2021 numeroina

Tällaisia numeroita kertyi vuonna 2021. Vertailun vuoksi myös edelliset 5 vuotta.

Tarkastelujaksot menevät tässä vuosittain (1.1.–31.12.) eikä esim. harjoituskausittain (1.11.–31.10.).

 

 

Määrää 2021: (2020, 2019, 2018, 2017, 2016)

Harjoitustunnit: 469h (428h) (359h) (306h) (366h) (289h)

Nousumetrit jalkaisin Polar: 103 740m (71km) (40km) (32km) (37km) (26km)

Nousumetrit jalkaisin Strava: 117 361m (83km)

Laajavuori: 301 kertaa (261)

 

 

Matkaa 2021:

	2021	2020	2019	2018	2017	2016
Juoksu:	5200km	5037km	3784km	3069km	3535km	2419km
Vaellus:	36km	40km	46km	57km	160km	111km
Hiihto:	51km	123km	0km	0km	0km	36km
Pyöräily:	35km	60km	353km	339km	291km	570km

Lajeittain 2021:

	2021	2020	2019	2018	2017	2016
Juoksu:	419h	382h	282h	245h	262h	184h
Vaellus:	7,5h	8h	11h	13h	33h	21h
Hiihto:	4,5h	10,5h	0h	0h	0h	3h
Pyöräily:	1,5h	2,5h	12h	15h	13h	23h
Vesijuoksu:	0h	0h	0h	0h	15min	1h
Suunnistus:	11h	15h	45h	21h	33h	32h
Voima:	23h	11h	8h	8h	23h	26h
Pelit ja leikit:	0h	0h	15min	5h	2h	0h

Suunnistusta 2021:

2021	2020	2019	2018	2017	2016
11h	15h	45h	21h	33h	32h
120km	160km	459km	228km	388km	297km

Kuukausittain 2021: kokonaismäärä, nousu~, juoksumäärä, juoksukilometrit (sis. suunnistus):

Tammikuu:	45h	13100m	39,5h	477km
Helmikuu:	45h	11600m	42h	523km
Maaliskuu:	48,5h	16300m	46h	551km
Huhtikuu:	31,5h	9600m	28h	323km
Toukokuu:	39,5h	8800m	31,5h	405km
Kesäkuu:	32h	8300m	30h	369km
Heinäkuu:	41,5h	6900m	39,5h	504km
Elokuu:	46,5h	8500m	44,5h	534km
Syyskuu:	24h	4000m	22,5h	312km
Lokakuu:	33h	13700m	30h	258km
Marraskuu:	33h	7300m	30,5h	372km
Joulukuu:	50,5h	9100m	46,5h	573km

 

 

Muuta 2021, (2020):

Sairas: 0 päivää, (0)

Rokotuksen jälkeisiä sydänoireita (lepo): 13 päivää, (–)

Loukkaantunut (ei pysty juoksemaan): 8 päivää, (23)

Rasitusvammaa (ei pysty juoksemaan), arvio: 10 päivää, (10)

Loukkaantunut tai Rasitusvammaa (pystyy juoksemaan rajoitetusti), arvio: 20 päivää, (20)

Rasitusvaivaa (ei vaikutusta juoksumäärään), arvio: 100 päivää, (100)

Totaalisia lepopäiviä (ei mitään treeniksi laskettavaa): 55 päivää, (?)

Hieronta: 14 kpl, (7)

 

 

Viikoittain 2021: juoksumäärä +nousu, pitkät ja semi-pitkät, muuta:

vko	Juoksu +nousu	Viikon >20km lenkit (vauhti/nousu)	Muuta
0.	82km (+ski 85km)	30km (+1133m)
1.	111km +2810m	21km, 24km (+1096m), 24km
2.	113km +3363m	21km (+1050m), 21km (+1091m), 20km
3.	143km +3832m	23km (+1223m), 32km (3:58), 20km, 31km (+1139m)
4.	85km +2110m	25km, 25km (+1080m)
5.	144km +3223m	26km, 25km, 31km (+1442m), 22km
6.	153km +4129m	20km, 22km (+1056m), 20km, 32km (+1587m)
7.	162km +3423m	28km, 25km, 33km (+1429m), 25km
8.	65km +1278m	21km (+936m), 21km
9.	169km +5097m	31km (+990m), 25km, 32km (+1329m)
10.	160km +4400m	30km (25k 3:54), 26km (+800m), 34km (+2074m)
11.	120km +2285m	20km, 31km (25k 3:50), 25km (+1300m)
12.	76km +2919m	21km (+1093m), 37km (+1557m)
13.	89km +2045m	23km (+1096m), 20km
14.	70km +3483m	38km (+2565m)	Ultra Sierra Nevada
15.	57km +1899m	20km (+924m)	polvi vaivasi
16.	89km +1904m	21km	polvi vaivasi
17.	85km + 692m	20km	polvi vaivasi
18.	104km +1915m	21km (3:45), 22km (15k 3:30), 25km	polvi vaivasi
19.	113km +2785m	30km, 21km, 18km (+1084m)	polvi vaivasi
20.	101km + 1839m	20km, 32km (+808m)	polvi vaivasi
21.	73km +2991m	34km (+1316m)	NUTS Karhunkierros, polvi vaivasi
22.	3km +200m		polven takia lepoa
23.	69km +1330m		Bodom Trail, polvi vaivasi
24.	103km +1687m	24km, 30km (25k 3:36)	Lakeuden viesti
25.	158km +3010m	21km, 22km, 20km, 43km
26.	107km +2930m	20km, 34km (+932m)
27.	89km +1899m	66km (+1600m)	NUTS Hetta-Pallas
28.	99km +1226m	20km, 20km, 20km
29.	142km +2779m	33km (30k 3:42), 20km, 29km (+860m), 20km	Tiirismaa Trail
30.	130km +1338m	32km (25k 3:39), 20km, 24km	Lapland O-week
31.	157km +3574m	22km, 20km, 31km (+897m), 23km, 30km	Lapland O-week
32.	120km +2833m	36km (+800m), 21km, 20km, 30km (+850m)	NUTS Pyhä
33.	61km +807m		Nilkat huonona, Jukola
34.	132km +1401m	21km, 34km (21k 3:33), 21km, 20km	Selkä (+nilkat) huonona
35.	137km +1250m	36km, 21km, 20km, 35km	Selkä (+nilkat) huonona
36.	80km +905m		SM-Sprintti, selkä huonona
37.	71km +420m	44km	SM-maraton
38.	46km +1642m
39.	18km +457m		Sydänoireita, Vaarojen Maraton
40.	0km +0m		Sydänoireita
41.	79km +1786m	20km, 23km
42.	92km +5723m	18km (+1072m), 24km (+1912m), 23km (+2016m)
43.	89km +5083m	21km (+1712m), 21km (+1354m)	Kylkivamma
44.	25km +877m		Kylkivamma
45.	121km +2051m	20km, 21km, 24km, 30km (+1100m)	Kylkivamma
46.	92km +2429m	18km (+1091m), 31km	Kylkivamma
47.	103km +2525m	20km, 20km (+1100m), 30km
48.	127km +1535m	25km, 21km, 21km, 30km
49.	110km +2937m	33km, 31km
50.	131km +2903m	20km, 23km (+1072m), 37km
51.	130km +3118m	36km (+1476m), 25km, 22km
52.	145km +2806m	20km, 20km, 20km, 38km, 16km (+1530m)

 

 

Juoksu km + ka vauhti

 

NUTS Hetta-Pallas 66km

Halusin kokea tänä kesänä yhden matkallisesti pitkän kisan (= pidemmän kuin Maraton). Kalenterin ja reittien tarkastelun jälkeen valinta kohdistui NUTS Ylläs Pallas 66km matkalle. Aikaisempi matkallisesti pisin lenkkini ikinä oli n. 45km (katumaraton+verkat), joten tiedossa oli 21 ennen kokematonta kilometriä ja myös kestollisesti ennen kokemattomia haasteita. Ensimmäinen ultrani – 66km (n. 1600m nousua ja 1400m laskua) – Hetasta Pallakselle:

Valmistautuminen:

Kuukausi ennen tapahtumaa itseluottamus ei ollut varsinaisesti tapissa, harjoitusmäärien oltua polvivaivan takia 60-70% luokkaa jo huhtikuun USN:stä lähtien. 18.6., tasan kolme viikkoa ennen, sain kuitenkin kirjoittaa Stravaan ”First run in 11 weeks with no pain in knee”, ja sen myötä ehdin tehdä pari kunnollista treeniviikkoa ennen kisaviikkoa, jonka otin hyvin kevyesti.

