Tänään vietin "keskimatkapäivää". Aamulla Kopravaaran kartalla "karsinta" ja iltapäivällä Juuanvaaran kartalla "finaali". Molemmat tietysti kovaa. Karsinnassa meinasin jopa tummua lopussa, mutta finaalissa nostin loppusuoralla sykkeet 194:ään. Meikäläinen syttyy näissä maastoissa. Ei puutu kuin liput rasteilta, niin lento olisi katkeamatonta. Nyt greppejä ja vanhoja pukkeja pitää välistä vähän tiirustaa, mutta ei sen väliä. Aivan mielettömän isoa nautintoa. Juuanvaara-Tahkovaara ja siihen varmaan vielä Perävaara (jossa en ole vielä käynyt) on suunnistusmaastojen number one meikäläisen kirjoissa.
Kopravaara aamulla
Juuanvaara illalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti