Strangers in the Night

Neitsyys meni.
Juoksin ensimmäiseni, Långa Nattenin.
Ennen kisaa juoksu ei ollut kulkenut taas yhtään moneen päivään, hapesta puhumattakaan. Olin silti melko luottavainen, sillä öisin kaikki on toisin. Avausosuuden jälkeen olin vähän huolestunut. Turhaan, sillä Maco veti upeimman juoksunsa tähän mennessä ja Juri näytti, taas, että vielä kerran mennään huippu vauhtia.
Tein aika lyhyet verkat, osittain sen takia, että sieltä tultiin aika paljon kovempaa kuin oletettu oli, osittain sen takia, että hieroin taas kamojen kanssa niin perkeleesti. Pääsin hyvistä asetelmista metsään, pari minuuttia kärjestä, sijalla 20. Ykkösvälillä sain edellä menneen letkan hännän nopeasti näkyviin ja kun ensimmäisessä polun risteyksessä totesin (ja tuuletin), että nyt ne menee väärään suuntaan, otin oman valinnan ja kuittasin koko porukan edelle Bäckmanin kanssa. Sen jälkeen olinkin vetojuhdan tehtävissä ja otin toisen oman valinnan ja kiersin lopun väliä vasemmalta ympäri muutaman muun kanssa. Isompi letka meni suoraan ja jäi lisää.
Kakkosvälillä jatkoin vetohommia ja yht'äkkiä mukana ei ollut enää muita kuin Begi Bäckman. Vedeltiin siinä sitten kahdestaan, kunnes tultiin tielle ja todettiin, että ollaan vähintään puoli minuuttia letkaa edellä. No siinä sitten tuli otettua vähän huonoa valintaa alle ja kierrettyä tietä oikein kunnolla, ei mitään järkeä. Sielläpä sitten vähän ajan päästä näkyikin, kun letkan häntä meni poikittain tien yli. Varmaan minuutin hitaampi oli kiertää, mutta sou not. Juostiin letka kiinni ja siinä sitä sit oltiin, n.25 jamppaa yhdessä kasassa, tappelemassa, että kuka saa leimata ensin. Siinä sitä sitten mentiin loppumatka vaihtoon asti, kiltisti letkassa. Akkojen vauhtia, jos multa kysytään. Välillä vähän koukattiin rasteja. Tietä ja polkuahan siinä pääasiassa juostiin. Varvaukseen oli ne pari kärkijoukkuettakin otettu kiinni. Jalat antoivat pientä signaalia varvauksen paikkeilla, että ehkä vähän jossain kohtaa voisi krampata. Jätin sitten turhat rynnimiset väliin ja krampitkin pysyivät poissa. Vaihtoon kelasin letkan sijalla 16, 39sek kärjestä. Hyvinhän se meni. Suunnitelmien mukaan.
Lopuista miehistä Suna veti melkoosen hyvin, muutkin kohtuullisesti. Oma lukunsa oli tietenkin Maxin ankkuriosuus. Sen alkaessa tarjolla näytti olevan sijat 12-14, mutta onhan se ennenkin nähty. Vaikka varvauksessakin oltiin vielä taistelemassa sijoista 12-17, niin kun edellä olleet pummailivat, loppusuoralla päästiin taas näkemään Maxin alistusta. Sija 8 siihen saumaan, niiden vaiheiden jälkeen, tuntui melkoiselta voitolta.
Kolmas 10mila läpyskä neljään vuoteen. Ihan jees!



(Långa k-1 ja 7-m)


(Långa 1-7)



Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

I Still Haven't Found What I'm Looking For

Ei oo tikki tikkilöinen vielä ilmotellu tulostaan. Laskettu aika olisi ensi viikon perjantaina, mutta saattaa lirvahtaa hieman pitkäksi. Sais kyl jo tulla mun puolesta vaikka heti.

Ruotsin leirin jälkeen meni se viikko, että jalat eivät toimineet yhtään. Sykkeetkin oli vähän koholla. Kevätyön jälkeisenä maanantaina juoksu kulki ekaa kertaa Södiksen jälkeen. Siitä seuraavana päivänä, eli tiistaina, kävin herättelemässä väsynyttä hermostoa. Hermottavat juoksutekniikka-setit alle ja päälle 2x 4x 60m + pientä irrottelua, ja vähän liian kovaa. Takareidet menivät aika jumiin. Oli vähän sellaista fiilistä, että saattoi siellä pientä tulehdustakin olla, mutta hermosto sentään heräsi. Torstai aamuna jalat tuntuivat jo jonkin verran paremmilta ja päätin juosta mäkimattotestin. No se meni huonommin kuin tammikuussa. Sykkeet oli heti alusta vähän korkeammalla ja tuntui, että happi ei kulje. Varsin rohkaisevaa. Torstai-iltana hieroja totesi, että ei näitä takareisiä oikein uskalla edes hieroa, hiukan kumminkin otettiin. Aivan superjökissä olleet selän ja niskan lihakset sentään saatiin aukeamaan. Niin, totesi se Paukku myös, että näillä reisillä on turha odotella menestystä viikonloppuna. Oikeassahan se oli.
Jo perjantaina jalat kumminkin olivat jo paljon paremman tuntuiset. Launantaina mentiin vielä parempaan suuntaan. Sunnuntai-aamuna aamulenkillä tuntui ihan hyvältä, aamulenkiksi.
Kisaa ennen verrytellessäni jalat tuntuivat jopa hyviltä. Tosin sitten siinä verrytellessä alkoi keuhkoihin sattumaan ja kun olin itseni ampunut metsään, niin kakkosen paikkeilla oli kirjaimellisesti verenmaku suussa, mikä on kyllä aika harvinaista. Suoritukseen parannettavaa jäi reilu minuutti suunnistamalla, kun ei oikein ollu malttia tarpeeksi. Loput jäin jalalla. Novikovilta tuli aika tasaisesti käkeen kaikilla radan osilla. Haluaisin tähän väliin lainata hyvää ystävääni Raimo V:tä "En sipannut, mutta kierroksia ei löytynyt". Tuloksissa olin jossain puolen välin paikkeilla. Varsin masentavaa.

Kävin tänään juoksemassa semi-pitkän. Tuntui ihan semi-hyvältä, mutta tuntuu, että sykkeet ovat vieläkin vähän semi-koholla. Yhden semi-kovan teen vielä ennen Tiomilaan, mutta muuten otan aika semi-iisisti, sillä Tiomilassa mulla on sellanen aika semi-pitkä osuus.
No ei tässä semmosta hätää. Kyllähän mä nyt kunnossa olen.

Spring, River, Flower, Moon, Night

Ladotaan nyt ne kiinnostavimmat faktat tiskiin heti kättelyssä. 10-11 välilä AngA:lla ei ollut omaa juottopistettä, en nähnyt VeVen miestä, enkä käynyt paskallakaan, vaan kolmosen jälkeen hajonnut kompassini ei kertonut, että se on nyt vähän väärä suunta mihin rastilta ammuin. Ja itseasiassa tielle tultuani en edes mennyt niinkuin GPS näyttää, vaan juoksin sitä tietä 100m etelään mökkien vasemmalle puolelle, takaisin rastiväliviivalle.

Pauken, Sunan ja Macon varsin mainioiden juoksujen jälkeen oltiin kolmantena.
Mäksä otti reilun minuutin koukun kolmanneksi vikalla ja vaihtoi neljäntenä. Sen verran sain takaa-ajettavaa. Sinänsä ihan hyvä, sillä jos olisin joutunut lähtemään kärjessä, minulla ei olisi ollut hajuakaan mihin suuntaan vaihtopuomilta olisi pitänyt lähteä.

Olisin voinut aloittaa kovaa ja koittaa juosta muut ykköselle kiinni, mutta koska kulkupolitiikka ei lupaillut apuja, päätin käyttää k-viitoituksen parin viimeisen välin opetteluun. Jäinkin ykkösvälillä hieman lisää VeVelle. Alkumatkasta etenin varman päälle ja liput halkeilivat ongelmitta. Närvän selän näin 2-3 välillä, mutta eri rastille oltiin matkalla. Toiviota en nähnyt. Kolmosen jälkeen aavistelin, että toisena ollaan, kun muita ei näkynyt.
7-8 välillä spekuloin, että saattaisin olla kärjessä kun virhettä ei ollut tullut, mutta siellähän se Dinskin valo sitten näkyikin ensimmäistä kertaa, kasia koukkaamassa. Näin kun Dinski lähti rastilta, mutta en nähnyt rastia ja seisoin vielä paikallani 15 sekuntia ennenkuin uskalsin kumpareen taakse lipulle. Leimatessa eroa oli puoli minuuttia.
Tässä vaiheessa päätin ottaa, selän kiinni juoksemisen sijasta, oman kiertävän valinnan, joka näytti hyvältä, mutta viimeinen ylämäki oli yllättävän paskaa juostavaa ja saattoihan siinä muutama kävelyaskelkin tulla otettua. Jäin 45 sekuntia lisää.
10-11 välillä, kun olin aika tyhmästi korjannut virheeni takaisin rastiväliviivalle juoksemalla, näinkin jo takaata tulevat pari valoa 20 metrin päässä, mutta kiinni ne eivät saaneet. 11:sta ammuin raketin lailla ja takana ei enää valoja näkynyt. Sitten kävi, niinkuin joskus käy. Kahdellatoista katselin, että yksi vielä ja loppu on helppoa. No kyllähän sitä piti sitten hakea se puolitoista minuuttia. Kun luulin tulleeni rastia edeltäville kalliokumpareille, olinkin jo rastin tasolla aivan liikaa oikealla. Korkein kohtakin oli hämäävästi rastinumeron alla, joten en sitäkään kartasta heti osannut poimia. Molemmat hajontarastit nähtyäni, kekkuloin vihdoin omalleni. Tässä vaiheessa olin jo nähnyt Kratovin vetämän lamppuletkan tulevan samoille hoodeille ja tiesin, että kiirettä pukkaa. Tähän mennessä olinkin edennut koko matkan käytännössä yksin. Tokavikalle juoksin selkiä kiinni ja kun kaikki vähän koukkasivat, niin löysin rastin ekana, toki lipun löytymisen jälkeen leimasinta piti etsiä porukalla vielä pieni tovi. Tämän jälkeen en enää karttaa katsonut, sillä viimeisen välin olin opetellut k-viitoituksella. Ladoin menemään sen minkä pääsin ja muut tulivat perässä. Vikalla leimasin ekana ja kun pienen etsiskelyn jälkeen löysin loppuviitoutuksen pään, kiri irtosi riittävän hyvin.

Olisihan sen loppumatkan voinut tyylikkäämminkin hoidella, mutta ainakin sai GPS-kansa vähän viihdettä. Toinen sija on hyvä, ja tällaisen kirin jälkeen vähän parempi, mutta voittoonkin oli saumat vielä ankkuriosuuden puolessä välissä.
Täyden päivätyön sai taas tehdä, että Lapuan Virkiä jäi taakse.


Kevätyön tulokset



(Antti Veijalainen)

It Takes a Fool to Remain Sane

Ruotsinmaalta seilattu takaisin. Myös loppuleiri meni mainiosti, mitä nyt pientä, hetkittäin vähän isompaakin väsymystä oli jaloissa havaittavissa viikonlopun kisoissa ja reeneissä, mikä nyt on ihan normaalia. Mitään jäätävää määräviikkoa ei tullut tehtyä, mutta suunnistettua keskimäärin kerran päivässä, ja sehän riittää. Tästä nyt palautellaan jalat takaisin tikkiin ja sitten jatketaan taas kunnon esiin hakemista.

Leirin tavoitteena oli saada suunnistus suoritukseen sujuvuutta ja maastojuoksutuntumaa nastareiden alle, kumminkin se mielessä pitäen, että juoksun pitäisi kulkea vielä leirin jälkeenkin. Suunnistuksen sujuvuudessa oli viikon aikana huomattavissa selkeää kehittymistä ja virhemäärät laskivat leirin loppua kohden kuin dollarin kurssi. Toki asiansa saattoi olla silläkin, että ruotsalaiseen kartoitustyyliin kestää aina hetki tottua. Tuntuma maastossa juoksemiseenkin parani huomattavasti ja tahtoisin uskoa, että juoksukin vielä kulkisi tänä vuonna ;)

Pari viestiäkin tuli juostua. Perjantaina 2-osuuksinen yö-viesti Svartnatta ja sunnuntaina Kolmårdskavlen.

