Don't Stop Me Now

Lauantaina oli Ankkurin legendaarinen 10km testijuoksu. Olin itsekin pitkästä aikaa viivalla. Mitään sen kummempaa tavoitetta ei ollut - kunhan nyt reippaan reenin vain saisi aikaiseksi, mutta toki lähdin sillä asenteella liikkeelle, että jos alkumatkan väliajat ovat kohdallaan, niin saattaisin kovaakin juosta.

Tie oli sula, mutta hiekkainen ja paikoin vähän liukas. Aurinkoinen oli ilma ja kohtuullinen lounaistuuli (toisinsanoen jäätävä vastatuuli alkumatkasta). Lämpötila –7C.
Selkeästi huomasi, että "oikein kovia" juoksureenejä ei ole tullut tehtyä (vielä), sillä alamäissä ja tasaisella ei millään tahtoneet jalat löytää elimistön haluamaa rytmiä. Näin ollen en tahtomaani vauhtia pystynyt juoksemaan. Ensimmäiset 9500metriä tuntuikin siltä, että kovempaakin pääsis, mutta jalat ei suostu lentämään. Viimeiset 500metriä menikin sitten jo hapoilla. Helppouden tunteen huomasi myös sykekäyrästä keski- ja maksimisykkeen jäädessä selvästi normaalia testijuoksua alemmas. Ihan mukava aika silti. 33.16 ei jää kuin 7sekkaa vanhasta ennätyksestäni. Vitoset meni 17.25 ja 15.51.
Ihan hyvältähän tämä tuntuu, mutta niin se on tarkoituskin.