MPS - Suunnistuskulttuuriteko

Olen ehdottomasti sitä mieltä. Taisi olla nyt kolmas kerta, kun Mikonpäivän (sprintti)suunnistus järjestettiin sprinttinä. Se, että jollakulla riittää rahkeita (ja intoa ja halua) järjestää useampana vuonna peräkkäin laadukkaita sprinttejä on erittäin arvostettavaa. Sprinttejä järjestetään Suomessa monella tapaa. Niin sanotusti vasemmalla kädellä hepistä kiinni pitäen samalla kun juoksee ja tyhjentää virtsarakkoa, JA sitten niin kuin täällä - erittäin laadukkaasti, ja kaikki (mahdolliset) asiat huomioon ottaen. Työmäärä on varmasti loputon, kun kisat tuodaan näin ytimeen. Mutta erinomaiset järjestelyt ja kisat jälleen kerran. On se varmasti omalta osaltaan palkitsevaakin. On se myös kilpailijan näkökulmasta huikea fiilis juosta tällaisessa ympäristössä lukuisien katsojien keskellä. Nautin todella. Kiitos Mikko.

Itse kisassa tarjottiin sopivalla suhteella melko tiukkaa säksätystä, reitinvalintoja, jotka eivät olleet ilmiselviä, mutta joilla kuitenkin oli sen ratkaisevat 3-5 sekuntia eroa. Erilaisia tehtäviä sopivassa suhteessa. Ja kun vauhti lyödään sinne 3min/km huitteille, niin ei se virheetön navigointikaan mitään helppoa ole. Jokainen sekunnin puolikas lasketaan.

Omalta osalta sanoisin, että kisa sujui suht hyvin. Ei mitään täydellistä suoritusta, mutta tekeminen oli hyvää. Hallittua ja jatkuvasti edessä.
Suunnistusvirhettä tein vain 4:lle (5sek), jossa en ensin havainnut vaaleanpunaista kartasta. Toisaalta en ole varma etsinkö edes sitä. Opettelin alueen mallikartasta, johon ei ollut merkattu kiellettyjä alueita - uskoakseni. Ainakaan muistiin ei tallentunut ylimääräisiä esteitä ko. alueella.
Reitinvalintavirhettä tein viiltävän analyysini perusteella väleillä 5-6 (5 sek), 7-8 (3 sek) ja 23-24 (3sek). Muut valinnat koituivat omaksi voitoksi tai vähintään tasapeliksi.
Vauhti on se mikä se on ja yhdessä tämän suorituksen kanssa se riitti tähän.

Reittihärveli

MPS 2013

Se oli kotimaisen kisakauden päätös. Vielä on kisoja, mutta ne tapahtuvat eri mailla ja mantereilla. Hiukan lähempänä lännessä ja paljon kauempana idässä. Niistä sitten tuonnempana.


ps. Mädin seuraavan suunnistuskulttuuripalkinnon saa se, joka väsää reittihärvelistä javattoman version.

Day of Defeat

Ei tullu menestystä viikonloppuna. Ei tullu.

Keskarissa taso on sitä luokkaa, että tuolla radalla ei juuri virheitä sallita. Ainakaan niillä jaloilla. Vajaa minuutti sitä tuli. Ei jatkoon. Ei.

SM-keski kars. 2013

Viestissä oli huomattavasti paremmat jalat alla. Mutta virheetöntä menoa en pystynyt toteuttamaan. 1,5min piti merkata sarakkeeseen. Virheetöntä menoa olisi tarvittu, sillä sen verran annettiin ulkokaarta matkan aikana. Pari kertaa sain homman vielä korjattua ja hilattua itseni letkaan, mutta kolmannella kerralla oma lippu oli jo liian kaukana muista vastaavista, varsinkin kun otti siihen vielä 20sekunnin seisoskelut. 11:sta jälkeen loppu tulikin aikalailla ilman edessä näkyviä selkiä ja vaikka kuinka yritti puskea, niin käkeen tuli pelkällä jalalla. En ole nyt (vielä takaisin) sellaisessa kunnossa kuin joskus, että jos tuli koukku tai pidempi hajonta, niin letka(n kärki) vain juostiin kiinni. En ole. Toivon, että ensi vuonna taas olen. Se on tarkoitus. Viestiin olin henkisesti hyvin latautunut. Joukkueella ei ollut mitään tavoitetta, mutta itsellä oli. Sanomattakin lienee selvää, että se ei täyttynyt ja siksi pettymys on vahvasti läsnä. Viesteissä aina suurempi.

SM-viesti 2013

Syksyn SM:t on paketoitu. Tavoitteena oli nauttia suunnistamisesta, ja sen tein. Siksi hienoja kisoja kaikki. Menestystä ei tullut, joskaan en kovin kummoista odottanutkaan. Silti olin fyysisesti heikompi kuin odotin olevani. Loppukesän harjoittelu - ilman mitään spesifiä focusta - oli kuitenkin ihan kohtuullista. Mutta ei vain lähtenyt kulkemaan missään vaiheessa. En tiedä painaako viime vuoden taakat vielä kintuissa ja koneessa. Ennallani en vielä ole - se on selvä, vaikka suunta ylöspäin onkin. Kovin hidasta tämän ankkurin nostaminen vain on. Mutta on tässä vielä syksyä jäljellä. Ja kisoja. Isoja ja pieniä. Kotimaisia ja kansainvälisiä. Nautinnon kautta.

Loppuviikon oleelliset

Ohjelmassa oli ensin Hervanta osa 3.
Aikamoinen surkeiden sattumusten sarja oli koko päivä. Todellinen pe 13. Mies ehti juuri ja juuri viivalle, mutta keskittyminen ja kulku jäivät matkalle. Kisassa jäi matkalle sitten yksi rastikin.

Hervanta-sprint III

Kellokoskella juostiin seuraavana päivänä pari, sinänsä mukavia haasteita tarjonnutta, sprinttiä. Ei nyt puututa epäkohtiin tässä. Tekeminenkin oli yhtä selkeää virhettä (1.osan 2.rastilta lähtö) lukuunottamatta hyvää, mutta kulkua ei ollut nimeksikään kummassakaan startissa.

Tuplasprint 1

Tuplasprint 2

Alkuviikon oleelliset

Suomen paras?

Muikkukippo

Ai niin... Oon mä juossut 3 starttia sprinttiharjoituksia.

Loppuviikon oleellisiin kuuluu 3 starttia sprinttikilpailuja.

-

inglorious Bastard

En selvittänyt karsintaa kunnialla. Päädyin Bastard-finaaliin. Siellä ei kunniaa ole edes morning glory:ssa.

Kartat alla:

SM-Pitkä 2013 k

Karsinnassa mulla oli hyvä taktiikka, mutta ykköselle mennessä en noudattanut sitä. Se siitä.

SM-Pitkä 2013 bf

Pitkä'O'matka

Bussissa istutaan ja vielä pitkästi. Edessä o pitkän matkan SM-gurgelot. Omalta osalta 15000 kartat on jääny suhteellisen vähälle käytölle parin viime vuoden aikana. Viikko sitten sentään kävin eGamesissa arpomassa, että onkohan tuossa apukäyrä vai polku. Yleensä se oli polku. Syötteellä voinee luottaa siihen, että kyllä se on apukäyrä. Matka on lähes sama 15km kuin viikko sitten, mutta nousua lienee tuplat ja polkua korkeintaan kymmenesosa. Viikko sitten kulutin 1h 40min ja samaa tavoittelen sunnuntainakin. Saman verran käytti samalla matkalla samassa maastossa Rilli vuonna '87 MM-katsastuksissa. Sillä irtosi 18. sija, voittajan juostessa 1.29. Siinä vertailupohjaa tämän kisan kuumimmille ennakkosuosikeille, jotka ovat varmaankin Thierry Guergiou, Jani Lakanen ja Arto Holappa.
Ennen finaalia pitää kuitenkin selvittää lauantain karsinta kunnialla, mutta olen luottavainen. Kävinhän sentään SM-esikisoissa hölkkäilemässä viime kesänä ja kirjoitin itselleni tiukat ohjeet miten tänä viikonloppuna pitää suunnistaa.

Pitkien jälkeen focus vaihtuukin sitten nopeammin kuin bensan hinta Pyhäsalmella. Suuntaan nimittäin suoraan Kuopioon syömään muikkuja. Saatan jonkun sprintinkin siinä juosta, jos muikkujen syönniltä ehdin.