On tullut tänä kesänä vietettyä aikaa Helsingin persiissä. En ookkaan täällä juuri aikaisemmin patsastellut. Kyllähän sitä täälläkin reenaa. Meren rannalla on ihan mukava juosta aamulenkkiä, ja keskuspuistossa pitkää, mutta yksi asia täältä puuttuu, nimittäin mäet. Nousua saa hakemalla hakea, eikä sitä löydy siltikään. Muutan Helsinkiin sitten kun rupean maratoonariksi, ei ainakaan asfaltti lopu kesken.
Viime viikolla juostiin rinttikatsastusta, jonka päälle kävin Finillä pari päivää harjoittelemassa. SM-Sprintin jälkeisen sprintti-ähkyn ja pettyneisyyden jälkeen en ollut uhrannut yhtä ainoata ajatusta sprinttiin, puhumattakaan, että olisin sitä varten harjoitellut, ja sen kyllä huomasi. Tuloksena oli kauden selkeästi huonoin sprint-suoritus, kuten
reittihärvelistä voi osittain havaita. Parannettavaa jäi ainakin 50 sekuntia. Homma oli alusta asti kauhian epäsujuvaa, eikä oikein ottanut eteen missään vaiheessa. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että saavuin lähtöviivalle n.7sekuntia ennen lähtöä, koska toimitsija ei ohjastanut mua eteenpäin. Fyysinen vire on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä, joten sijakin oli silti kohtuullinen, vaikka en siihen kovin tyytyväinen voikkaan olla. Rata oli kyllä yksi parhaista, ellei jopa paras, jota olen suomessa sprinttaillut, ja olen muuten tutkinut sen kisan jälkeen sprinttikarttojakin taas ihan eri mielenkiinnolla.
Nyt olisi sitten aikaa harjoitella taas vähän enempi. Kisakalenteri on seuraavan kuukauden osalta auki, tai vaihtoehtoisesti kokonaan tyhjä. Sen voi täyttää urheilun osalta harjoittelulla.
Kuriositeettina muuten mainittakoon, että laskeskelin ja jos laskeskelin oikein, niin olen suunnistanut Varsinais-Suomessa kaksi kertaa sitten marraskuun Someron leirin. Joka oli muuten vuonna 2008. Viime kesänä yhden sprinttitreenin kirkonmäessä ja tänä keväänä juoksin am-sprintin Paimiossa. Jokohan tuohonkin tilastoon saisi korjausta tällä viikolla.
