Sprinttiviestistä raksi ruutuun

Lauantaina juostiin Raisiossa Sprinttiviesti. Tapahtuman nimi itsessään jo kertoo, kuinka monta kyseisenlaista tapahtumaa Suomessa vuodessa järjestetään. Viivalle oli siis ehdottomasti lähdettävä. Joukkeessa juoksi lisäkseni, ikäisekseen varsin vetreässä kunnossa oleva, Tuomo "Mäksä" Mäkelä. Jossiteltavaa ei jäänyt.

(Ilkka Saarimäki)

Pohjanmaan karttakorneri

Keskimatkalta ei koskaan ole tullu meikäläiselle suurempaa menestystä, enkä kuuta taivaalta nytkään suuremmin haikaillut. Viime viikkojen toiminta on tähdännyt lähinnä Gradun (ja erään toisen enemmän valintoja sisältävän projektin) valmiiksi saattamiseen, eikä muulle ajatustoiminnalle ole juuri aivosoluja säästynyt. Metsässä on tullut juostua ja suunnistettua niin turkasen vähän, että maastoaskel kaipaisi hiomista, kuten myös suunnistusajattelu. Ja kun maastoaskel on vajaa, niin tottahan se vie pois myös vilkaisurytmistä.
Viikonloppuna suunnistaminen oli silti suurimman osan matkasta yllättävänkin hyvin hallussa, mutta joka starttiin mahtui se yksi ajatuksen katkeaminen. Suurempaa legendaa ei näistä kisoista jäänyt elämään, mutta tavoitteeni täytin. Kiitos hienojen maastojen, nautin suunnistuksesta täysin rinnoin. Se oli nyt tärkeää.

Hap Oil

Kävin eilen Laajavuoressa kiepauttamassa 13km maasto-olosuhteissa. Ja hävisin hiihtäjälle. Kyllä hävettää.
Puolustuksen puheenvuorona totean vain, että kulku oli huonoin ties kuinka pitkään aikaan. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei happoja, eikä vauhtia. Reisi oli täysin tyhjä, sanois kestävyysjuoksija. Ainoastaan Happo irtosi minusta.

Tänään kävin sitten pitkästä aikaa metsäsuunnistamassa. Mitään ei irronnut - ei sykkeitä, ei hap oilia, eikä vauhtia. Pää oli tyhjä, sanois suunnistaja. Ainoastaan kompassista irtosi rasia.
Taidan tuupata ensi viikonloppuna paljaalla, sanois hiihtäjä.

Tahdissa - MARS (Antti Ekonoja)

Syksyn satoa

Viime sunnuntain palauttavan lenkin sato

Lets Runista vierähti kaksi viikkoa ja oli vuorossa Finlandia Maraton Jyväsjärven maisemissa. Matkana puolikas. Kun jokunen viikko sitten päätin lähteä viivalle, mielessä pyöri 1.11 alitus. Juoksun kannalta oleellisimpaan harjoitusaikaan osuneen kahden ja puolen viikon telakoitumisen jälkeen korjasin tavoitetta hieman maltillisemmaksi. Lets Runia seuraavalla viikolla ehdin kuitenkin tekemään vielä hersyvän kolmen täsmäharjoituksen viimeistelypaketin:

to: pk1 120' 26km (reittiin tutustumista - pitkästä aikaa pitkää ja pelkkää asfalttia - jalat vähän ihmeissään)

pe: pk 25' 5km + kp 25' (pikkupoluilla - aivan kauhean tuntuista)

la: 5x 1,69km /1,5min (5.38, 5.27, 5.24, 5.23, 5.15) + ver yht. 70' 16km (pudotuslenkin kierroksia rautpohjassa - tuntu niin helpolta, että aloin taas salaa uskoa 1.11 aikaan)

su: kiihtyvä pk1-vk1 90' 20km


Dösällä kisapaikalle mennessä uhrasin ekat ajatukset päivän juoksulle. Aamulla asennetta pursuavaa Jarkon kävelyä tv:stä seuranneena päätin, että en ainakaan liian hiljaa lähde liikkeelle. Ekat kolme kilsaa sujahtikin 9.43 ja totesin vauhdin riittäväksi. Kympin väliaika oli aikataulun mukainen 33.43. Vauhti jatkui samana jonnekkin 16 kilsan huitteille. Siinä vaiheessa piti kiristää ja varaakin tuntui olevan, mutta pakki oli sitten eri mieltä. Taukoja en pitänyt, mutta keskittymisen suuntautuessa enemmän sulkijalihaksen kuin jalkojen toimintaan muuttui vauhti melko aaltoilevaksi, ja vauhdin kiristäminen jäi viimeiselle kilomeetterille. Kaiken kukkuraksi otin vielä loppukirissä pataan. Aika 1.11.45.

Nyt on puolestaan kartta taas kädessä ja ajatukset gradun viimeistelyn lisäksi syksyn sateisissa metsissä.