Somethin' Stupid

"Hur dum får man vara?". Ei, tämä juttu ei kerro Käisästä.
Tämä juttu kertoo valinnoista joita eilen tein kello 8.38 ja 9.48 välisenä aikana.
Olin nimittäin salillla, punttisalilla. Ensimmäistä kertaa kuukauteen. Toki olin tuona kuukauden aikana tehnyt kuntopiiriä kerran jos toisenkin, mutta rautaa en, tiistain voimatestejä lukuunottamatta, ollut tuona aikana "pumpannut". Ehkä osittain tiistain voimatestien sokaisemana, tein sen perusvirheen, kello 8.38 ja 9.48 välisenä aikana. Aloin tekemään perussettiäni, aloitin kyykyllä. Siis normaalistihan teen tätä joka viikko, mutta nyt tunnetuista syistä johtuen en salilla ollut kuukauteen käynyt. Päätin vetää kumminkin samoilla painoilla kuin viimeksi, ja se, hyvät ystävät, oli se VIRHE. Lämmittelin, lämmittelyn päälle, ensin tangolla. Sitten 40 kiloa - 25 toistoa. Sitten lisäsin siihen kympin - 20 toistoa. Sitten vielä vitosen - 20 toistoa ja lopuksi jäähdyttelyt tangolla. Se kyykyistä. Tuntui hyvältä, mutta toki reidet ilmoittelivat, että nyt ei hapesta ihan kaikkia tarvittavia energioita pystytä muodostamaan. Vähempikin olisi tämän tauon jälkeen riittänyt. Tämän päivän harjoitusohjelmassa luki aamupäivän kohdalla: kova 120'. Se mitä se oikeasti tarkoittaa, en nyt lähde erittelemään, mutta, sen sanomattakin ollessa selvää, että tuo reeni jää tekemättä, se toimii aasinsiltana konkluusioon: REIDET ON VITUN JUMISSA.

Pitikin olla niin tyhmä. Vähempi olisi todellakin riittänyt eilen, kello 8.38 ja 9.48 välisenä aikana, kun salilla olin. Tällaista jumia ei nimittäin ihan joka viikko tule vastaan. Ehkä tähän väliin olisi nyt osuvaa lähteä jatkamaan tätä harrastelijoiden puuhastelua vaikka metsään, tuoreeseen hankeen, sauvojen ja saappaiden kanssa. Siis sauvakävelemään. Tai koska sauvakävely on niin ruma sana, niin sanotaan, että vaeltamaan. Siellä on sitten hyvä ajatella syntyjä syviä.

ps.Olihan mulla tossa viikolla ne voimatestit, biosähköinen impedanssi ja tasotesti, mutta kirjoittelen niistä sitten vaikka huomenna.

pps.Pahoittelen poikkeavaa ulkoasua.

Sota viimeinen

”Tämä hiirenpaska tässä on Luxemburg, noin Forssan kokoinen alue. Ja tietäkää, että tälläkin hetkellä, siellä vittuillaan meille ankarasti!”

Kellot oli tarkistettu.
Ilmavoimat kuljettivat meidät vihollisen ilmatilaan kello 19.30 aukesivat laskuvarjot.
Tehtävä suoritettiin nopeasti ja tehokkaasti, jonka jälkeen poistuimme alueelta oman harkintamme mukaan.

Bonjour monsieurit, madamet ja mademoisellet!
On torstai ja tammikuun puoliväli. Ulkona noin seitsemän astetta lämmintä ja vettä sataa. Sanoisin, että hyvinkin normaali ilta täällä Grand Duche de Luxembourgissa. Viimeisen viikon aikana kerran on aurinko paistanut, muuten onkin sitten satanut päivittäin. Onneksi yleensä päiväsaikaan on poutaista. Lämmintä on ollu sellaset +5C - +10C. Menneen reilun viikon aikana on ehtinyt kaikenlaista. Tämän maan kaikki (kaikki kaksi) suunnistuskartat on koluttu läpi. Niistä ei kyllä hirmuisesti kicksejä irronnut. Toinen oli metsäsprinttiä ja toisesta kartasta oli aika jättänyt. En tiedä koska kartta oli tehty, mutta tummanvihreät oli välillä mäntykangasta. No, oli se paikoin aika hienoakin. Juoksemiseen tämä mesta soveltuu varsin mainiosti. Metsäpolkuja riittää loputon määrä, niin kuin Keski-Euroopassa nyt yleensäkin tapana on. Kaupungin ympäri kiertävän laakson pohjalla juostessa saa päätä pyöritellä maisemia katsellessa. Ja mäkeä riittää, se on kivaa. No on sitä muutakin tullut tehtyä kuin reenattua. Maanantai meni Saksassa ja muut päivät on tullut kierreltyä tätä kärpäsen paskan kokoista maata ristiin rastiin. Aamu- ja iltareenien välissä onkin tullut tehtyä lähes päivittäin ”palauttava” kolmen-neljän tunnin kävelysessio kaupungilla tai jossain ympäröivillä hoodeilla. Siitä varmaan johtuen sääri on nyt vähän kipeä. Tänään se tosin vasta itsestään ilmoitteli. Toivottavasti ei mee pahemmaksi. Ascenttia olis vielä tarkotus hakea. Kolmen päivän päästä pitäs lähteä takasin Suomeen eli pari päivää tehokasta peliaikaa on vielä jäljellä. Katotaan kuin käy…

…No niin, back in Jyväskylä. Niinhän siinä sitten kävi, että otin torstai-iltana vielä täsmäkuurin orudista ja yhden buranan, ja perjantai-aamuna kipu oli siirtynyt säärestä kurkkuun. Kävin juoksemassa kovaa ja kipu todellakin oli poistunut säärestä ja todellakin siirtynyt kurkkuun. Jos minulla on kurkkukipu, sitä seuraa aina päivän tai kahden päästä nuha. Täten ei ollut mikään yllätys, että perjantai-iltana minulla oli jo nuha tuloillaan, mutta kovan reenin olin ehtinyt tekemään alta pois. Lauantaille suunniteltu 30km jäikin sitten nuhaisena tekemättä, sillä päätin levätä ja tyytyä etsimään Aki Riihilahden pelipaitaa Metz:stä. Ei löytynyt. Sunnuntaiksi oli budjetoitu kotiinpäin matkustelua aamusta iltaan. Nyt maanantaina nuha tuntuu jo jonkin verran helpottaneen, mutta kaupassakäyntiä lukuun ottamatta en ulkona käynyt. Jospa tämä oiskin ollut kahden päivän, eikä kahden viikon nuha. No palauttelua tähän väliin olisi tullut muutenkin. Huomenna tosin olisi ohjelmassa Vormiston suunnittelemat jonkinlaiset voimatestit ja torstaina Vormiston tekemä tasotesti. Eiköhän sitä niihin jo veny, ainakin nyt tuntuu siltä. Tän nuhan kun tästä saa pois niin sit alkaa taas jonkinlainen miestä kehittävä ulkoilu. Tosin täällä Jyväskylässä on tällä hetkellä ihan jäätävän liukasta ja luntakin maassa (ainakin 3 centtiä). Sen lisäks pitäs, noin kolmen kuukauden tauon jälkeen, vähän taas opiskellakin. Kaikenlaista harmia.

Kirjoittelen taas kun yöperho seuraavan kerran koteloituu.

Merci, Au revoir!

Kartat ja vähä kuvii:

(mettäsprint, about 4km)


(10,5km; niinkuin fiksuimmat varmaan huomaakin, niin sininen viiva kartalla ei ole minun tekemä)


(Trier, Saksa)


(Chateau, Vianden, Lux )


(Laakson pohjaa)


(Luxia)


(lenkkipolkuja)


(metsää)


(the red bridge)


(puu)


(juhliko HJK kenties juuri tässä ravitsemusliikkeessä pelin jälkeen)

Don't Stop Me Now

Lauantaina oli Ankkurin legendaarinen 10km testijuoksu. Olin itsekin pitkästä aikaa viivalla. Mitään sen kummempaa tavoitetta ei ollut - kunhan nyt reippaan reenin vain saisi aikaiseksi, mutta toki lähdin sillä asenteella liikkeelle, että jos alkumatkan väliajat ovat kohdallaan, niin saattaisin kovaakin juosta.

Tie oli sula, mutta hiekkainen ja paikoin vähän liukas. Aurinkoinen oli ilma ja kohtuullinen lounaistuuli (toisinsanoen jäätävä vastatuuli alkumatkasta). Lämpötila –7C.
Selkeästi huomasi, että "oikein kovia" juoksureenejä ei ole tullut tehtyä (vielä), sillä alamäissä ja tasaisella ei millään tahtoneet jalat löytää elimistön haluamaa rytmiä. Näin ollen en tahtomaani vauhtia pystynyt juoksemaan. Ensimmäiset 9500metriä tuntuikin siltä, että kovempaakin pääsis, mutta jalat ei suostu lentämään. Viimeiset 500metriä menikin sitten jo hapoilla. Helppouden tunteen huomasi myös sykekäyrästä keski- ja maksimisykkeen jäädessä selvästi normaalia testijuoksua alemmas. Ihan mukava aika silti. 33.16 ei jää kuin 7sekkaa vanhasta ennätyksestäni. Vitoset meni 17.25 ja 15.51.
Ihan hyvältähän tämä tuntuu, mutta niin se on tarkoituskin.

Like a Virgin

Joulu on ihmeiden aikaa.
Tämän joulun ihme oli siinä kun päätin lähteä hisustamaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. huhhuh. Siitähän tuli juuri sitä mitä olettaa saattoi, eli ei juuri mitään. Otin kumminkin rohkeita reitinvalintoja ja useammassakin kohtaa totesin päätyneeni oikomaan välejä suoraan umpihankea pitkin. Useassa kohtaa löysin itseni umpihangesta myös ihan muista syistä. Zuipaduipa. Oli se ihan hauskaa, vaikka nyt tuntuukin siltä, että tein kaksi hisu-harjoitusta yhdellä kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. Ja niin kuin kuvasta voi todeta, täysin ilman tappioita ei hisu-spede reissusta selvinnyt.


(tilastotappio)

Ihan perus hiihto-niiloakin tuli leikittyä joulun ympärillä ja se sujuikin paljon paremmin. Oli jopa aika mukavaa pitkästä aikaa. Viimeksi olin hiihtänyt joskus pari vuotta sitten. Jos olisi ollut enemmän latuja auki, niin olisin saattanut liu’uttaa mätiköitä vaikka kuinka paljon. Nyt 150 km sai riittää.

(hisu-spede)

(eka lenkki)

(toka lenkki... kolmas jäi hiihtämättä)