keskiviikko 3. marraskuuta 2010

VCD - check

Muistaakseni pari talvea sitten astelin rasitusastmaan viittaavien oireiden takia ensimmäisen kerran lääkärin pakeille. Laitettiin tutkimukset alulle. Otettiin allergiatestit ja muut härpäkkeet, ja sitten piti ruveta puhaltamaan. 2009 olin kuitenkin sen verran telakalla, että astmatestit ja rasitustestit jäivät tekemättä. Tutkimukset jatkuivat taas tänä vuonna, ja puhaltelemassa käytiin kerran jos toisenkin, kopissa ja matolla. Yleisellä puolella kun tutkittiin, niin mikään ei kovin nopeasti tapahdu. Testien välillä vierähti helposti aina pari kuukautta. Jossain vaiheessa kuitenkin todettiin, että olen astmavapaa yksilö. Mutta jostainhan se ajoittainen hapenoton vaikeus kuitenkin johtuu, ja taas odotettiin pari kuukautta seuraavia testejä.

Eilen sain sitten vihdoin ja viimein diagnoosin, jota jo astmaattisuustestien jälkeen epäiltiin: Vocal Cord Dysfunction. Suomessa on kuulemma yksi ihminen, joka asiasta tietää yhtään enemmän, joten joudun tyytymään kaikkien tieteiden totuuden äidin, wikipedian apuun: VCD.
Lyhyesti sanottuna kun keuhkot vetävät ilmaa sisäänsä, äänihuulet ovat normaalisti apposen auki, mutta VCD:ssä ne rupeaa menemään kiinni ja näin ilma ei pääse keuhkoihin.

Parantavaa hoitoa ei tunneta, joten asian saattamiseksi paremmalle tolalle kävin tänään puheterapeutilla. Juttujen tasoon ei kuulemma parannusta ole luvassa, mutta hengittämiseen, joka empiiriseen tutkimukseen perustuen näyttelee jonkinmoista roolia myös maksimaalisessa urheilusuorituksessa, löytyy kuulemma apuja. Sain läjäpäin neuvoja hengitystekniikan parantamiseksi, jotka saattavat autaa äänihuulia kohti normaalimpaa toimintaa. Hengittäminen on oikeastaan aika monimutkainen prosessi ja hapenkulku aika monesta asiasta kiinni, sen opin tänään. Ei ne meikäläisen hengityselimet muutenkaan ihan oppikirjan mukaan happea keuhkoihin kuljettaneet. Hyvä, että tulee nyt kiinnitettyä siihenkin samalla huomiota. Anyway jos tunnet jonkun vastaavan tapauksen niin ilmianna ihmeessä.

Seuraavaksi sitten kausianalyysiä, mut nyt syksyn sateiseen ja pimenevään iltaan. Maantie siellä jo kaipaa kenkäni kepeää kosketusta. Aion juosta, ja kovaa. Reenin jälkeen ohjelmassa ei ole persehierontaa, vaan voicemassagea.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Juoksijassa noin pari vuotta sitten oli juttua juuri kyseisestä epäfunktiosta. Jollain hiihtäjätytöllä (?) oli sama ongelma ja siinä oli jotain harjoitteita, jolla saatiin ongelmaa ratkaistua. Etsipä lehti käsiisi, ei niitä niin kovin montaa vuodessa tule. Taisi olla talvinumeroita..

-kr