Tämän joulun ihme oli siinä kun päätin lähteä hisustamaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. huhhuh. Siitähän tuli juuri sitä mitä olettaa saattoi, eli ei juuri mitään. Otin kumminkin rohkeita reitinvalintoja ja useammassakin kohtaa totesin päätyneeni oikomaan välejä suoraan umpihankea pitkin. Useassa kohtaa löysin itseni umpihangesta myös ihan muista syistä. Zuipaduipa. Oli se ihan hauskaa, vaikka nyt tuntuukin siltä, että tein kaksi hisu-harjoitusta yhdellä kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. Ja niin kuin kuvasta voi todeta, täysin ilman tappioita ei hisu-spede reissusta selvinnyt.
(tilastotappio)
Ihan perus hiihto-niiloakin tuli leikittyä joulun ympärillä ja se sujuikin paljon paremmin. Oli jopa aika mukavaa pitkästä aikaa. Viimeksi olin hiihtänyt joskus pari vuotta sitten. Jos olisi ollut enemmän latuja auki, niin olisin saattanut liu’uttaa mätiköitä vaikka kuinka paljon. Nyt 150 km sai riittää.
(hisu-spede)
(eka lenkki)
(toka lenkki... kolmas jäi hiihtämättä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti