PWT San Marino - bellissimo

Madiventuresit jatkuivat viime viikonloppuna Alonten, San Marinon ja Venezian maisemissa. Matkaseuraksi oli valikoitunut EM-maastoihin valmistautuva Mårten B. Boström, joten kisojen lisäksi lenkillä piti käydä kolmasti päivässä, ainakin. Torstaina käytiin kipaisemassa Alontessa pre-eventit, pastapartyt ja wine tastingit jo 2008 tutuksi tulleella viinitilalla. Perjantaiksi siirryttiin sitten San Marinoon, jossa Monte Cerreton pusikoissa juostiin jotain lyhennetyn keskimatkan ja metsäsprintin sekoitusta. Kisa oli samalla Adriatic Meetingin eka osakisa. Reissi meni muuten hyvin, mutta muutamassa paikassa juutuin piikkipuskiin niin, että piti palata kokonaan takaisin ja etsiä vaihtoehtoista valintaa alle. Siitä se parin minuutin ero kärkeen aikalailla jo syntyikin. Vähän toki tietysti säästeltiin seuraavan päivän pääkisaa varten. Results.

Monte Cerreto


Reissun varsinainen tarkoitus oli lauantaina juostu PWT San Marinon vanhassa kaupungissa (samalla Adriatic Meetingin toinen osakisa). Penkkaa ja tiukkaa reitinvalintaa piisasi reilusti. Kerrassaan erinomaista haastavaa sprinttisuunnistusta alusta loppuun. Oli varmasti yksi vaikeimmista sprinteistä mitä olen juossut. Myös kisan aikaiset näkymät ansaitsevat maininnan, kun matalalla roikkuneet pilvet mahdollistivat auringonpaisteessa juoksemisen pilvien yläpuolella, silti vain 600-700 metrin korkeudessa.
Tuloksiin ja radan haastavuuteen nähden kisa meni suht hyvin. Yhden selkeän suunnistusvirheen tein kun 7-8välillä meinasin pienipiirteisellä kartalla sekoittaa kampajyrkänteen portaisiin. Tarkastuspysähdykseen jälkeen totesin kuitenkin faktat ja palasin "oikealle vasemmalle" reitinvalinnalle. Aikaa meni hukkaan ehkä n.15 sekuntia. 13-14 välillä en hahmottanut kaikkia retinvalintoja kunnolla ja otin väärän valinnan, jossa meni hukkaan n. 20sekuntia. Splitsejä ei netissä ole, mutta ainakin Oysteinille hävisin 25sekkaa tällä välillä. Muuten kisa sujui aika lailla nappiin ja podiumille vei tie. Oystein vei taas voiton, josta jäin 34 sekuntia, mikä on muuten 1 sekunti vähemmän kuin Perthissä, joten kehitystä on selvästi tapahtunut. Results. Saturaisen lisäksi taskuun jäi reilusti kokemusta ja itseluottamusta omiin citysprint abiliteetteihin. Valintaa alla.


San Marino K-14



San Marino 14-17



San Marino 17-Maali


Sunnuntaina juostiin vielä bonukseksi Venetsian cityreissi. Kaksi vuotta sitten olin toinen, joten lähdin vain ja ainoastaan voittamaan. Matkaa linnuntietä oli mitattu reilu kymppi, mutta juostu matka huiteli jossain 17-18km välissä. Kartan reunaan merkattu "noususumma" 80m, muuten tarkoittaa, että optimireitinvalinnalla on 80 siltaa, joista jokaisessa tulee vähintään se 2 metriä nousua, joten ei se ihan flattia koko ajan ole, vaikka tavallaan onkin.
Ihan samanlaiseen sujuvuuteen en yltänyt kuin ensimmäisellä kerralla 2008 (0 sekuntia virhettä), sillä nyt suunnistusvirhettä tein melkein minuutin (1:15'' - 15:15'' - 17:5'' ja 22:15'') + reitinvalintavirhettä toisen samanmoisen (1:15'' ja 24:45''). Aikaa meni hukkaan myös 18-19 välillä, jossa tuuttasin täydellä vauhdilla yhteen jonkun mummelin kanssa. Molemmat luki karttaa ja päät yhteen kops. Siinä kirjaimellisesti aitaa kaatui (ja ehkä mahdollisesti joku ravintolan pöytä ja tuoli myös). Hetken aikaa (~20sekuntia) siinä keräiltiin ja tarkasteltiin vaurioita (toistemme, emme ravintolan) ja todettiin, että pahimmilta tappioilta vältyttiin, ja matka jatkui. Kisan jälkeen tosin kotona karttaa piirtäessäni totesin, että en muista mitään törmäystä edeltävistä väleistä 17-18 ja 18-19. Ei mitään hajua mistä olen juossut, eikä mitään muistikuvia kyseisiltä väleiltä.
Näillä ehti kisassa viidenneksi. Results (sivulla 32). Tosin pitää todeta, että 4 edellä ollutta lähtivät kaikki aika alussa, jolloin ihmisiä on ratkaisevasti vähemmän kaduilla.
Venetsian kisa on hieno, mutta juuri edellämainittujen tilanteiden ja ajoittaisen ihmisvilinän väistelyn takia siitä ei ihan 100%:sesti pääse nauttimaan. Toki Venetsiasta pitää sitä voittoa jahdata myös tulevaisuudessa, kenties kesällä 2014.


