvalintoja arpomaan:



Kurko-kausi alkaa tänään. Eilen mulle selvis, että Kinkokurkoa ei juostakaan Kinkomaassa (jonka karttaa olin vikat kaks viikkoa tietenkin vahdannut herkeämättä), vaan Kinkovuoressa. Tuolla Paasivuoren kartan itä-osassa, vittumaisella rinne-kivikko-alueella. Vettäkin on satanut koko päivän kuin aisaa. Ei varmaan oo liukasta ei. Taitaa olla kyllön terveysasemalla ruuhkaa tänä iltana.

Vientos de Tormenta

Heippa! Kirjoitan taas.
Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa.
SM:ien jälkeen tulin kipeäksi, vaikka ei pitänyt. SM:tkin meni huonosti, vaikka ei pitänyt. Ehdin mä siinä pelata maanantaina kunnon futikset. Tiistaina kurkku kipeänä puulaakiin, ja seuraavan kerran harrastinkin sitten liikuntaa lauantaina, seuraavan viikon lauantaina. Johan siinä tulikin viime viikolla heiluteltua pohkeita ja mietittyä, että ei ole näin löysää lihasta ollut näissä kintuissa sitten vuoden 2 jha. (jälkeen harjoittelun aloittamisen). Mikäköhän vuosi nyt onkaan menossa.
No juoksin sitten lauantaina heti sellaisen vajaan tunteroisen kevyttä Lasen kanssa, tosin Lase juoksi kaksi, tunteroista. Lenkin lopulla kävin kipsalla, seisoin siinä viitisen minuuttia paikallani ja kun lähdin liikkeelle, niin johan siinä kramppas molemmat reidet. Illalla olikin lihakset sitten taas jumissa. Oli turvallinen olo.