A Hard Day's Night

En tiedä mitä tapahtui.
Käsittämätön jäätyminen.
SM-Erikoispitkät juostiin eilen. Ennen kisaa olin hieman epävarma. Jaksaisinko läpi, ja jaksaisinko läpi kunnialla. Olin kuitenkin tankannut hyvin ja tiesin, että ilman hyytymistä 10 joukkoon olisi hyvät mahdollisuudet. Mitään suurempaa tavoitetta en kumminkaan uskaltanut asettaa, kun viimeksi olen ollut ylipitkillä 18-sarjassa.

Mutta.

Ennen lähtöä verkkasin viitisen minuuttia, ehkä liian vähän, mutten uskaltanut enempääkään.

Lähtö oli kyllä metka, kun on tottunut avauksia juoksemaan. Ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen ei tarvinnut juosta lähtösuoralla täysillä. Eikä metsänkään puolella.

Ykköselle mentiin rauhallista vauhtia kiltisti letkassa. Ykkösellä leimasin samaan aikaan monen muun kanssa ja jatkoin matkaa. Sitten alkoi perhoset ja heti kakkoselle mennessä olin yksin. En oikein tajunnut mikä oli meininki, mutta kakkosella olin sitten samaan aikaan sivulta tulleen letkan kanssa. Siinä sitten juostiin rauhallista kyytiä jonkin matkaa. Perhosten toisella lenkillä sitten tipuin letkasta. En tiedä miksi, mutta vaikka vauhti oli rauhallista en vaan jaksanut. Oli ehkä 4km takana. Vähän ajan päästä Fincke ja Öyppä tuli vielä takaa ohi, mutten siinäkään jaksanut kuin yhden välin. Sitten oli yksin. Viimeisen lenkin juoksin yksin ja otin vähän koukkua. Olin aivan valmis keskeyttämään. Ei kiinnostanu yhtään. Ekojen Perhosten jälkeen olin Huttusen mukaan 3-4min kärjestä. Jatkoin kumminkin matkaa ja sain Joensuun vetämän letkan kiinni. 45min kohdalla alkoi tuntumaan taas hyvältä. Toisaalta vauhtikin oli aika rauhallista. Varvauksessa olin 7min kärjestä. Päätin jatkaa matkaa, kun oli niin mukava letka siinä.

Toisaalta heti seuraavalla pitkällä välillä otin omaa valintaa ja iskin itseni H40sarjan letkaan, jossa juoksin pari kilsaa. 21:llä sen aikaisemman letkan ei keskeyttäneet saivat mut kiinni. Tästä oli matkaa maaliin ehkä 8km. Sitten alkoi hauskuus. Piiparisen kanssa oli tokat perhoset samoten päin ja koko loppumatka vedeltiinkiin vuorovedoin. Ja voi veljet, että oli hauska juosta Pipun kanssa. Äijä jaksoi valaa uskoa, että vielä noustaan 15sakkiin. Muutenkin meno oli kuin Elviksen kanssa konsanaan. Hyviä juttuja ja kannustusta. Ja kyllähän sitä porukkaa tuli selkä edellä vastaan tasaisin väliajoin, ja eivät ne perässä pysyneet. Ja vaikka koko ajan oli pieni pelko perseessä, että tuleeko kramppeja, tuleeko hyytyminen, niin hyvin jaksoi ilman ongelmia maaliin asti. Viimeisessä ylämäessä Piiparisen kiri oli niin jäätävä, etten pystynyt vastaamaan. Tulin maaliin 45sekuntia hänen jälkeensä, siinä vaiheessa kahdentenakymmenentenä miehenä, joka siinä vaiheessa tuntui helvetin hyvältä reilun 3tunnin taistelun jälkeen.

Maalissa sain sitten lopulta kuulla erinäisten vaiheiden jälkeen, että olin leimannut jo ykkösellä väärin, 50metriä väärässä paikassa. Jonkun toisen sarjan keskusrastilla. En ymmärrä lainkaan miten olen onnistunut tässä, letkassa kun mentiin. Se ehkä selittää miksi olin kakkoselle mennessä yksin.

Ja eiku opettelemaan numeroita. Voitte uskoa, että vituttaa ja paljon.

Mutta.

Kaikki tämä löpertelykään ei kerro miksi hemmetissä tipuin siitä letkasta siinä 4km kohdalla, vaikka vauhti tuntui putoamisvaiheessakin rauhalliselta. Olisiko sittenkin pitänyt tehdä kunnon verkat. Itselle on oikeasti aika mysteeri mitä tapahtui. En ole vieläkään päässyt allergiatesteihin, kun niitä kuulemma tehdään seuraavaksi syksyllä, kun siitepöly aika on ohi. Epäilen kyllä, että jotain sellaista saattaisi olla. Keuhkoihinkin sattui puolet matkasta. Ei sellaistakaan ole ennen käynyt.

