Kelit senku kovenee ja miähe karaistuu. Täytyy sanoa, että -29C näyttävää pakkasmittaria katsoesani en ole lainkaan pahoillani, että ohjelmasta löytyi pari äärimmäisen kevyttä päivää tähän väliin. Ja tänäänkin saa mennä halliin juoksemaan tasotestiä. Viikonloppuna suunta käykin sitten jälleen kerran kohti pääkaupunkiseutua, jossa maajoukkueen sprinttileiritys jatkuu.
Harjoittelu on edennut omalla painollaan ilman suurempia kommervenkkejä. Aikamoisen jökin sain kyllä aikaan edellisen postauksen jälkeen, kun innostuin rasittamaan hermostoa vähän liiaksi. Siinä ei juuri reidet kovassa vauhdissa heiluneet, mutta nyt tuntuisi siltä, että jalat toimivat taas. Kilon etappeja on tullut nieltyä tasaisesti 120 kappaleen pintaan viimeiset kolme viikkoa, ja tämän määrällisesti vähän kevyemmän viikon jälkeen juoksuaskelten määrää olisi tarkoitus kasvattaa taas noin 15000 askeleella viikossa. Kestävyystaiteilijan elämä on välillä yksinäistä katujen tallaamista, mutta mukana tulee fiiliksiä, joita saa vain yksin juostessaan. Se on sitä itteään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti