Hiekka

Barbaten supat ja kumpareet on koluttu. Hiekat ja pystyvihreät pöllytetty. Rastit löydetty, jos ne paikallansa olivat ja vesipullot tyhjennetty. 12 päivän leiri ehdittiin viettää Zahorassa, Barbaten lähellä. Tosin yksi päivä meni Marokon vierailuun, kun kävimme katsastamassa Tangerin meininkiä.

Leirin aikana suunnistamista tuli harjoiteltua 10 kertaa. Kerran päivässä, yhtenä päivänä kahdesti, parilla lepipäivällä höystettynä, Yhteensä suunnistusreeniä tuli 12,5h ja reilu 100km. 282 rastia. Yksi kisa myös, joka ei niin kovin totinen ollut. Hienointa antia olivat ehdottomasti leirikisan karsinta Vejerin vanhan kaupungin pikkukujilla sekä Macon, Sachan ja Maxin kanssa vedetty 15 kilsanen maajoukkueen reeni modatulla kartalla, jossa välillä satoi kaatamalla vettä ja hetken jopa sormen pään kokoisia rakeita, tehden maan hetkeksi aikaa vähän valkoiseksi.

Siihen kylkeen tuli tehtyä sopivasti perussettiä. Yhteensä 12 päivän aikana, josta pari oli lepopäiviä, reeniä tuli 32h ja kilsoja 300. Ei nyt niiin hirveästi, mutta ei niitä suurimpia määriä tällä reissulla pitänytkään tehdä. Toiseksi viimeisenä päivänä innostuin vähän enemmän ja juoksin rapiat 50km, en toki yhdellä kertaa. Hyvähän siellä oli reenata, olosuhteet olivat kondiksessa, eikä Andalusialaiset kulkukoiratkaan käyneet kimppuun. Lehmiä sai usein reeneissä väistellä, mutta harmittomiahan ne toki olivat.

Omalta osaltani leiri meni siis hyvin ja suunnitelmien mukaan. Valitettavasti muilla oli enemmän tai vielä enemmän sairautta ilmassa ja aika kintaalla oli miehet reeneissä välillä. Kisoihinkin lähdettiin Maxin kanssa kahdestaan. Meidän mökistä oli pahimmillaan muut kolme yhtä aikaa kipeinä. Flunssan tai minkä lienee väistelyyn saikin keskittyä sitten hiukan tavallista enemmän.

Leirin ekoina päivinä oli havaittavissa polvessa pientä kipua, mutta se lähti pois yhtä nopeasti ja yllättäen kuin oli tullutkin. Olkoon ollut vaikka pehmeän hiekan syndrooma.

Kisoista sen verran, että kun puoli tuntia ennen kisojen alkua ilmestyttiin pelipaikalle, niin mitään ei ollut vielä valmiina ja rasteja alettiin juuri viedä metsään. No äkkiäkös se kisakeskus siitä sitten laitettiin pystyyn 10x10m kokoiselle alueelle, toisin sanoen pystyttivät 2 pöytää ja vetivät yhden nauhan siihen keskelle. Mutta kyllähän hommat toki hyvin toimivat, mitä nyt viimeistä rastia ei vielä ollut laitettu paikoilleen siinä vaiheessa kun tulin maaliin, mutta ”no problemo” sanoivat. Osallistujia kisoissa oli noin 220. Sokerina pohjalla oli tietenkin pihtileimaus. Kyllä oli muuten säätämistä sen kanssa, varsinkin kun kilpailukortin (siksikö niitä kutsuttiin?) askartelin paskartelin nilkkateipillä keskelle karttaa.

”Hello boys, first time in Morocco?”