Vaikka nämä kisat nyt kaikessa koomisuudessaan menevätkin pettymysten kansioon ja vidudus on melkoinen, niin jollain perverssillä tavalla kisoista jäi silti ihan hyvä fiilis. Läpi tultiin ja sijakin olisi ollut kohtuullinen, ja ennenkaikkea oli hauskaa.

Maco on päälikkö!

No Law Or Order

Kävin eilen Jämsänkoskella juoksemassa keski-suomen avointa am-sprinttiä. Iltakisana juostussa koitoksessa oli varsin mukava taso, kun Jyväskylän ja Tampereen alueen hurjat olivat saapuneet joukolla pullia jahtaamaan. Itse olin lähtenyt mukaan tasan yhdestä syystä.

Itse rata oli melko vaatimaton ja aika typerä. Reitinvalintaa oli tarjolla melko niukasti ja pääpaino olikin vauhdikkaalla ja suoraviivaisella toteuttamisella, ja hylsyn välttämisellä. Onnistuin tässä vaihtelevasti. Toteutus oli kyllä vauhdikasta, mutta mutkia olisi pitänyt oikoa hieman enemmän. Virhettä tuli yhteensä noin 15 sekuntia. Radan luonne näkyi myös tuloksissa, kun kahdeksantena miehenä hävisin Janille 20 sekuntia.

Mutta niinkuin Mäksä asian niin osuvasti ilmaisi: "Sinänsä kisa vaikuttaa suhteellisen toimivalta rankipistepajatsolta..."

Tulokset ja reittihärveli:
http://www.jrv.fi/kilpail/elonensprint2007/tulokset.php

kartan kommer, maybe...


Nyt valmistaudutaan ja tankkaillaan pitkiä varten, jossa koitetaan jaksaa juosten maaliin saakka.

ps. Liverpoolin topparit olivat kyllä molemmat niin ulapalla koko matsin, että ehkä Hyypiää ei sittenkään myydä Tooniin. Damn!

Steady as She Goes

Prismarastit ja samalla huippuliigan toinen osakilpailu juostiin eilen torstaina.
Ensimmäiseen huippuliiga osakisaan en mahtunut vielä mukaan, mutta nyt olin viivalla. Lähdin melko alkupäässä, viidentenä, mikä nyt näyttäisi olevan tämän kauden kohtalo arvontaluvun 2007 ansiosta. Mutta yllätyksekseni jo ykkösvälillä meni muiden sarjojen juoksemat urat suoraan rastille. Ei siin midist.

Jotenkin viime sunnuntaina Kauhavan kisoista jäi sellainen fiilis, että yritin liikaa, ehkä koska siellä juoksu oli niin vaikeaa, en tiedä. Sama ongelma oli suuri ongelma joskus junnuissa, ja en halua siitä sellaista enää. Koitan olla sinut oman tasoni kanssa.
Siksi prismarasteilla aloitinkin varsin maltillisella vauhdilla. Liput tulivat hyvin vastaan. 2-3välillä näin jo minuutin eteen lähteneen Noposen selän, mutta en oikeastaan edes yrittänyt juosta sitä kiinni, vaan keskityin omaan tekemiseeni. Ehkä olisi kannattanut, sillä nelosta pummasin oman arvion mukaan puolisen minuuttia ja Noposelle hävisin välillä 40sekuntia.
Se olikin sitten kisan ainoa yli 5 sekunnin virhe. Sain Noposen myöhemmin taas näkyviin 8-10 väleillä, mutta eri reitinvalintojen johdosta yhdessä olimme vasta rastilla numero 13. 12-13 välillä myös Launiainen sai minut minuutilla kiinni ja loppumatka hapotettiin sitten pienessä letkassa.
Vaikka alkuvauhti oli ehkä normaalia maltillisempaa, niin lopun viimeisillä väleillä olin ehkä normaalia enemmän hapoilla. Oliko siellä kenties hiukan penkkaa or was it just me? Muiden kommenteista päätellen it wasn't just me. Reidet varsinkin huusivat armoa viimeisen kolmanneksen tiukoissa nousuissa.
Maaliviivalla ei ollut fiilis korkealla, kun viidentenä lähtijänä menin maalissa neljänneksi, mutta ei sieltä sitä porukkaa sitten ihan niin paljoa enää tullutkaan ohi. Sija oli lopulta 19, mihin olen varsin tyytyväinen, varsinkin kun virheet sain pidettyä siinä puolen minuutin hujakoilla.
Eroa ylivoimaiseen voittajaan eli Topsukkaan tuli 3.29.
Tiedän pystyväni fyysisesti paljon parempaan kuin mitä se eilen oli, mutta se päivä antaa nyt vielä odottaa itseään.

Reitti reittihärdellissä:
http://www.kokkens.fi/reitit/06_alku/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=69&kieli=

Tulokset:
http://www.kokkens.fi/kilpailut/2007/prisma/TULOS.HTM

Geordie Pride

Play it again, Sam.

Den Glider In

Moro.

Pitkästä aikaa sain jotain tännekin. FinnSpring setit tulee vähän myöhässä kun en ole päässyt nettiin. Valmiina ne on toki olleet.

Toissa viikonloppuna juostiin perinteinen FinnSpring, tällä kertaa sen verran perinteistä poiketen, että maasto EI ollut ihan hirveätä schaissea, vaan varsin mukavaa varsinais-suomalaista. Henkilökohtaisessa olin päässyt ensimmäistä kertaa miesten sarjan kuumaan ryhmään. Ja ihan ansaitusti. Matka oli 14,5km ja aikaa sian kulumaan 1.29. Virhettä ei tuosta löydy kuin 20sekuntia, sen verran riittävän hyvin oli homma gripissä. Mutta Bäckman veti silti 7minuuttia kovempaa. Voitti tosin 2,5minuutilla, mutta silti aika paljon tuli käkeen käytännössä puhtaalla suorituksella. Sija oli 11. Puolessa välissä matkaa olin vain 2min kärkeä perässä, mutta vaikka juoksu ei lopussa niin huonolta tuntunutkaan, niin aika pahasti olen vissiin tummunut. Täytynee opetella käyttämään jotain geelejä, jos se auttaisi. Toisaalta voi olla, että enemmän tummuivat jalat. Ainakin kisan jälkeen reiskat olivat sen verran kipeät, että seuraavan päivän kulku alkoi oikeasti huolestuttaa.

Sunnuntaina juostiin sitten viestiä. Miehiä oli sen verran telakalla tai kipeänä, että joukkueet menivät vielä lauantai-iltana uusiksi. Itse sain siirron avauksesta kolmannelle osuudelle.

Kakkosen ankkuri-osuudelta ykkösen aloitukseen siirretty Sacha telosi avauksessa hieman jalkaansa ja tuli vaihtoon sijalla 20, parisen minuuttia kärjestä, mutta vain 40sekuntia toisesta sijasta. Suna juoksi toisen ja nosti sijalle 12 eron kärkeen pysyessä kutakuinkin samana.

Pääsin metsään noin kuuden miehen letkassa. Heti ykkösvälillä homma tuli selväksi, reidet olivat kipeät, ja askel ei oikein lentänyt. Bäckman ei ollut tyytyväinen vauhtiin ja pisti ison vaihteen silmään. Sitten lyötiin. Letka harveni meidän osalta kahteen mieheen. Porukkaa ohitettiin tasaisella tahdilla, mutta letka ei kasvanut. Kolmosella saatiin Nouski ja Pyrsä kiinni ja totesin, että muita kuin Weckman ei ole enää edellä. Ema päätti liittyä letkaan. Siinä sitten mentiin kolmestaan. Johan veti kovaa. Kutosella, ennen varvausta, kaikilla oli sama rasti. Olin hieman kuutamolla siinä rinteessä ja otin sen siihen hetkeen huonoimman ratkaisun eli oman valinnan. Pummasin 1,5min ja Johan ja Ema pääsi karkuun, eivät tosin yhdessä. Sitten sainkin suunnistaa itse neljänneksi viimeiselle asti. Yhden pienen koukun tein siinä välissä, jolloin takaa sai letka kiinni. Mutta seuraavalla oli hajonta ja olin taas yksin. Neljänneksi viimeiseltä lähtiessä alkoi selkiä vilkkua edessä. Johan ja Emahan ne siellä, taisi olla Koistinenkin vilahtanut jossain kohtaa edelle. Koitin juosta selkiä kiinni minkä pääsin. Toiseksi viimeisellä he hieman koukkasivat ja pääsin taas lähituntumaan. Vaihdoin sijalla 4. Kärkeen oli eroa reilu minuutti ja samassa letkassa olivat sijat 2-5.

Ankkuri-osuudella Max ja letka miltei saivat kärjen jo kiinni, kunnes hekin vähän koukkasivat. Muuten muuten ero pysyi koko ajan lähes samana. Lopulta Max toi viestin maaliin samalla neljännellä sijalla. Eroa kärkeen jäi se reilu minuutti, mutta kolmanteen sijaan vain muutama metri.

Kaiken kaikkiaan varsin tasapainoinen suoritus joukkueelta. Kukaan ei juossut mitään erikoista juoksua, mutta kukaan ei myöskään juossut huonosti. Jos tämä olis ollut kauden ensimmäinen viesti, niin ehkä oltaisi oltu tyytyväisempiä. Yhtä kaikki, viestiliigan johdossa jatketaan.

Viime viikolla palasin taas perustreenin pariin. Viimeiset kolme viikkoa on mennyt lähinnä kilpaillessa, kisoista palautellessa ja kisoihin valmistautuessa. Lisäksi katsastuksia ennen päälle iskenyt flunssa verotti jonkin verran voimia, mutta se flunssa on nyt voitettu.

Viikonloppuna Jukola-leireiltiin Ankkurin kanssa Lapuan seudulla ja käytiin juoksemassa sunnuntaina Kauhavan kansalliset leirin päätteeksi.
Perjantaina oli ohjelmassa yö-reeni Teräläisten kanssa, kolmen hengen ja puolen minuutin aaltolähdöin, Taisi viivalla olla pari Nouskin miestäkin. Lauantaina juostiin sitten pari rauhallisempaa suunnistusharjoitusta.

Jukolan tyyppimaastoihin tutustuminen meni hyvin ja leiri muutenkin. Sunnuntaina tosin oli jo aika väsyneitä miehiä ja Sorviston laatimalla mainiolla kartalla ja radalla oli meno aika nihkeää. Nyt palauttelua.

You Shook Me All Night Long

Olipa melkoinen Tiomila. Kyllä oli.
Maalissa kuudensia, sanoisinko aivan perkeleenmoisen nousun jälkeen.
Pojat toi taas sellaiset fiilikset, että ei mitään järkeä. Wuhuu!


(olli salo)

Itselle oli viimeiset pari kuukautta selvää, että veturina mennään taas, ja mikäs siinä - hauskaahan se on. Tällä kerralla erityisen hauskaa. Juri piti ennen viestiä puheen, jonka jälkeen fiilis oli katossa.

Ennen starttia olo oli rauhallinen, tuttu ja turvallinen. Varsinkin kun Koiviston Mattikin oli aloittamassa, ja Sorvisto. Tiesi, että jos samoihin letkoihin osutaan, niin siellä mennään.

Startti jusahti ja prologia lähdin iskemään niin kovaa kuin suinkaan pääsin. Parin sadan metrin jälkeen totesin olevani tarpeeksi kärjessä ja heitin kartan auki. Matilla ja Juhalla oli eri hajonta. Itsellä oli alussa se hitaampi vaihtoehto, tosin siitäkin olisi voinut tehdä vähän nopeamman, kun juoksin 1 ja 3 välit vähän huonoilla reitinvalinnoilla. Varsinaista virhettä ei kumminkaan tullut.
Varvauksessa olin reilun minuutin kärjestä. Selkää oli edessä riittämiin. Varvauksen jälkeen otin ohituskaistan käyttöön ja seuraavan kilsan aikana juoksin kärjen kiinni. Iloinen yllätys olikin kun kärjen tavoitettuani totesin, että A-P:han tuossa vetää, JRV:n kakkosessa lainassa. Niin sekin oli aloittamassa. Juhakin oli siinä vieressä. Olo oli kuin kurkocupissa konsanaan, paitsi, että juostiin aika paljon hiljempaa. Ja olihan se Mattikin siinä kärkiletkassa, tietysti.
Siinä sitä sitten mentiin, vaihdettiin koodit, todettiin mitkä rastit ainakin ovat hajontoja ja juteltiin mukavia. Kaikki totesivat vauhdin olevan helppoa, mutta kärjestä ei viitsinyt karkunkaan kukaan yrittää. Letka oli kumminkin yllättävän lyhyt jo tässä vaiheessa. Sorvisto teki suurimmat työt, minä, Matti ja A-P oltiin parin metrin etäisyydellä ja varmistettiin ympäristö. Ja hyvinhän se meni. Virhettä ei tehty lainkaan, ennenkuin sitten ihan lopussa, kun joku ruotsalainen turakki lähti vetämään letkaa. Kolmanneksi viimeiselle poljettiin koko letka 45astetta väärään suuntaan. Katselin kompassia ja huutelin, että nyt menään ihan päin **ttua. Sitten tultiin niityn laidalle 300m sivuun ja se ruotsalainen turakkikin tajusi sen. Ois pitäny huutaa ruotsiksi. Sieltä sitten letkan jäsenet korjailivat itseään rastille paremmalla ja huonomalla menestyksellä. Itse paremmalla. Oli siellä kärkiletkan perukoilla sentään ollut 4kaveria, jotka uskalsivat tehdä oman ratkaisun lopussa. Ne tulikin sitten kärjessä vaihtoon, hiukan ennen kuin se meidän letka alkoi valua vaihtoon.
Itse vaihdoin sijalla 7. +1.20 kärjestä. Olo oli hieman epätodellinen kun viimeisellä rastilla leimatessa, ei edessä sen paremmin kuin takanakaan näkynyt ketään. Maaliviivalla katsoin taulusta vaihtosijan ja totesin, että hyvin tuli. Virhettä ei tullut kuin se lopun 1,5min. Porukka oli hajonnut yllättävän paljon, ja kärjen tuntumassa oltiin. Tämän lisäksi meillä oli metsässä todella hauskaa. Parempaa avausta ei olisi voinut toivoa.

Toisella osuudella Macolla ei ollut hyvä päivä. Tulehtunut kantapää antoi tasoitusta ja muutama koukkukin tuli. Vaihtosija 35. Kärkeen ja 6. sijaan eroa reilu 6min. Ei kuitenkaan mitään ratkaisevaa.

Kolmannella Täpsä myös aloitti hyvin, mutta lopussa tuli muutama paha virhe ja Suna pääsi Långalle sijalla 28. 10.13 kärjestä ja 6min 6. sijasta. Tässä vaiheessa kieltämättä näytti hieman synkältä, kun jäätäviä letkoja ei ympärillä näkynyt.

Sunalla viimeisten viikkojen valmistautuminen ei ihan täydellistä ollut ollut kipeiden kantapäiden ja sairauden takia, mutta hän sai kumminkin pitää paikkansa Långa Nattenilla ja juoksi olosuhteisiin nähden hyvän juoksun. Kärjessä Nordberg teki historiaa ja ero kärkeen oli 17.46 ja 6. sijaan 12min. Sijalla 27.

Viidennellä osuudella kärki vaihtui ja Halden karkasi 5min muilta. Juri juoksi hyvän perusjuoksun ja piti eron kärkeen samana. Kuudenteen sijaan eroa oli 10min. Sija 22.

Kutospätkällä oli päivä jo päällä ja Ändi tulessa. Joukkueen mahdollisesti iloisin mies vaihtoi sijalla 25. 21min kärjestä ja 10,5min kuudennesta sijasta.

Sitten lähti. Mäksä 7.osuudellla. Ankkuri nousi vaihtoon mennessä sijalle 17 ja ero kärkeen kaventui 18,5minsaan. Kuudenteen sijaan oli vielä 8min.

8 osuuden hoiteli Sacha. Ero kärkeen pysyi samana. Kuudenteen sijaan oli matkaa enää 3,5min, mutta mikä tärkeintä Sacha vaihtoi letkassa, jossa olivat sijat 7-14. Mäksä ja Sacha olivat nostaneet meidät kahden osuuden aikana sijalta 25 takaisin 10 sakkiin ja juosseet useita minuutteja kymppikärjen letkoja kiinni.

9:n lyhyellä putkella Pauke valitsi Itävuon selän, niinkuin koko muukin letka. 6sija juostiin kiinni ja eron ollessa kärkeen vajaa 18min, ankkuri osuudelle lähti samassa letkassa joukkueet sijoilla 6-14. Taakse ja eteen eroa oli sen verran, että tuohon haarukkaan tultaisiin.

Ankkuriosuudelle lähti Max. Pauken ollessa metsässä, Max kävi tarkastamassa tilanteen. Todettiin, mitkä sijat on haarukassa ja täpinöissä kun oltiin niin vielä, että ketä siellä oli. Vaikka kyllähän hän sen tiesi. Max sanoi "it's my business" ja lähti.
Harvennusta metsässä tapahtui sen verran, että lopussa oli Max, Merz, Lauenstein ja Jansson, jotka ratkaisivat sijat 6-9. Max hoiti homman tokavikan jälkeen. Vikalla leima ekana ja se oli siinä. Vaikka loppusuora oli pitkä, muilla ei ollut jakoa.
Oltiin kuudes ja ääni lähti.


(järjestäjä)


(olli salo)


(järjestäjä)


(olli salo)

Davai!