Edeltävät viikot

Koska kokemusta ei ollut tuollaisista matkoista eikä itse reitistäkään, niin tutkijan lähestymistavalla Scholar auki ja lukemaan aiheeseen liittyvää tutkimusta [mm. energia, vauhti, mäet, tunkkaus]. Ei soitellen sotaan vaan googletellen. Lisäksi kahlasin läpi muutaman blogitekstin aikaisempien vuosien kisoista, jotta sain paremman käsityksen reitin kulkukelpoisuudesta. Näiden ja reittiprofiilin perusteella sitten muokkasin itselleni jonkinlaisen taktiikan, sekä laskin alle kuuden tunnin tähtäävän tavoiteaikataulun 5h 56min (Hetta-Ketomella 152min 4:50/km + huolto 3min + Ketomella-Pallas 201min 5:50/km). Testailin myös kisareppua pakollisine varusteineen ja muutamilla eri juomaratkaisuilla.

Kisavarustus miinus juomat/energiat

Kisaenergiat:

Lopulta päädyin nesteytyksen osalta 1,5l juomatankkiin, jonka täyttäisin Ketomellan huollossa (31,5km). Lisäksi huoltoon olin varannut 2,5dl proteiinijuoman sekä desin vettä. Huollossa sai olla ja onneksi myös oli oma huoltaja, jonka ensiluokkaisella avustuksella varikkopysähdykseen ei kulunut juuri minuuttia kauemmin. Nesteytyksen osalta homma meni suunnitelmien mukaan eli yhteensä kisan aikana join n. 3,35l (=5,8dl/h). Ketomellan ollessa viimeinen huolto tunnistin riskin nesteiden loppumiselle loppumatkalla, joten join aika säästeliäästi alkuun, kuitenkin suunnitellun tasaisesti 20min välein. Viimeiset höyryt tankista imaisin Pallaksen nousussa, joten neste riitti sinne asti kuten pitikin. Maalissa pientä nestehukkaa toki silti oli. Kisassa käyttämäni urheilujuoman ollessa melko vähäsuolaista ja elektrolyytitöntä, heitin kahdessa kohtaa (n. 28km ja 50km) merisuolarakeita suuhun kramppeja ehkäistäkseni.  Energian osalta luotin urheilujuomaan ja geeleihin (+ huollon proteiinijuomaan). HH määrien suhteen tavoite oli saada n. 90g/h: 3l urheilujuoma 1600kcal + 2,5dl proteiinijuoma 180kcal + 4x geeli yht. 400kcal (n. 13km, 28km, 43km, ja 52km kohdalla). Tämän osalta meni lähes suunnitelmien mukaan – kolmannen geelin ”nauttiminen” oli sen verran nihkeää, että neljännen jätin lopulta kokonaan ottamatta. Lopulta kisanaikainen energiansaanti oli siis n. 2000kcal (350kcal – 85g hh/h). Kulutus arviolta 5000kcal luokkaa.

Race:

Kisapäivälle (perjantai) ei onneksi sattunut lauantain kaltaista paahdetta eikä torstain kaltaista sadetta. Lämpötila oli lähdössä 21C luokkaa ja maalissa about 24C. Ensimmäinen puolisko meni vielä suurimmaksi osaksi pilvessä, mutta jälkimmäinen puolisko oli sitten avotunturissa aikalailla kokonaan auringon alla. Jos olisi ollut paljon kuumempi, niin ehkä olisin ottanut vielä yhden puolen litran boobsin mukaan. Keskeinen taktiikka oli malttaa juosta riittävän rauhallisesti – sen verran paljon oli kunnioitusta edessä olevaa matkaa kohtaan.

Kisan alku oli varsin nopeakulkuista. Alkuvauhti oli hieman kovempi kuin olin suunnitellut Tomi Mikkolan pitäessä vauhtia, mutta sykkeiden ollessa siedettävällä tasolla päätin lähteä siihen vauhtiin. Mietin, että Tomi kokeneena kettuna varmasti osaa vauhdinjaon itseäni paremmin. 5km jälkeen päätin kuitenkin antaa hieman siimaa. Muutenkin jalat tuntuivat alussa vähän raskailta – kenties tankkaamisesta johtuen, mutta n. 15km jälkeen kulku parani selvästi. Pyhäkeron päällä (17km) olin Tomia minuutin verran perässä, mutta seuranneessa pitkässä loivassa alamäessä sain rullattua pikkuhiljaa eron kiinni.

Photo: Rami Valonen

Juoksu tuntui rennolta ja hyvältä, joten jatkoin hetken peesailun jälkeen omaa vauhtia edelle. Loppumatkan juoksin yksin. Tappurista Ketomellaan oli laskuvoittoinen ja mukavaa paikoin juurakkoista pikkupolkua. Tässä tuli sen verran eroa, että ehdin huollosta jatkamaan matkaa ennen muiden saapumista (video Ketomellasta). Ketomellan jälkeen olin n. 7min omaa aikataulua edellä (5,5min vauhdilla ja 1,5min huollolla).

Ketomellan huollon jälkeen oli hetken aikaa aavistuksen täysi olo (vatsassa), mutta se helpotti muutaman kilometrin jälkeen. Pilvet olivat pitkälti väistyneet ja lämpötila selvästi kohoamaan päin. Ketomellasta avotunturiin oli vielä jokseenkin puista varjoa, mutta viimeiset 28km sitten melkein kokonaan auringon alla. Jatkoin omaa vauhtia keskittyen kokemuksesta nauttimiseen ja maisemien katselun sijasta reittimerkintöihin ja edessä olevaan polkuun. Siinä missä alkumatkasta olin seuraillut sykkeitä, nyt vedin puhtaasti fiiliksen mukaan (koska ensin kello tilttasi ja sen jälkeen sykkeet näyttivät mitä sattuu), kuitenkin maltilla. Muutaman kerran vilkuilin taakse, että näkyykö ketään, mutta enemmän näkyi poroja kuin muita ihmisiä, kilpailijoista puhumattakaan. Tästä tiesin eroa olevan ainakin jonkun verran taakse. Juoksu tuntui suhteellisen hyvältä Nammalakuruun saakka (55km), mutta sen jälkeen alkoi selvästi matka painamaan. Polku oli monin paikoin varsin kivikkoista, välillä ihan rakkaa, joten jalan sovittamiseen ja ajolinjan valintaan sai keskittyä entistä enemmän. Vatsa oli myös hieman ilmoitellut itsestään tasaisin väliajoin Ketomellan jälkeen, joten pidin lyhyen taktisen pysähdyksen ennen Pallakselle nousemista. Pystyin kuitenkin, pahimpia rakkakohtia lukuun ottamatta, juoksemaan koko ajan – tai ainakin tekemään enemmän juoksua kuin kävelyä muistuttavaa liikehdintää. Oikeastaan koko matkalla ei tarvinnut tunkata kovinkaan paljoa, sen verran loivia nousut lopulta olivat.

Photo: Guillem Casanova

Pallaksen päällä olleen viimeisen kivikkopätkän otin melko varovaisesti, kun takana ei näkynyt ketään enkä halunnut siinä kohtaa enää teloa itseäni ulos. Viimeinen 3,5km lasku maaliin oli hyvää rollaattoribaanaa, mutta silti itselle kisan tuskaisin. Alamäkeen juokseminen sattui mahaan ihan pirusti – en tiedä oliko kramppia vatsalihaksissa vai vatsa muuten ihmeissään. Kovin vapautunutta rullailua ei lasku ollut, mutta viimeiset 500m tasaisella tuli taas oikein mukavasti. Kellon tiltattua en tiennyt tarkkaan kulunutta aikaa, mutta kellotaulusta pystyin sentään laskemaan, että hyvin tulee alle kuuden tunnin. Tässä kohtaa ensisijaisesti mielessä oli, että onnistuin läpäisemään tämän haasteen. Kuulutuksesta ja taputuksista havahduin siihen, että tulen myös ekana maaliin, lopulta ajassa 5.46:29 – 10min omaa aikataulua edellä.

Antoi siinä kokemuksen mukaisen fiiliksen.

Kisan jälkeen ensimmäiset 10 minuuttia olin melko uupunut. Mutta kun sai vettä ja vähän energiaa koneeseen, niin olo koheni melko nopeasti. Siinä linssikeitto ja alkoholiton olut upposivat aikalailla kuivaan peltoon.

