Molemminpuolinen vahinko

Eipä tullut paljon positiivisia uutisia viikonlopun urheilurintamalta. Synkkiä senkin edestä.

Särkkänniemen sinänsä hieno huippuliiga oli omalta osaltani yksi niistä. Ei tullut hyvää tulosta, tuli hylsy, rasti jäi lopussa välistä. Oma kohtalo oli kuitenkin sinetöity jo sitä ennen, siinä samassa porua herättäneessä paikassa, kuin monella muullakin. Paljon on asiaa puitu keskustelupalstoilla, lähinnä ilmeisesti kuitenkin niiden toimesta, jotka paikalla itse eivät koskaan ole käyneet, eivätkä sprinttiä suunnistaneet, mikä on tietysti melko huvittavaa, tai surullista. No on asiasta jokunen järkeväkin kommentti kirjoitettu. Ainakin täällä ja täällä. Mielestäni V7 on tuonut kirjoituksessaan esille muitakin erinomaisen erinomaisia pointteja.

Itse juoksin vahingossa kielletyn kohdan yli mennessäni rastille 14. Tajusin asian matkalla kohti rastia 15, jonka kautta neljälletoista juoksin. Piti juosta vain samoja jälkiä takaisin, mutta jokin ei täsmännyt. Puska ja käytävä olivat täältä päästä selvemmät. Vilkaisu karttaan osoitti, että pitää juosta käytävään puskan vasemmalle puolelle. Tullesani käytävään totesin, että en muuten tullut tästä, vaikka mistään muualta ei pitänyt voida kartan perusteella tulla. Tajusin, että nyt muuten tuli hylsy. Puskin kuitenkin loppuun asti, sillä harvoin Suomessa pääsee näin hienoja sprinttejä juoksemaan.

Oma toimintani ja "ajatuksenjuoksuni" tuossa kohtaa meni suurinpiirtein näin:
Juoksen rantapolkua kolmentoista jälkeen kohti 14:sta. "Rantapolulta ylös lähtee portaat ja käytävä heti talon kulmasta talon jälkeen, käytävän jälkeen etuviistossa vasemmalla näkyy rasti(piste). Juokset matkalla 15 kautta, kato se. 14:sta leiman jälkeen samoja jälkiä takaisin." Parkkipaikan kiellettyä rasteria tuskin noteeraan lainkaan ajatuksissani mennessäni kohti 14:sta, koska se ei voi reitilleni osua. Sitten luen 15-16 väliä, "suoraviivaista reittiä vai onko isoa kiertoa - hapottaa", kunnes käännyn talon jälkeen ylös, näen heti rastin 15, jonka jälkeen katse alkaa hakea horisontista rastia 14. Näen rastin(pisteen), vasemmalla ei ole enää estettä, joten juoksen suoraan rastia kohti. Katse on ylhäällä, joten en huomaa, että askeleideni väliin jää poisleikattu puska. Käsi ojoon ja leima, samalla 15-16 väliä lukien "suora valinta", ja "samoja jälkiä takaisin viidelletoista". "Hetkinen, nyt ei samat jäljet johda kyllä käytävän päähän". Vilkaisu karttaan, "siinä on kielletty alue - puskan pää ja käytävän alku on tuossa - sinne". Juoksen käytävään tulosuunnasta puskan vasemmalle puolelle, niinkuin pitääkin. "En muuten tullut tästä - ... - taisi tulla hylsy". Leimaan 15:sta ja jatkan matkaa.

HENKILÖKOHTAINEN mielipiteeni on, että kartta oli periaatteessa ihan oikein, mutta käytännössä järjestäjän olisi pitänyt viitoittaa tuo puska (tai puuttuva puska, koska se ei ollut enää selvä), niin kuin lajisäännöissä ohjeistetaan (ja kilpailuohjeissa sanottiin). Uskon, että jos se olisi ollut viitoitettu niin hylsyjä tuosta paikasta olisi tullut tasan nolla. En usko, että TUOSTA paikasta kukaan oikaisi tahallaan. MUTTA väärinkäsitysten välttämiseksi en siis syytä järjestäjää, vaan olen sitä mieltä, että vikaa oli ihan yhtä paljon meissä urheilijoissakin.


Iltapäivällä juostiin vielä Hämeen AM-Sprinttiä osin samoissa maisemissa. Siinä onnistuin saamaan tuloksen, ihan kohtuullisenkin vielä, vaikka Mäksälle jäinkin kyllä ihan liikaa. Aamupäivän valtaisan pettymyksen jälkeen oli erittäin vaikea kasata keskittymistä kasaan, mutta oli se hyvä päästä vielä purkamaan agrea. Rankipojoja ei tästä startista kuitenkaan jaeltu, joten sarake meikäläisen osalta näyttää edelleen nollaa, ja jos ei Elosen tai Masku-Sprintin tulokset ehi rankille ennen SM-Sprinttiä, niin karsinnassa pääsen viime vuoden tavoin avaamaan latua. No samapa tuo.


SM-Maastoissakin tuli vielä sunnuntaina käytyä. Matkana 4km. Tavoitteena oli jäädä alle minuutti kärkeen, johon en pystynyt. Ero taisi olla lopulta 1.15, ja sija 36. Tiukkaahan tuossa oli edessä. 15 sek paremmin, niin sija olisi parantunut 19 pykälää, 15 sek huonommin, niin sija olisi huonontunut 2 pykälää. Ensimmäisen mutkan jälkeen sijassa ei juuri muutoksia tapahtunut, joten olisi pitänyt vetää agressiivisemmin vaan se alku, koska siinä oli melkoista sumppua. Ensimmäistä kertaa olin mukana, ja kokemus oli kaikinpuolin positiivinen, vaikka olo ei noissa karkeloissa kovin kotoisalta tuntunutkaan. Reitti oli kuitenkin mukava, Inov-8 toimivat jalassa mainiosti, ja sitä sai juostua itsensä hapoille aivan eri tavalla kuin reeneissä. Saatampa poiketa toistekkin.

Puhdistus

Eilisen pölynsyönnin jälkeen keuhkot olivat ilmeisen täynnä sitä ihteään, sillä illalla elimistö aloitti puhdistusoperaation, ja alkoi puskea limaa joka rööristä. Sitä muuten tuli, ja sama meininki jatkui aamulla. Puhdistusoperaatio vauhdittui kuitenkin mukavasti, kun käytiin Janen kanssa Muuratsalossa käppäilemässä. Sinne taisi suurimmat karstat jäädä, sillä nyt olo alkaa olla normalisoitunut.

  

Muuratsalon Titanic

Another One Bites the Dust

Finnspring-Silja-yöreeni-mallisuunnistus-Tiomila. Siinä kun viikkoon juoksi, reilun puolen vuoden tauon jälkeen, viisi kertaa pohjoismaalaisessa maastossa, niin olihan se lihaksistolle aikamoinen shokki. Tämä viikko onkin koitettu keräillä paletista levinneitä palasia kokoon, huonolla menestyksellä. On ollut sellainen kokovartalo jökki päällänsä, että pöh. Polarin fiilisnaamarista ei ole suupieliä saanut ylöspäin, ei sitten millään. "Ei mihinkään. Aivan järkyttävän tuntuista. Ei kulje juoksu, eikä hengitys. Pitäisikö tässä levätä vai koittaa vaan jatkaa suunnitelman mukaan, maanantain hierontaa odottaen." Näin on lukenut kommenteissa kutakuinkin joka reenin jälkeen, josta voikin päätellä, että en ole levännyt vaan jatkoin suunnitelman mukaan - maanantain hierontaa yhä odottaen. Tiiä sitten olisiko pitänyt ennemmin levätä, kuin väkisin yrittää tehdä kovempia reenejä puolilla jaloilla, mutta tänään oli jo hieman paremman tuntuista, kun starttasin Jyväskylässä varttimaratonille. Persu hölkkäkisa - kalliit osallistumismaksut, keskinkertaiset järjestelyt, olemattomat tarjoilut, huonot palkinnot. Reitti oli kuitenkin merkitty sen verran hyvin, että kärkiporukalle tietä lähtemään näyttänyt auto olisi voinut jäädä lähtemättä. Onhan se kiva kun pääsee ajelemaan pyöräteitä autolla, mutta siinä perässä ei olekkaan sitten niin kivaa. Silmät ja suu oli täynnä hiekkaa ja pölyä puolen kilsan jälkeen, kahden kilsan kohdalla nenä oli tukkeessa, mutta silmät vuosi norona, ja puolessa välissä sitä ajatteli, että lähteeköhän nämä pölyt keuhkoista ennen Jukolaa. Hence the headline. Aika tosin ei ollut häävi, ~35.20, mutta lopussa ei enää niin kiirettä ollutkaan, ja sai rauhassa jättää pienen hengitysraon edellä menneeseen autoon. Hence the headline also.
Ja ensi vuonna uudestaan.

Noche de Tiomila

Ankkuri saavutti Tiomilasta (kohtuullisen) 19. sijan. Viime vuosina kun ollaan useampia kertoja oltu 10 parhaan joukossa, ei tuo suurempia tunteita herätä. Joukkueen suoritus oli melko tasapainoinen Mäksän ruskistusta (kirjaimellisesti) lukuunottamatta. Suunnistuksessa ei sorruttu suuriin virheisiin, ja tuo oli varmasti se sija mikä tällä kertaa ansaittiin. Harmittavia tuollaiset mahajutut.

Omaan suoritukseen olen talven sprinttisatsaustaustoihin nähden varsin tyytyväinen. Toteutin omaa taktiikkaani varmasta (yö)suunnistamisesta ja oman työn tekemisestä alusta loppuun asti. Toisaalta eipä siellä, ennen loppua, paljon muita näkynytkään. Virhettä tein noin kaksi minuuttia, joista 90% tiheikköjen keskellä rastinotoissa - eli tyhjillä tiheikkö alueilla en kuitenkaan osannut tulla tarpeeksi huolellisesti lipulle saakka. Muutoin suunnistus oli niistä muutamasta kevään metsäkeikasta ylivoimaisesti sujuvinta ja ennen kaikkea erittäin hallittua. Lihaksistolle metsään siirtyminen on vain ollut aikaisempia keväitä suurempi shokki, ja lihastasolla onkin ollut jonkinmoista jökkendaalia ilmassa, joka on vienyt juoksusta parhaan terän pois. Tämän huomasi myös Tiomilassa, jossa juoksuvire oli aika heikkoa. No nyt metsäkisat ovat taas Jukolaan asti taka-alalla ja painotus jälleen sprintissä. Eiköhän se juoksuvirekin sieltä taas puske esiin, kunhan maastojökit saa lihaksistosta pois.

Angelniemen Ankkuri - Tiomila 2011:
(Osuus - matka - juoksija - vaihtosija - aika - osuussija)

1. 12,0 km Janne Nurminen  36. 73.58 36.

2. 13,0 km Pekka Hyvönen  25. 85.41 31.

3. 11,7 km Vesa Mäkinen  25. 75.16 27.

4. 16,5 km Tuomo Mäkelä  32. 109.00 39.

5. 8,4 km Mikko Siren  26. 55.54 29.

6. 8,4 km Tuomas Kari  21. 51.48 17.

7. 7,2 km Arto Ranki  25. 44.30 35.

8. 12,3 km Aleksei Bortnik  21. 67.36 16.

9. 8,7 km Sasha Tcherbakov 19. 44.26 6.

10. 16,5 km Aleksi Sidorov  19. 93.24 28.