sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vain Treeniä

Kehittelin tuossa lenkillä sellaista tosi-TV-ohjelmaa, jonka nimi on 'Vain Treeniä'. Siinä joukko vakiintuneita suunnistuspersoonia kootaan viikoksi yhteen (ns. leirille) ja he esittävät toistensa suurimpia treenejä, jotka ovat myös suurelle yleisölle tuttuja. Siihen kylkeen suunnistajat viettävät aikaa toistensa järjestämien ohjelmanumeroiden parissa.

Ohjelman osallistujiin lukeutuisi 6 vanhaa ja nykyistä suunnistustaivaan tähteä. Lisäksi pari tyyppiä, joista kellään ei ole koskaan kulkenutkaan. Mukana pitäisi olla myös ainakin yksi nuoremman kaartin edustaja, joka edustaisi enemmän nuorison suosimaa sprint-suunnistusta. Kuka tietää - kenties tämä saisi myös vanhat irmelit harrastamaan pahamaineista sprint-suunnistusta. Toki hänellä pitäisi olla jokin iskevä nimi, jota kukaan yli 50-vuotias ei osaa lausua, esim. Jaw, eli Leuka.

Pystyn näkemään sieluni silmin sen aidon tunteen palon. Epäilemättä osallistujat itkisivät vuolaasti, kun joku toinen juoksee sitä samaa treeniä, jonka itse teki vuosia sitten Kanarian leirillä. Siinä sitä olisi aitoa tunnelatausta, joka välittyy kotisohville asti, saaden hikikarpalon kyynisimmänkin tv-katsojan silmäkulmaan.
Palautusten aikana myös TV-katsojat saattaisivat nousta sohvalta ja innostua hölkkäämään olohuoneen lattialla suurten tähtien mukana. Palautusten askeleethan suurin osa katsojista osaa, vaikkei harjoituksen varsinaista pihviä olisikaan koskaan pureskellut.

Ohjelman jälkeen julkaistaisiin kokoelmakirja ohjelmassa esitetyistä treeneistä. Miettikää, mikä markkinapotentiaali. Voin vain kuvitella kuinka äitini ryntäisi kirjakauppaan, avaisi kirjan heti kaupan ovella ja kiskoisi siltä seisomalta 15x1000m 3.15 keskiarvolla.
Seuraavan joulun kirjamyynti vasta hurjaa olisikin. 'Kari Sallisen harjoituspäiväkirjat' olisi joulun ehdoton myyntiykkönen. Siihen kylkeen vielä 'sensuroimaton versio' - vain yli 18-vuotiaille. Petteri Muukkosen 'Työmatkaliikuntaa: eli sinne ja takaisin' tulisi heti perässä.
Miettikääpä myös mitä se tekisi ohjelmaan osallistuneiden suunnistajien maineelle. Aivan väistämättä kaikkien kotisivuklikkaukset ponnahtaisivat uusiin sfääreihin.

Perhana kun olikin hyvä idea. Mistä näitä tulee.
Mahtaisikohan sama TV-formaatti toimia jossain muussakin kontekstissa, vaikka musiikin parissa... No se sentään tuskin kiinnostaisi ketään.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Navidades

Hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran on hektistä ollut syksyn mittaan, että ei ole blogin päivitys noussut prioriteettilistalla missään vaiheessa ykkössijalle. Mutta näin joulun aikaan sitä ehtii suorittamaan monenlaista rästihommaa: päivittämään blogin, lukemaan parin viime kuun Juoksija- ja muutamat muut postilaatikkoon kolahtaneet lehdet, ja ehkä ottamaan hetken aikaa ihan iisisti.

Harjoituskausi alkoi marraskuun alussa, joihin aikoihin selvisi myös, että sen olisi voinut aloittaa myös aikaisemmin. Mutta en ole turhia kiiruhtanut. Parasta kuntoa ei ole laskettu helmikuun puoleen väliin, vaikka silloin pitääkin jo kulkea. Toisaalta tällä taustalla mikään ei ole varmaa, vaikka tekisi mitä. Harjoittelussa selkeimpänä kehityskohteena ja muutoksena aikaisempiin talviin on ollut selkeä ja suunnitelmallinen panostus voimapuoleen. Voima on tarttunut aika mukavasti, mutta juoksuun sitä ei ole vielä alettu siirtää. Se tapahtuu Tammikuussa, ja sitten alkaa nähdä, mikä on ollut käytännön vaikutus.

Sain tuossa myös parisen viikkoa sitten päivitystä elimistön (ylikuntoon liittyviin) arvoihin, joita on seurattu suhteelliseen tiuhaan viimeiset pari vuotta. Pientä parannusta oli siellä ja täällä, ja useimmat täysin vinksallaan olleet arvot olivat jo viitearvojen rajoissa - kuitenkin vielä siellä huonommalla puolella. Kortisoli ("stressihormoni") tosin edelleen huitelee aika korkealla. Palautumista voisi kuvata ehkäpä niin, että jos normaalitila ennen ylikuntoa oli 100%, pahimmillaan ylikunnon aikana 10%, niin nyt ollaan ehkä jossain 75%:ssa. Hitaasti parempaan päin. Toisaalta päässä riittää edelleen tutkimattomia alueita ja yksi ylimääräinen nesteen tai puolikiinteän aineen täyttämä epänormaali ontelo tai rakkula, joten varmaksi ei pysty mitään sanomaan. Mutta näillä mennään - toivottavasti myös joskus vielä tullaan.

Jouluja & take it easy!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Nolla kolmetoista

Vuosiluvut 1.11.2012-31.10.2013

Määrää: (Suluissa 2012)
Reeniä: 435h (523h)
Harjoituksia: 439 (361)

max:      3% (2%)
vk:       10% (6%)
pk2:      6% (8%)
pk1:     68% (65%)
kevyt:   9% (8%)
voima:  4% (11%)

Noususumma: n.50000m (n.40000m)

Matkaa:
Jalalla:    3703km (3348km)
Hiihtäen:   568km    (93km)
Pyörällä:   251km      (3km) (+ n. 1500km työmatkapyöräilyä, jota en laske mihinkään)

Lajeittain:
Juoksua:    235h (235h)
Vaellusta:      30h (22h)
Hiihtoa:      45h (8h)
Pyöräilyä:      13h (0h)
Vesijuoksua: 1,5h (2h)
Koordinaatio: 10h (22h)
Suunnistusta:   55h (37h)
Voimaa:       18h (43h)
Pelejä:      0,5h (2h)

Kuukausittain:
Marraskuu: 31h 275km (47h 423km)
Joulukuu:     29h 275km (59h 501km)
Tammikuu: 43h 227km (48h 426km)
Helmikuu:   35h   68km (45h 322km)
Maaliskuu:   55h 412km (40h 401km)
Huhtikuu:     37h 395km (30h 314km)
Toukokuu:   37h 366km (18h 196km)
Kesäkuu:     33h 302km (17h 159km)
Heinäkuu:   46h 411km (17h 168km)
Elokuu:       31h 353km (17h 142km)
Syyskuu:         29h 322km (16h 157km)
Lokakuu:         31h 298km (16h 141km)

Suunnistusta:
55h 15min (36h 34min)
516km (352km)
Kilpailuja: 42 (22, joista 14 tosissaan - muissa toipilaana)
Sprinttikisoja: 15 (11).

Muuta:
Sairas: 8 päivää (6 päivää)
Loukkaantunut: 71 päivää (11 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 68 (59)


- Aika paljon normaalia kautta pienemmiksi jäi moni luku. Toki edelliskauteen verrattuna on monella sektorilla ”parempia” lukuja, mutta se vuosi menikin puoliksi ylikunnon takia pelkkää mielenterveysliikuntaa harrastaen. Edelliskauden taakat painoivat myös selvästi vielä tällä kaudellakin. Numeroiden valossa se näkyy Marras-Joulukuussa, kun en saanut vielä harjoitella, kuin max. 8h/viikko. Eniten se näkyy ehkä kuitenkin tuloslistoilla. Vaikka onnistuin monissa itselleni tärkeissä kisoissa tekemään hyvän tai erinomaisen suorituksen, niin tulokset sinänsä jäivät varsin mitättömiksi. En vain ollut fyysisesti sellaisessa kunnossa missään kisoissa, että menestystä olisi voinut tulla. Uskon, että edelliskauden taakat painoivat kintuissa ja elimistössä enemmän kuin koko kauden aikana suostuin itselleni myöntämään. Ei ollut 100% Mädi missään vaiheessa.
Toki yksi suuri vaikutus on myös luvulla 71, joka löytyy loukkaantunut -sarakkeesta. Koko helmikuu ja vähän ylikin meni polven (plica) takia lähes yksinomaan hiihtäen – pystyin juoksemaan vain kerran viikkoon (matolla jotain kovempaa). Sitten murtui kylkiluu pari kertaa. Ensimmäisen kerran maaliskuussa, ja toisen kesäkuussa viikkoa ennen Jukolaa, joten Jukolakin jäi väliin. Kokonaisia lepopäiviäkin tuli siten sievoinen summa. Ne vaikuttivat monella tapaa negatiivisesti harjoitteluun ja jouduin tekemään aika paljon kompromisseja. Omaa suunnitelmaani en päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla seuraamaan.

Kaikesta huolimatta vielä huhtikuun alussa näytti yllättävän hyvältä. Maajoukkueen sprinttileirillä Barbaten hoodeilla vauhti oli täysin vertailukelpoista kehen tahansa – ja nyt puhutaan siis sprinttisuunnistusvauhdista. Mutta tuon leirin jälkeen samanlaista kulkua / hyvää tunnetta ei ollut enää koko kautena (fyysisesti siis). Vaikka joissain kisoissa fiilis olikin hyvä, niin vauhtia ei vaan löytynyt – yleensä se kertonee paskasta kunnosta. Oli siellä sentään muutama sellainenkin kisa, jossa vauhtia löytyi, mutta harvassa ne olivat. Enkä ole harjoituspäiväkirjasta löytänyt syitä siihen, miksi noina muutamina kertoina vauhti oli suhteessa parempaa – tai muina kertoina huonompaa.

Olin siis fyysisesti heikko. Kirjaimellisestikin, sillä yhden selkeän puutteen havaitsin viime kauden aikana, ja se oli voima. Kaikki loukkaantumiset olivat vielä sellaisia, että ne käytännössä estivät juuri minkäänlaisen voiman tekemisen, ja se jäi todella vähälle. Ja kun edelliskauden jäljiltä voimatasot olivat muutenkin alhaalla, niin siinä varmasti yksi iso syy hitauteen.

Jotain positiivistakin. Taidollisella puolella tapahtui kehitystä. Pystyin tekemään suurimmassa osassa sprinttikisoja ja harjoituksia hyvän tai erinomaisen suorituksen. Selvästi paremmalla prosentilla, mitä aikaisempina vuosina. Tai en tiedä kasvoiko taito sinänsä. Ehkä ennemmin puhuisin parantuneesta suorituksen hallinnasta.

Yhteenveto:

Taito sprintti: Taidollisella / suorituksenhallinnallisella puolella kehitystä ja pääosin hyviä / erinomaisia suorituksia kisoissa.
Taito maasto: Status quo ante ylikunto. Joissain viesteissä tein normaalia itseäni enemmän virheitä. Tämä johtui siitä, että jouduin fyysisesti liian koville. Henk. koht. kisoissa suunnistin pääosin hyvin.
Fysiikka: Syy, miksi menestystä ei tullut.


What next:

Tulevalla kaudella elimistö on vuoden verran kauemmin ehtinyt palautua ylikuntotilasta. Toivon, että se alkaa näkyä ja tuntua. Voimatasot korjataan ja nostetaan samalla uudelle levelille – tätä varten piti hommata valmentaja Newcastlesta asti. Yritän olla loukkaantumatta, vaikka kivet ja kumpareet kuinka huutelisivat ilkeästi. Harjoittelen hyvin ja toivon, että pystyn seuraamaan suunnitelmaa. Mutta...

you must remember this
A kiss is still a kiss
A sigh is just a sigh
The fundamental things apply
As time goes by.

Nautitaan elämästä. Tavoitteet on edelleen korkealla.


Play it, Sam