Olin henkisesti varautunut siihen, että kisan jälkeen viikkoon en pystyisi tekemään mitään. Mutta palautuminen on sujunut todella yllättävän hyvin. Kisaa seuraavana päivänä pystyin jo juoksemaan melko hyvin ja kävin siinä 37km kisaa seuraten kävelemässä 3km ja juoksemassa 7km. Palautumisen varmistamiseksi kuitenkin viime päivät vain hyvin kevyttä lenkkeilyä.

Nyt on kilometrit 66 saakka koettu. Todella hieno kokemus. Nautin suuresti.
Miltäköhän 67 ja 68 tuntuvat?

Kiitos järjestäjille ja ennen kaikkea huoltajalle.

GPS
Tulokset
Kuvat

Photo: Guillem Casanova

 

Photo: Poppis Suomela

Ultra Sierra Nevada 2021

Olen haaveillut juuri tämän kisan juoksemisesta vuosia. Joulukuussa 2019 päätin muutaman vuoden vähemmän harjoittelun jälkeen vielä kerran harjoitella vähän enemmän tähtäimenä puhtaasti Ultra Sierra Nevada 2020 ja siellä Maratón-matka – halusin kokea sen ja halusin juosta siellä hyvin. Viime vuonna kisaa ei pystytty järjestämään ja lopulta käänsin harjoittelua "pikakomennuksella" maantie-maratonille. Kisan piti alunperin olla heinäkuussa 2020, mutta se siirrettiin ensin marraskuulle, ja lopulta vielä kertaalleen huhtikuulle 2021, jolloin järjestäminen onneksi onnistui – toki covid huomioiden (mm. aaltolähdöt yhteislähdön sijaan, maskipakko ekat 100m ja kisan aikana huoltoalueilla vaikka olisi juossut suoraan läpi sekä heti maaliviivan jälkeen – taitaa alkaa olla jo aika perussettiä nämä). Tavallaan harjoittelin tämä yksi kisa mielessä viimeiset 15 kuukautta – toki välillä pientä maraton sivuprojektia – ja haaveena se oli ollut mielessä niin pitkään. Parin siirron jälkeen lähtöviivalla olemisen kokemus oli todella vahva.

Tunnistan, että viimeiset kaksi viikkoa ennen kisaa jokseenkin jännitti. Ei kunnon puolesta, koska olin harjoitellut tätä varten sen verran hyvin kuin Flatlandissa nyt tällaista varten pystyy harjoittelemaan (puuttuu vain korkeus, isot mäet sekä pitkät nousut/laskut, eli kaikki oleellinen). Enemmän ehkä jännitti kaiken odottamisen jälkeen se, että varmasti pääsee lähtöviivalle asti, pysyvätkö orastavat jalkavaivat kurissa, onko K-testi negatiivinen, jne. Kun lähtöviivalle asti lopulta pääsi, olo oli varsin huojentunut. Lentojen siirtymisen takia pääsin pelipaikalle myöhemmin kuin olisin toivonut ja se toi hieman lisää hektisyyttä viimeiselle päivälle ennen kisaa. Sen verran kierroksilla kävin, että kisaa edeltävän yön nukuin todella huonosti, mutta kisa-aamuna olo oli siitä huolimatta suht freesi ja olin valmis kokemaan jotain mitä en ennen ollut kokenut. Se on pitkissä kestävyysurheilusuorituksissa ehkä parasta kun saavuttaa sen pisteen, jonka yli ei ole aikaisemmin mennyt ja siirtyy itselle tuntemattomalle alueelle, kun oma fyysinen ja henkinen reagointi on itselle epäselvää. Viime vuonna koin sen ensimmäisen maratonini aikana 35km kohdalla. Nyt oli uusi mahdollisuus. 

 

Ultra Sierra Nevada 2021 – Maratón
~37,5km, 2645m nousua, 1356m laskua.
Lähtö Quentarista (850m), maali Pradollanossa (2150m), korkein piste 2213m.

