Hiekka

Barbaten supat ja kumpareet on koluttu. Hiekat ja pystyvihreät pöllytetty. Rastit löydetty, jos ne paikallansa olivat ja vesipullot tyhjennetty. 12 päivän leiri ehdittiin viettää Zahorassa, Barbaten lähellä. Tosin yksi päivä meni Marokon vierailuun, kun kävimme katsastamassa Tangerin meininkiä.

Leirin aikana suunnistamista tuli harjoiteltua 10 kertaa. Kerran päivässä, yhtenä päivänä kahdesti, parilla lepipäivällä höystettynä, Yhteensä suunnistusreeniä tuli 12,5h ja reilu 100km. 282 rastia. Yksi kisa myös, joka ei niin kovin totinen ollut. Hienointa antia olivat ehdottomasti leirikisan karsinta Vejerin vanhan kaupungin pikkukujilla sekä Macon, Sachan ja Maxin kanssa vedetty 15 kilsanen maajoukkueen reeni modatulla kartalla, jossa välillä satoi kaatamalla vettä ja hetken jopa sormen pään kokoisia rakeita, tehden maan hetkeksi aikaa vähän valkoiseksi.

Siihen kylkeen tuli tehtyä sopivasti perussettiä. Yhteensä 12 päivän aikana, josta pari oli lepopäiviä, reeniä tuli 32h ja kilsoja 300. Ei nyt niiin hirveästi, mutta ei niitä suurimpia määriä tällä reissulla pitänytkään tehdä. Toiseksi viimeisenä päivänä innostuin vähän enemmän ja juoksin rapiat 50km, en toki yhdellä kertaa. Hyvähän siellä oli reenata, olosuhteet olivat kondiksessa, eikä Andalusialaiset kulkukoiratkaan käyneet kimppuun. Lehmiä sai usein reeneissä väistellä, mutta harmittomiahan ne toki olivat.

Omalta osaltani leiri meni siis hyvin ja suunnitelmien mukaan. Valitettavasti muilla oli enemmän tai vielä enemmän sairautta ilmassa ja aika kintaalla oli miehet reeneissä välillä. Kisoihinkin lähdettiin Maxin kanssa kahdestaan. Meidän mökistä oli pahimmillaan muut kolme yhtä aikaa kipeinä. Flunssan tai minkä lienee väistelyyn saikin keskittyä sitten hiukan tavallista enemmän.

Leirin ekoina päivinä oli havaittavissa polvessa pientä kipua, mutta se lähti pois yhtä nopeasti ja yllättäen kuin oli tullutkin. Olkoon ollut vaikka pehmeän hiekan syndrooma.

Kisoista sen verran, että kun puoli tuntia ennen kisojen alkua ilmestyttiin pelipaikalle, niin mitään ei ollut vielä valmiina ja rasteja alettiin juuri viedä metsään. No äkkiäkös se kisakeskus siitä sitten laitettiin pystyyn 10x10m kokoiselle alueelle, toisin sanoen pystyttivät 2 pöytää ja vetivät yhden nauhan siihen keskelle. Mutta kyllähän hommat toki hyvin toimivat, mitä nyt viimeistä rastia ei vielä ollut laitettu paikoilleen siinä vaiheessa kun tulin maaliin, mutta ”no problemo” sanoivat. Osallistujia kisoissa oli noin 220. Sokerina pohjalla oli tietenkin pihtileimaus. Kyllä oli muuten säätämistä sen kanssa, varsinkin kun kilpailukortin (siksikö niitä kutsuttiin?) askartelin paskartelin nilkkateipillä keskelle karttaa.

”Hello boys, first time in Morocco?”

Tanger oli sellainen kerjäläisten valtakunta ja kusettajien ja kyyläilijöiden mesta. Tai mistä minä tiedän, se oli mun ensivaikutelma ja se jäi paikasta mieleen. Toki Tanger varmasti on niistä paikoista sillä tavalla pahimpia, että siellä niitä turisteja jonkin verran käy ja se tuo mukanaan omat juttunsa paikalliseen katukuvaan. Eihän Kanarian saaretkaan kerro Espanjasta yhtään mitään. Toki meno Tangerissa oli aika ilmeisen erilaista mistään mihin ikinä on tutustunut. Vaikka paikka ja ihmiset olisivatkin miten mukavia tahansa, niin kaiken maailman kusettajat ja kerjäläiset ja seuraan heittäytyjät ja seinään nojailijat ja muut ”kaverit” pilaavat kyllä fiiliksen aivan täysin ja ensivaikutelman perusteella ei kyllä juuri kiinnosta ainakaan Tangeriin enää mennä. Ehkä pitääs kasvattaa pari vuotta partaa, ettei näyttäisi niin turistilta, ehkä sitten saisi kävellä kadulla rauhassa. Muutama muuten kyseli, että ollaanko me Tanskalaisia, voin kertoa, että ei oltaisi oltu, vaikka oltaisiinkin oltu.

Ei löytyny Afrikan tähteä täältä.

Laivamatka Gibraltarin salmen yli oli kyllä kokemus sinänsä. Varsinkin kun oli aika paska ilma ja paatti keinutti sen verran, että takastulomatkalla oli pientä ja vähän suurempaakin merisairautta liikkeellä. Itsellä tuli sitä vähän suurempaa. 35minuutin laivamatkan ensin myöhästyessä lähdöstä 45min ja sitten itse matkan vielä venähtäessä reilun tunnin mittaiseksi, olo oli aika lailla kauttaaltaan jossain helvetin ja perseen välimaastossa, mut kyl se siit illan mittaan helpotti.

Se ol semmonen reissu se. Jotain kuvii ja kartoi on sit viäl tääl:

http://picasaweb.google.fi/tuokar/EspanjanLeiri2008

(kartoista ja muistakin kuvista saa isompia klikkaamalla lataa kuva linkkiä.)

Ei siinä sitten muuta kuin nyytit.