Venezia 1


Venezia 2


Kuvia reissusta


CV:hen voi lisätä myös sen, että paluumatkalla ohitin meitin Italialaisella orilla, Fiat Pandalla yhden Maseratin ja kaksi Porchea.

VCD - check

Muistaakseni pari talvea sitten astelin rasitusastmaan viittaavien oireiden takia ensimmäisen kerran lääkärin pakeille. Laitettiin tutkimukset alulle. Otettiin allergiatestit ja muut härpäkkeet, ja sitten piti ruveta puhaltamaan. 2009 olin kuitenkin sen verran telakalla, että astmatestit ja rasitustestit jäivät tekemättä. Tutkimukset jatkuivat taas tänä vuonna, ja puhaltelemassa käytiin kerran jos toisenkin, kopissa ja matolla. Yleisellä puolella kun tutkittiin, niin mikään ei kovin nopeasti tapahdu. Testien välillä vierähti helposti aina pari kuukautta. Jossain vaiheessa kuitenkin todettiin, että olen astmavapaa yksilö. Mutta jostainhan se ajoittainen hapenoton vaikeus kuitenkin johtuu, ja taas odotettiin pari kuukautta seuraavia testejä.

Eilen sain sitten vihdoin ja viimein diagnoosin, jota jo astmaattisuustestien jälkeen epäiltiin: Vocal Cord Dysfunction. Suomessa on kuulemma yksi ihminen, joka asiasta tietää yhtään enemmän, joten joudun tyytymään kaikkien tieteiden totuuden äidin, wikipedian apuun: VCD.
Lyhyesti sanottuna kun keuhkot vetävät ilmaa sisäänsä, äänihuulet ovat normaalisti apposen auki, mutta VCD:ssä ne rupeaa menemään kiinni ja näin ilma ei pääse keuhkoihin.

Parantavaa hoitoa ei tunneta, joten asian saattamiseksi paremmalle tolalle kävin tänään puheterapeutilla. Juttujen tasoon ei kuulemma parannusta ole luvassa, mutta hengittämiseen, joka empiiriseen tutkimukseen perustuen näyttelee jonkinmoista roolia myös maksimaalisessa urheilusuorituksessa, löytyy kuulemma apuja. Sain läjäpäin neuvoja hengitystekniikan parantamiseksi, jotka saattavat autaa äänihuulia kohti normaalimpaa toimintaa. Hengittäminen on oikeastaan aika monimutkainen prosessi ja hapenkulku aika monesta asiasta kiinni, sen opin tänään. Ei ne meikäläisen hengityselimet muutenkaan ihan oppikirjan mukaan happea keuhkoihin kuljettaneet. Hyvä, että tulee nyt kiinnitettyä siihenkin samalla huomiota. Anyway jos tunnet jonkun vastaavan tapauksen niin ilmianna ihmeessä.

Seuraavaksi sitten kausianalyysiä, mut nyt syksyn sateiseen ja pimenevään iltaan. Maantie siellä jo kaipaa kenkäni kepeää kosketusta. Aion juosta, ja kovaa. Reenin jälkeen ohjelmassa ei ole persehierontaa, vaan voicemassagea.