Covid-säädösten ja kansallispuiston rajoitusten takia reitti oli osaltaan muuttunut ja lyhentynyt ~2km aikaisemmista vuosista – ymmärtääkseni hieman teknisemmäksi, joten ajat eivät suoraan ole vertailukelpoisia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Arvioin kuitenkin (Jyväskylässä tehtyjen treenien perusteella), että Roberto Herasin aikaisempi reittiennätys 3.52 olisi suhteessa täysin tehtävissä. En ole vuosiin juossut tai harjoittelut korkealla, saatikka myöskään päässyt juoksemaan noin pitkiä nousuja/laskuja, joten aavistuksen puutteellisella perstuntumalla arvioin että hyvänä päivänä voisi 3.30-3.40 aika olla tehtävissä. Selkeää tavoitetta ei ollut – tarkoitus oli mennä ja nauttia, mutta vetää kuitenkin hyvin. Selkeästi huomasi, että Euroopassa ei paljoa kisoja ole järjestetty, sillä taso oli kovempi kuin ko. kisassa koskaan aikaisemmin. mm. Maratón-matkan voittaja Benedikt Hoffmann (2.20 maraton, ME:n haltija 10% vertikaalimaratonilla) on pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä polkujuoksuissa.

Race
Herätys 4h ennen starttia, aamupala, pakolliset varusteet (vuoristo-olojen takia) sekä juomat ja geelit juoksureppuun, 2h ennen starttia kohti lähtöpaikkaa. Kisan alkuun antoi vähän lisähaastetta, sillä minulla ei juuri ole ITRA pisteitä, enkä siten päässyt eliittiryhmään, jolle oli varattu lähtöpaikka muiden edeltä (covidin takia lähtö tapahtui aalloissa, 3 juoksijaa kerrallaan 5 sekunnin välein), ja lopuille oma lähtöruutu määräytyi lähtöalueelle saapumisjärjestyksessä. Alkumatkalle oli tarjolla varsin kapeaa polkupätkää, joten letkaan jumittamisen riski olisi ollut suuri, ellei lähtöalueelle menisi ajoissa. Siksi tein (kuten melkein kaikki muutkin) niin, että tuntia ennen starttia kun lähtöalue aukesi, menin samantien alueelle ja onnistuin poimimaan oman lähtöruudun heti eliittiryhmän takaata. Siinä oli sitten lähtöä edeltävä tunti kökötettävä parin metrin alueella – siinä ei paljoa verrytelty saati lämpöä pidetty yllä. Jossain vaiheessa hampaat kalisi kun oli niin kylmä. Eliittiryhmä sai verrytellä vapaasti ja tulla lähtöalueelle paria minuuttia ennen starttia – olisi kelvannut.

Ensimmäinen nousu (6km +600m) alkoi 500m juoksun jälkeen, joten siihen iskeminen ilman alkuverryttelyä oli jokseenkin brutaalia. Pääsin lopulta liikkeelle heti eliittiryhmän perään vain 20 sekuntia ensimmäisten jälkeen. Ekalla 700m matkalla kinnasin itseni letkan hännille, mutta aika pian kävi selväksi, että kärkiletkan vauhtiin ei ollut järkeä lähteä, vaan ottaa ainakin ekat 10min easymmin, kunnes saisi vähän lämpöä päälle. Tyydyinkin ihan omaan yhden hengen letkaan heti siinä kohtaa. Laskeskelin, että edellä meni 7 juoksijaa ja reippaan alun jälkeen taaksekin oli 50m gappia. Jostain syystä alaselkä meni hapoille (tai alkoi sattumaan) alle 10min juoksun jälkeen, ja vaivasi myöhemminkin jyrkissä nousuissa.  Nousun päällä olin edelleen samalla sijalla – oli muuten satumainen fiilis, kun tiheässä sumussa näkyvyys oli jotain 30m luokkaa, siinä sai olla aika tarkkana reittimerkintöjenkin kanssa. Seuranneen pitkän laskun (7km -700m) juoksin kisan parasta vauhtia ja nousin sijalle 4. Juoksin tuon alamäkipätkän rennosti, mutta kenties silti liian kovaa. Pirun vaikea sanoa, kun ei ole kokemusta. Ainakin se tuntui laskun loputtua reisissä, toki olisi saattanut tuntua vaikka olisi juossut hiljempaakin. Ensimmäisessä virallisessa väliajassa 13,8km (760m) kohdalla (69min) olin 2:25 kärkeä perässä.

Pätkä 14-21km (+500m, -230m) oli hienoa ja vaihtelevaa. Teknistä polkua, vesikanaalin pohjaa, kolme lähes pilkkopimeän tunnelin à 100m läpijuoksua/hiipimistä, yksi lyhyehkö seinänousu ja yksi lyhyehkö todella jyrkkä ja vaativa lasku. Sumu oli jäänyt edellisen harjanteen päälle ja sivusilmällä pystyi havainnoimaan, että nyt olisi maisemia tarjolla. Nousuissa ja tasaisemmilla pätkillä jäin tasaisesti, alamäkiosuudet tulin kärjen kanssa samaa vauhtia. Vesikanaalissa tein pienen virheen, kun en huomannut nousta oikeasta kohtaa ylös ja juoksin hieman pitkäksi (~25sek pummi), samalla pitkässä laskussa ohittamani Alvaro Gomez sai kiinni ja heti seuranneessa seinänousussa (150m +65m) jäinkin sitten heti puoli minuuttia hänelle. 21km (1030m) kohdalla olin ~8:20 kärkeä perässä. Alamäet olivatkin sitten tässä kohtaa pitkälti juostu, ja alkoi vajaa 16km mittainen lähes jatkuva ylämäki.

Pätkä 21-25km oli melko tiukka, 4km +620m (vikat 2,5km +400m). Sain tässä Gomezin ensin melkein kiinni, kunnes jyrkimmässä osiossa taas hiukan jäin. Nousu tuntui vielä ihan OK:lta jaloissa. Toisessa virallisessa väliajassa 25km (1650m) kohdalla (2h39min) olin 14min kärkeä perässä.

25-32km (6,5km +350m) oli tasaisen monotonista nousua tien reunassa. Sumu palasi ja näkyvyys meni. Kovaa pohjaa, mutta tässä kohtaa huomasin, että omat jalat oli käytetty. Pätkä tuntui tavallaan helpolta, mutta samalla pirun vaikealta – jalat olivat tönköt ja tuntui, että kaikki "jousitus" oli käytetty lihaksissa ja jänteissä. Ehkä tuossa alkoi korkeuskin vaikuttamaan. 32km (2000m) kohdalla oltiin noustu sumun yläpuolelle ja vuoret siinsivät silmissä, olin ~19min kärkeä perässä (+1min Gomeziin) – kärjessä Hoffman ratkaisi voiton tuolla pätkällä. Tämän jälkeen päästiin onneksi metsäpolulle, juoksu ei nyt varsinaisesti helpottanut, mutta sai sentään hieman vaihtelua askeleeseen. 3km polkupätkällä sain Gomezin kiinni, mutta ero kärkeen kasvoi tasaisesti reilu 3min lisää. 35km (2120m) kohdalla ero ~22:20. Seuraava 1,5km oli suhteellisen helppo profiililtaan, mutta enpä saanut juuri kiriä aikaiseksi – jalat eivät vastanneet yhtään, ja Gomez kiri karkuun. Toisaalta itselle ei tässä kohtaa ollut pienen pientäkään väliä olisinko maalissa  neljäs vai viides. Nautin. Viimeiselle kilsalle tarjosi 800m pehmeää nilkkojen yläpuolelle upottavaa sohjolunta + tietysti pienen loppunousun lumessa (200m +60m).

Maalissa olin 5. 24min voittaja Hoffmannia perässä, oma aika 3.47:24 – kaikki täysin itselleni irrelevantteja numeroita tuossa kohtaa. Pitkäaikainen haave oli toteutunut, olin nauttinut, olin tyytyväinen juoksuuni. Fiilis oli 100/100.

Muista numeroista, omalta osaltani kilpailun nopein kilometri 3:14, hitain puolestaan 12:04, keskivauhti aika lähelle 6min/km. Keskisyke 159 on lähellä alempaa (syke)kynnystä, vielä juuri pk2 puolella sykkeiden osalta, viimeisen kerran tuon yläpuolella syke kävi 25km kohdalla, joten aika selvää, että olin (= jalat) lopussa kantannut aika pahasti. Olin silti edelleen tyytyväinen juoksuuni. Lähtökohdat on huomioitava, Top3 ovat pitkälti ammattilaisia (+ muutenkin itseäni kovempia urheilijoita), ja omat olosuhteet valmistautua tällaiseen kisaan mahdollistivat tiettyyn pisteeseen asti. Se piste tuli tsekattua – oli sen arvoista. Siinä on jotain maagista kun vanhat haaveet muuttuvat uusiksi kokemuksiksi.