Salpa kiittää

Ei riittänyt taivaalla enää herkkyyttä mieskauneuden päälle. Kaikki vesipisarat tuli jo Venlojen viestin aikana. Yhtä kaikki, sadetta tai ei, oli se kerrassaan mahtavaa lähteä Salpa-Jukolaa avaamaan. Itse siinä meinasi herkistyä.

Oma tontti tuli hoidettua kunnialla. Taktiikkana oli juosta koko osuus kärjen välittömässä tuntumassa ja se onnistui. Metsäaskel oli viikon takaiseen verrattuna aivan eri planeetalta ja juokseminen tuntui helpolta kautta linjan. Virhettä matkalle sattui ehkä 40sekuntia, joten sillä puolellakaan ei paljoa parannettavaa jäänyt.
Nandin kanssa ajeltiin samaa hajontaa alusta loppuun ja aika lystiähän tuo oli. Alkuun otettiin pisin hajonta pois kuleksimasta ja ekassa TV:ssä eroa kärkeen olikin minuutin verran. Siitä se ero sitten pikkuhiljaa pieneni, kunnes jossain vaiheessa letkan kärki olikin siinä samoissa. Homman kontrollointi noilta paikoilta on helppoa. Ei tarvitse kuin tarkkailla ja olla tekemättä mitään tyhmää. Pää kylmänä niin sanotusti. Näinhän se homma eteni. Kolmanneksi viimeiselle piti kurvata vielä parikymmentä sekuntia hitaamman hajonnan kautta, joten hiukan siinä pääsi kärki karkaamaan. Vaihtoon kuitenkin sijalla 10., 45 sekuntia kärjestä. Juurikin niinkuin piti.

Toisella osuudella Pleku fiilisteli elämänsä juoksun ja nosti meitit kärkeen. Maco hoiteli pitkän yön, josta viimeiset 10 km murtuneella kädellä - aika sissi. Väliosuuksilla Mikko ja Aleksi tekivät perusvarmat suoritukset. Takuuvarma Mäksä iski kutos-osuuden hyvää kyytiä, ja Allu ankkuroi kolmanneksi nopeimmalla osuusajalla meitit kerrassaan mainiolle 9. sijalle.

Tulokset ja TV-lähetys

 

Angelniemen Ankkuri - Jukola 2011 - 9.

Jukola 2011 1st leg - a short view to forking and mistakes through GPS

Here's a quick look at how some of the top teams ("todellinen kärki") managed in the first leg of Salpa-Jukola. Also some estimation about the difference between some route choices and different forkings.

Halden has a small gap when the teams depart

Haldens gap is pretty much the same after 1st control

Teams are almost at the same time on their second controls

Basically no mistakes so far. The forking of KR & Halden is about 45seconds faster than the one run by AngA & Terä

Before 5th control the gap is pretty much the same

Mistakes by Halden (~1min) & KR (~1min 15sec)

Delta makes a better route choice than Halden & KR...

...and gains about 50 seconds compared to Halden. The forking run by Halden, KR & Delta seems to be about 35seconds faster

Halden & KR lose about 20 seconds not going as straight to 7th control or just too much (slower) people to overtake

Haldens forking is clearly the fastest. Delta overtakes some teams going straight through the green to 10th

SNO & KR lose about 30 seconds on their forking. Delta is really fast on this part.

The gap between KR & leaders stays the same

KR gains 30 seconds through the shortest forking

Aproaching 16th controls - the gaps have stayed pretty much the same

AngA & Terä make a 20 second mistake. KR loses about 30 seconds on slower forking. All in all, all the forkings on controls 14-17 are pretty much equal

On the 18th control KR has gained ~25 seconds with strong legs

No big problems here. Delta & Halden run through the other forking after their own control. This is a mistake for Delta because of the following route choice. AngA & Terä catch Halden

Some variation on route choices. Delta loses 50 seconds compared to Halden

KR loses about 20 seconds compared to Halden on 20th control (maybe 10 seconds on a route choice and a small mistake aproaching the control). Linne, AngA & Terä lose about 20 seconds on longer forking. All in all, the forking of Linne, Terä & AngA on the last forking pair (18-21) is about 10 seconds faster

Going to the last control all the top teams run the same track made by women

¡Hasta la Jukola siempre!

Kolme yötä Jukolaan on. Laskin ihan itse.

Lauantaina kello 22.55 Ravijoen päällä taivaskin herkistyy luonnon kauneuden edessä itkien miljoonia vesipisaroita tuhansien suunnistajien niskaan. Tanner tömisee kun 1500 henkeä juoksee salpalinjalta länteen päin muodostaen pitkän tuikkivan kiiltomadon. Loput hurraa. Hetken kuluttua siitä tuo kiiltomato hajoaa ja aloittaa tanssin ratamestarin laatiman koreografian pohjalta. Tuolla valosirkuksen keskellä mies kantaa ylpeänä vihreä-oranssi-valkoista paitaansa, jonka selässä lukee Angelniemen Ankkuri, ja jonka etumukseen on kiinnitettu numero 10.
Se olen minä.

Heitä sikaa

Luulin, että Sikasuunnistuksen piti olla jo eilen, mutta sehän olikin vasta tänä aamuna.
Karsinan mestarihoitaja P.J. Petkunterä tarjosi alkupään pahnueelle sellaista rehua, että röh röh, nokkosterriinistä huolimatta tuloksena pelkkää lantaa. Kun tässä nyt oikein vääntelee ja kääntelee tuota karsinan karttaa, niin ehkä sieltä justiinsa voi 5 sekuntia virhettä löytää, yhteensä. Sillä jäätiin 13 sekuntia A-finaalista. En olisi päässyt finaaliin edes puhtaalla suorituksella - tai en siis päässyt finaaliin puhtaasta suorituksesta huolimatta. Uskon, että korpeaisi vähemmän, jos olisin rehellisesti ottanut minuutin koukut. Silloin voisi katsoa peiliin ja todeta, että ei muuta kuin lihoiksi. Nyt olo on jokseenkin epätodellinen. Tippui siinä tosiaan samasta pahnueesta niin Napolean - sprinttereiden vallankumouksen johtaja, Pyllerö, Orson, Wagner ja itse Nasukin.


B-finaalissa oli hyvä purkaa aggressiota. Aggressio purkautuikin varsin hyvin. 7. rastilla sössin (pysty)leimauksen ja jouduin röhnimään hiukan matkaa takaisin (+6sek), mutta ne olivatkin sitten ainoat sekunnit, jotka kartan reunaan joutui virheen merkiksi merkkaamaan. Kevään paras sprinttisuoritus tuli juuri siihen saumaan kun sen pitikin, valitettavasti vaan vähän väärässä seurassa. Ne pari samaa väliä, mitkä meillä oli A-luokan makkaroiden kanssa - ei olisi jäänyt ainakaan niistä kiinni. Röh, tavoitellaan kultapossukerhoon liittymistä taas vuoden päästä.


ps. Note to self: Älä jätä rankipisteiden keräämistä Silja-rastien varaan!

Sprintikästä viikkoa

Sprinttikausi käy kuumimmillaan. Kisoja ja muita häppeningejä riittää jos jollekkin päivälle. Viime viikolla ohjelmassa oli Elostelua, Suomenlinnaa ja Maskua.

Jo kohtapian perinteikkääksi muodostuva Elonen-sprintti (hatun nosto järjestäjille) mutusteltiin aivan Jukola'13 maaston kupeessa. Itse kisasta on mutusteltu jo tovi, mutta kerrotaan sen verrran, että itse(kin) lankesin kartoittajan ansoihin ykkösrastilla parin kymmenen sekunnin edestä. Sen lisäksi tuli tehtyä yksi huono reitinvalinta, ja siinä se ero sitten olikin. Ykkösenkin koukeron olisi voinut kyllä jättää tekemättä hiukan rauhallisemmalla aloituksella, ehkä. Lähtöviivalla oli sen verran kylmä, että päätin testata tapojeni vastaista yli-aggressiivista aloitusta - ei toiminut. Sain kuitenkin läjän kaakkua ja pullaa, jotka menivät seuraavana päivänä yliopiston kahvihuoneessa varsin hyvin kaupaksi. Ensi vuonna koitan osua leipäpussiin.

Tulokset ja reittihärveli

Lauantaina sain toteutettua vuonna -98' PWT:ssä alkaneen haaveeni Suomenlinnassa suunnistamisesta. Saipa sitä yhden 13 vuotta odottaakkin. Minulla ei ollut hajuakaan, että jalon sprinttisuunnistuksemme harrastaminen kyseisillä hoodeilla on niin säädeltyä. Sen takia olen äärettömän iloinen, että käytin tilaisuuden hyväksi ja reissasin Jyväskylästä yhden treenin takia aina pääkaupunkiimme asti. Ja olihan se priimaa - totta tosiaan. Seuraavaa kertaa kun kuninkaan portti suunnistajille ovensa jälleen avaa voidaankin taas joutua odottelemaan toiset 13 vuotta. Sen sijaan olen äärettömän pettynyt, että en ottanut tilaisuudesta kaikkea irti, vaan lähdin toteuttamaan itseäni vajavaisella keskittymisellä. Se johti lopussa pariin täysin typerään reitinvalintavirheeseen. Reenin jälkeen olinkin enemmän pettynyt itseeni, kuin minkä tahansa huonosti menneen kisan takia. Turoilu herätti kuitenkin aika paljon ajatuksia - kun muutenkaan viime aikaiset suoritukset eivät mitään täydellisyyttä olleet hiponeet.

Seuraavana päivänä juostiin Masku-sprinttiä. Eilisestä sisuuntuneena päätin ja myös toteutin omaa juttuani. Tapojeni mukaan rauhallisesti liikkeelle. Ykkösvälillä 6 sek käkeen, mutta se olikin sitten koko kisan suurin tappio. Homma toimi (leimaamisia lukuunottamatta) miltei kuin kevään Portugalin leirillä konsanaan. Toki kirjautin itselleni virhettä 12 sekuntia, mutta tekeminen oli hallittua, sujuvaa ja edellä - ei kuitenkaan ns. nappijuoksu, kuten kisasivuilla väitetään minun sanoneeni. Leimauksissa menetin kyllä aikaa. Pukit oli jotenkin niin väärinpäin, että kädet sai pyöriä kuin kiinalaisella gymnastiikolla, jotta emitin sai koloonsa sujautettua. Pystyleimauksia en enää Särkänniemen jälkeen uskalla tehdä.
Hyvää suoritusta yleensä seuraa myös hyvä tulos. Korrelaatio näytti pätevän myös täällä. Iloista oli myös, että juoksuvire alkoi näyttämään heräämisen merkkejä.

Tulokset ja reittiärveli

Masku-sprintti

Ja loppuun pieni statementti:
Emit on kyllä auttamattoman turo järjestelmä sprinttisuunnistukseen. On se leimasin sitten miten päin tahansa, on se aina jollekkin väärinpäin. MINUN MIELESTÄNI järjestäjät tulisi ohjeistaa (pakottaa) laittamaan jokaiselle rastille kaksi leimausyksikköä, aivan vierekkäin ja molemminpäin. Näin leimaaminen sujuisi molemmista suunnista tultaessa sujuvasti, oli emitti sitten missä kädessä tahansa ja miten päin vaan. Sprintin marginaaleilla - Masku-sprintissä sekunti - se, miten päin leimasimet sattuvat osumaan voivat tehdä eron voiton ja tappion välillä. Ja milloin niistä pahvisista tarkastuslipukkeistakin luovuttiin. Nykyäänhän on tarjolla lähinnä jotain paperisia rimpuloita. Ei ole yhdessäkään kisassa tänä vuonna tullut tarkastuslippu maaliin asti.
Eli: leimasimia 2 / rasti ja molempiin suuntiin! Vielä parempi vaihtoehto olisi siirtyä SportIdentiin.