Ukkonen

On täs tullu reenailtuu.
Tiistaina juoksin Hervannasta Taivalpirtille (ja takaisin). En halunnut tulla samaa reittiä takas, joten koitin toisia vaihtoehtoja. Ensin koitin yhteen suuntaan, mutta hetken juostuani totesin, että nyt aurinko paistaa väärästä suunnasta ja palasin takaisin, vain lähteäkseni toiseen suuntaan, josta vastaan tuli helvetinmoinen avosuo. No, takas, ja kolmanteen suuntaan. No se polku loppu keskellä pusikkoa. Palasin takaisin vielä kolmannen kerran. Ja menin kiltisti takaisin samaa reittiä kuin tulinkin. 2.15.
Vihtamäessä käytiin tekee suunnistusreeni tos torstaina. Oli aika hidas maasto. Tosi hidas, mut vaativaa oli.
Tänään kävin Lasen kans Tikiksellä juoksemas Tikkahölkän. No tikishän unohtu sit kotia. Jos haluaa juosta Tikishölkän mäkisen 10km (alla) aikaan 34.04, niin tässä menestysresepti:
Jumisten jalkojen avaus edellisenä iltana 22-24 reippaassa sateessa keskellä kuraista niittyä heilumalla Maj Karman tahdissa + väsynyttä värjöttelyä Von Herzen Bros:iii kuunnellen. Sade ja valot, musiikki, mikä hieno yhdistelmä, pääsi ihan kisafiilikseen. Kruunataan kebsuilla ja ranuilla, annoskoko sellainen, että siitä syö kolme satakilosta jässikkää, tai 1 ja 1/4 mädiä. Otetaan vielä epähuomiossa aamulla mukaan painavimmat juoksukengät mitä löytyy ja käydään kastelemassa ne ennen starttia varmasti ja kunnolla.
Kahden kilsan jälkeen saattaa olla sääret aivan hapoilla ja jökissä, ja juoksusta rentous yhtä kaukana kuin Uranus auringosta, mutta pakki menee sekaisin vasta paria kilsaa ennen maalia. Vikalla kilsalla ilmeisesti paikallinen tyttöbändi soittaa kaiken ikäisten suosimaa Rock-musiikkia ja loppukiri irtoaa mukavan väkinäisesti, mutta joku jää kumminkin taakse. Parinkymmenen sekunnin päässä menee kumminkin palkintorahat. Syö miestä rotan lailla. Saan kumminkin palkinnoksi lusikan. Huraa.



Tikkahölkkä


Ei sit kuulunu kutsua the kisoihin.. En tiedä oliko kausi nyt sitten pettymys vai. On täs viel kait..
Ei muuta kuin leuka rintaan ja niskoja venyttelemään.

King Nothing

Juuri näillä minuuteilla, tuolla mun pitäisi olla.

For Whom the Bell Tolls

Johan siitä onkin jo kohta kuukausi kun olen viimeksi mitään tänne kirjoittanut. Pieni zepustus lienee siis paikallaan.

Juhannuksen jälkeen harjoittelu on sujunut kohtuullisesti. Vastoinkäymisiä on ollut, mutta edellisviikko meni harjoituksellisesti jo varsin mainiosti. Sitä edeltävä viikko menikin sitten aivan persiilleen rintakipujen takia. Eräänä tälle kesälle harvinaisen kauniina päivänä alkoi pitkän lenkin lopussa rintaan pistämään, sydämen kohdalle. Kävelin kotiin ja se meni ohi. Illalla suunnistamassa ei tuntunut mitään. Seuraavana aamuna tuntemukset rinnassa alkoivat jo 5min juoksun jälkeen, joten paukkasin oikopäätä lekurin pakeille. Sydänfilmit ja veret sun muut hommelit otettiin, mutta ei niissä mitään ihmeellistä ollut. Muutama päivä piti levätä lekurin määräyksestä ja sitten samat testit tehtiin uudestaan, mutta kun mitään ei löytynyt ja kipuja ei enää lenkillä tuntunut, niin sain luvan palata sorvin ääreen. Ei niihin mitään syytä löytynyt, eivätkä ne ole jatkuneet. Mahdoton sanoa, kun tuohon kohtaa pistää, että onko vika sydämessä, keuhkoissa, luussa, lihaksessa vai onko kenties joku paikka sen verran jumissa, että hermojen kautta sitten säteilee tuohon kipua. Rauhassa sitä kumminkin tekee mieli ottaa.

Edellisviikolla tuli reenailtua Marathonilla 2.36 rajaa tavoittelevan parta-Matin kanssa. Neljä päivää tulikin juostua niin saatanasti, viidentenä hyppäsin sitten jo pyörän selkään ja tein elämäni pisimmän pyörälenkin. Käytiin myös harjoittelemassa Finillä parina päivänä. Tarjolla oli kerrankin pitkiä välejä. Taisin kyllä juosta kaikki suoraan, vaikka ”Mattias Karlssoneita” olikin tarjolla. Sisäinen perverssini kumminkin toivoo, että jostain kiertämällä olisi päässyt nopeampaa.

On muuten ollut heinäkuu ohjelmaa täynnä, kahdet polttarit on vietetty ja kahdet häätkin tansittu, huh huh.

Tästä eteenpäin ohjelma on seuraavan kuukauden oikeastaan aivan täysin auki. Olen opiskelijoiden MM:iin varalla. Ne alkavat alkavat yli-huomenna Viron Tartossa. Vanhoja karttoja itse kisamaastoista ja muista alueen maastoista olen tutkiskellut ja harjoittelua olen sumplinut siihen malliin, että tällä viikolla (tarvittaessa) liikahtaa. Sovittu on, että tarvittaessa matkustan pelipaikalle kesken kisojen, jos paikka jollekin matkalle aukeaa. Sitä soittoa odotellessa. Katsellaan viikon päästä sainko sinivalkoista päälle.

Viime viikko tuli reenailtua Ylitornion maisemissa. Käytiin Lassen kanssa tekemässä parit hyvät S-reenit, joista toinen Palovaarassa, yhdessä vaikeimmista maastoista joissa olen käynyt, tai ainakin vaikeimmin kartoitettavissa olevista. Saa käydä katsomassa, tarjolla jotain taatusti poikkeavaa: