Sprinttiviestistä raksi ruutuun

Lauantaina juostiin Raisiossa Sprinttiviesti. Tapahtuman nimi itsessään jo kertoo, kuinka monta kyseisenlaista tapahtumaa Suomessa vuodessa järjestetään. Viivalle oli siis ehdottomasti lähdettävä. Joukkeessa juoksi lisäkseni, ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa oleva, Tuomo "Mäksä" Mäkelä. Jossiteltavaa ei jäänyt.

(Ilkka Saarimäki)

Pohjanmaan karttakorneri

Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.

Hap Oil

Kävin eilen Laajavuoressa kiepauttamassa 13km maasto-olosuhteissa. Ja hävisin hiihtäjälle. Kyllä hävettää.
Puolustuksen puheenvuorona totean vain, että kulku oli huonoin ties kuinka pitkään aikaan. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei happoja, eikä vauhtia. Reisi oli täysin tyhjä, sanois kestävyysjuoksija. Ainoastaan Happo irtosi minusta.

Tänään kävin sitten pitkästä aikaa metsäsuunnistamassa. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei hap oilia, eikä vauhtia. Pää oli tyhjä, sanois suunnistaja. Ainoastaan kompassista irtosi rasia.
Taidan tuupata ensi viikonloppuna paljaalla, sanois hiihtäjä.

Tahdissa - MARS (Antti Ekonoja)