Svartnattassa juoksin ekan osuuden ja Mäksä ankkuroi siihen päälle meitit kolmanneksi. Itse tulin vaihtoon neljäntenä, 50 sek kärjestä. Tuo 50sek tuli kyllä ihan puhtaasti, en sano jalalla, mutta sanon, että fyysisellä erolla radan lopussa. Mun ongelmat alkoivat heti alkumatkasta. Ensin puutu pohkeet ja jalkaterät tunnottomiksi ja sitten meni pötsi. Juoksu oli todella vaikeaa. Rasteilla koitin välillä vähän pohkeita venytellä, mutta ei auttanut. 8 rastin paikkeilla, neljän muun kanssa päästiin kumminkin hiukan muilta karkuun, juoksemalla - Toki puolet porukasta tippui jo aiemmin jäätävän pitkän hajonnan takia. Tässä vaiheessa Öhlund kiskoi poluilla niin saatanan kovaa, että Patana oli ainoa, joka pysyi perässä, onneksi metsän puolella tilanne tasottui. Ei siinä viittinyt taukoja pitää, kun 4 valoa menee edessä ja takana näkyy pelkkää mustaa. Hiukan joutui kumminkin lopussa antautumaan Örkille. Muuten koko matkan samaa rataa juossut Mikko joutui aivan lopussa kolaamaan yhden pidemmän hajonnan ja vaihtoi pari sekuntia mun perään. Seuraavat olivatkin sitten jääneet meistä jo parisen minuuttia. Vähän tunsin huonoa omaa tuntoa kun ojensin Mäksälle karttaa. Kun (vika kilsa pelkkää peltoa) kilsa ennen maalia on 20 sekuntia lyhyempi hajonta, ja se pidempi on sitten ankkuriosuudella, NIIN... No en viittinyt kaveria masentaa. Vormisto ja Mäksä viihtyivätkin hyvin yhdessä siihen asti, kunnes Juha sitten karkasi tuolla hajonnalla, mutta pidemmän lopun Mäksän ohella kiertänyt Niggli joutui alistumaan Mäksän jäätävälle kirille.

Kolmårdskavlenissa jäätiin avauksessa viis minsaa, mutta Maco ja Sacha kirivät eron kahteen ja nostivat meidät viidenneksi. David Andersson pääsi 15sekkaa ennen liikkeelle. Ekat kolme väliä sain näköyhteyden jollain tavalla pidettyä, mutta sitten kumilanka katkesi. Samaa hajontaa ja 3 minuuttia parempaa vaihtoaikaa olis ollu tarjolla. Vain tuoreet jalat puuttuivat. Jalat ja mies olivat pitkästä leiristä varsin väsyneet ja minkäänlaista vauhtia en oikein maastossa saanut pidettyä. Lippu sentään halkesi koko matkan oikein mainiosti. Yhden todella typerän reitinvalintakämmin vain tein. Vaihdoin neljäntenä, 3 min kärjestä. Maxilla olikin sitten vähän huonompi päivä.

Jäätävää.

Kuvii ja kartoi

Sporttivartista ja Satanan blogista lisää jäätävää settiä..

ps. lisäsin edellisen postin kommentteihin omat reitinvalintani tarjottuihin pähkinöihin.

Roadhouse Blues

Södertäljessä on tahkottu 3-4 päivää, riippuen siitä mikä viikonpäivä nyt on. Lunta oli vielä ekana päivänä, mutta toisena ei enää lainkaan. Takana on muun muassa 80min yö-reeni, joka vedettiin yhteislähdöllä ja reippaasti, ilman hajontaa. Tämän aamun 2h suunnistus, jossa haettiin vähän pitempiä välejä alle ja sitten kaikenlaista muuta. Huomenna ladotaan kovaa aamusta iltaan.

Alternativetissa oli mielenkiintoinen aprillipila. En osaa juuri ruotsia, joten lähinnä spekuloin, että mitä siinä saatettiin sanoa. Silti hetken aikaa tuuletin, että kyllä, juuri näin. Mutta aprilliahan se. Lamppuihin saisi kyllä tulla jotain rajoituksia. Kaikkein paras olisi, että palattaisiin takaisin 20W halogeeneihin ja siinä menisi raja. Toki kehitys kehittyy ja halogeenit eivät näinä päivinä enää ole energiataloudellisestikaan muuta kuin virtasyöppöjä, mutta mielestäni silti valoteholtaan aivan riittäviä yö-suunnistamiseen. No, ei se siitä lampusta oo kiinni, ainakaan vielä.

Kylkeen pientä pähkinää kauniiden ilmojen kunniaksi. Välit ovat tämän aamun harjoituksesta. Pistä kommenttia, mistä itse menisit ja mitä mieltä mikä on nopein. Tarjolla on 3 väliä. Ekat 3 karttaa ovat ilman vaihtoehtoja ja vikat 3 samat välit vaihtoehtojen kera. Kartta on 1:15000 ja käyräväli 5m.