Tanger oli sellainen kerjäläisten valtakunta ja kusettajien ja kyyläilijöiden mesta. Tai mistä minä tiedän, se oli mun ensivaikutelma ja se jäi paikasta mieleen. Toki Tanger varmasti on niistä paikoista sillä tavalla pahimpia, että siellä niitä turisteja jonkin verran käy ja se tuo mukanaan omat juttunsa paikalliseen katukuvaan. Eihän Kanarian saaretkaan kerro Espanjasta yhtään mitään. Toki meno Tangerissa oli aika ilmeisen erilaista mistään mihin ikinä on tutustunut. Vaikka paikka ja ihmiset olisivatkin miten mukavia tahansa, niin kaiken maailman kusettajat ja kerjäläiset ja seuraan heittäytyjät ja seinään nojailijat ja muut ”kaverit” pilaavat kyllä fiiliksen aivan täysin ja ensivaikutelman perusteella ei kyllä juuri kiinnosta ainakaan Tangeriin enää mennä. Ehkä pitääs kasvattaa pari vuotta partaa, ettei näyttäisi niin turistilta, ehkä sitten saisi kävellä kadulla rauhassa. Muutama muuten kyseli, että ollaanko me Tanskalaisia, voin kertoa, että ei oltaisi oltu, vaikka oltaisiinkin oltu.

Ei löytyny Afrikan tähteä täältä.

Laivamatka Gibraltarin salmen yli oli kyllä kokemus sinänsä. Varsinkin kun oli aika paska ilma ja paatti keinutti sen verran, että takastulomatkalla oli pientä ja vähän suurempaakin merisairautta liikkeellä. Itsellä tuli sitä vähän suurempaa. 35minuutin laivamatkan ensin myöhästyessä lähdöstä 45min ja sitten itse matkan vielä venähtäessä reilun tunnin mittaiseksi, olo oli aika lailla kauttaaltaan jossain helvetin ja perseen välimaastossa, mut kyl se siit illan mittaan helpotti.

Se ol semmonen reissu se. Jotain kuvii ja kartoi on sit viäl tääl:

http://picasaweb.google.fi/tuokar/EspanjanLeiri2008

(kartoista ja muistakin kuvista saa isompia klikkaamalla lataa kuva linkkiä.)

Ei siinä sitten muuta kuin nyytit.

Sky is Over

Istun jälleen kerran junassa. Jälleen kerran matkalla pienelle leirille, sen paremman aamulenkki tarinan maisemien kautta, sen toisen aamulenkki tarinan maisemille. Jyväskylässä on viimeisen viikon ollut aika infernaalisen paskaa juoksukeliä. Loskaa ja liukasta, ja tänään ilma oli kuin missäkin tieteiselokuvassa, kun 10minuutin intervalleissa annettiin vuorotellen aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lunta harmaalta taivaalta, joten pieni maiseman vaihto sopii harjoitusmielessä varsin hyvin tähän väliin.

AP:n viedessä Vormiston Guitar Heron, sain vihdoin ja viimein mäkimattotestini tuloksetkin, mutta nousukulman tasaiselle alustalle konvertoinnin epävarmuustekijöiden vuoksi niistä ei kuulemma kannata mennä kaduille huutelemaan, joten ei huudella sitten täälläkään, vaikka vähän tekisikin mieli spekuloida.

Viimeiset pari viikkoa olivat talven tähän mennessä kovinta reeni-jyystöä, ainakin määrällisesti. Viimeiset pari päivää olivatkin sitten talven kovinta englannin-esitelmien-vääntämis-jyystöä, myös laadullisesti, ja tietysti samalla talven kevyintä ulkoilua, ainakin määrällisesti. Tämän viikon alku oli budjetoitu extra-kevyksi ja sellainen siitä myös tuli, ainakin harjoittelun osalta. Se on hyvä asia, sillä viime viikon lopun (ei siis viikonlopun, vaan viikon lopun) reeneissä saatoin tuntea pientä ylirasitusta elimistössäni. Toki saattoi se olla jotain ihan muutakin.

Anyway seuraavaksi vuorossa taas harjoittelua.

Astronomy

Se on neljännesvuosikatsauksen aika. Ensimmäisen vuosineljänneksen tulos näyttää reilua 13%:in kasvua viime vuoden vastaavaan verrattuna. Veroja on maksettu neljän sairaspäivän ja yhden krapulapäivän edestä. Kurssi jatkaa vahvassa ylämäessä.
Niistä testeistä.
Tasotesti radalla, 6x 1000m, meni vähän niin sun näin. Vika tonnikaan ei oikein irronnut, vain 2.47. Hapot olivat ihme litkua koko testin ajan. Vikassa tuusenissakaan ei nousseet ko 5,4:ään. Tä on aika kummaa. Aikaisemmin on ja viikkoa myöhemminkin huideltiin jossain 12 millimoolin paikkeilla. Veri puolestaan on niin paksua, että sormessani on nyt enemmän reikiä kuin Toonin alakerrassa.

Kestovoimatesti meni hyvin. Metronomikin tykkäsi. Kun testaajina toimivat maajoukkuesuunnistajat, niin totta kai testitkin tehtiin samaan tapaan kuin maajoukkueessa on tapana ollut. Ja kommentteja: ”Kaiken kaikkiaan kestovoimaominaisuudet olivat hyvällä tasolla. Vertailtaessa arvoja maajoukkuemiesten tuloksiin, pärjäät hyvin lähes joka liikkeessä. Ainoastaan Selän ojennus oli pikkuisen heikompi, mitä keskiarvo tulos.” (Toimitus haluaisi tässä kohtaa huomauttaa, että täten kaikki muut liikkeet olivat keskiarvon paremmalla puolella) ”Kestovoimaominaisuuksien puolesta näyttäisi, ettei tulokset olisi kiinni ainakaan salilla tehtävistä liikkeistä. Toisaalta metsäjuoksussa vaadittava voima voi olla vaikeasti ammennettavissa puntilta. Mielenkiintoista olisi kyllä nähdä kuinka perusvoima- ja nopeusvoimajakso vaikuttaisivat juoksu-vauhtiin teillä ja maastossa.” Ai niin, mitattiinhan tässä samassa yhteydessä rasvatkin, pihdeillä. Luxissa suoritetun kahden viikon rasvatankkauksen jälkeen prosentit kiirivät juuri ja juuri samaan luokkaan A-oluen kanssa, tavoite oli kumminkin lähempänä IVB:n prosentteja, jopa ”Karhun Tosi Vahvan”. Tästä huolestuneena päätin kirjautua seuraavana päivänä kehon koostumusmittaukseen.

Biosähköinen impedanssi antoi vaikka minkälaisia kaiken maailman faktoja kehon koostumuksesta, joista ymmärsin yhtä paljon kuin siat satelliiteista. Sen kumminkin olin ymmärtävänäni, että tulosten pitäisi olla varsin tarkkoja tällä menetelmällä. Sähkövirran puskiessa tietään jalkapohjistani sormenpäihini, kehoni mineraalien, nesteiden, rasvojen ja muiden hommeleiden läpi, jännitin olisiko jalkojeni välinen lihastasapaino kohdillaan. Ja kyllä, kyllä se oli. Rasvatkin olivat mustan surman ja ”Tosi Vahvan” välillä. Hyvä hyvä. Muista arvoista en jaksa sen enempää tarinoida.

Testirupeaman lopuksi iskettiin vielä matolla kulman kera. 5min/km oli vauhti koko ajan. Verta laskettiin ja kulmaa nostettiin kolmen minuutin välein yhdellä asteella. 1asteen kulmalla aloitettiin ja 27minuuttia myöhemmin, 9asteen kulman kuorman loppuun juostuani totesin, että vertailupohjaa huhtikuussa tehtävää seuraavaa testiä varten alkaa olla ihan riittävästi. Mitään tarkempia tuloksia en ole tästä vielä saanut, mutta kun analyysi Vormistolta napsahtaa mailiin, niin katsotaan onko siinä mitään täällä mainitsemisen arvoista.