PWT Beijing - gōngfū

Pekingin PWT kiertue on takanapäin. Hieno kokemus kaikinpuolin. Kolme kovaa kisaa ja tonneittain oheissälää kaupan päälle. Kisat olisivat saaneet mennä paremmin, mutta jos nyt ylimääräiset juanit jäivätkin tällä kertaa kotiuttamatta, niin erinomaisen arvokasta kokemusta kansainvälisistä gameksista ainakin tuli lisää. Ja tulevaisuuden kuviot selkiytyivät entisestään. PWT:n yhteydessä juostiin myös Kiinan mestaruuskisoja. Homma oli viety isolle ja isojen kisojen tuntu oli vahvasti läsnä. Osanottajia Kiinan mestaruuskisoissa oli reipas 2000 + siihen vielä 1000 osallistujaa Pekingin keski-koulujen välisistä päälle. Ja järjestelyt toimivat. Kylkeen oli ämpätty screenit ja muut härpäkkeet tv-tuotantoja myöten. Kameramiehiä oli maasto puolillaan, kisakeskuksesta puhumattakaan. Myös oma leimausjärjestelmä, Learnjoy, oli kop.. kehitetty. Ei huonosti maassa, jonne suunnistus rantautui PWT:n mukana vasta 12 vuotta sitten. Kungfua!

PWT-kisoja oli siis kolme. Yksi puhdas puisto/metsä sprintti, yksi keskimatka ja yksi old-school PWT-kisa. Ensimmäisenä juostiin Kiinan mestaruus sprintin yhteydessä puhdasta puisto/metsä-sprinttiä. Kisa ei varsinaisesti ollut mikään succee. En tiedä mistä johtui, huonoista unista vai alaspäin olemisesta, mutta olin fyyisesti vielä aivan ulapalla ja koneesta ei saanut mitään irti. Suunnistustehtävistä suoriuduin alkumatkasta kohtuullisesti, kunnes pitkän 10-11 välin lopussa valitsin väärän polun, joka vei minut ulos kartalta. Siellä sattui olemaan vielä aivan samanlainen aukko, jossa rastikin oli, joten ihan heti en tajunnut olevani aavistuksen liikaa idässä. Se ol sit vähä niinku siin. Olin 15.


PWT 1 - Beijing Olympic Park

Toinen kisa juostiin Kiinan mestaruus keskimatkan yhteydessä. Maasto oli verrattain erikoista, ja kerran toisensa perään joutui toteamaan puuston hieman erilaiseksi, mitä oli kuvitellut. Fyysinen vire oli jo aivan eri luokkaa kuin ekassa kisassa, ja jopa kulkua oli havaittavissa. Lähdin varovaisesti liikkelle, mutta heti kakkosella sain etsittyä ympyrässä suppaa yli minuutin, vaikken yli 15metriä rastista varmaan missään vaiheessa ollutkaan. Sen jälkeen homma sujui. Olin tulossa tukevasti kuuen sakkiin, mutta 4 viimeinen rasti, aukko tiheikön keskellä, oli kyllä kunnon tiheikön keskellä, mutta ei rastiympyrän, vaan sen reunalla, ja sitä pörrätessä ja siltä lähdettäessä menetin pari minuuttia ja valahdin sijalle 9.


PWT 2 - Bei Kong Forest Park

Kolmas kisa juostiin Summer Palacen pohjois-hoodeilla. Kiinan mestikset oli ohi ja nyt juostiin vain PWT:tä. Matkana oli jälleen sprintti, mutta muuten mentiinkiin old-school PWT:n tapaan, kun ISSOM:sta ei oltu vielä kuultukaan ja ylitsepääsemättömät kohteet voitiin tiivistää lauseeseen "if you can jump it, jump it". Kartasta oli aika vaikea saada käsitystä, että mistä pääsee ja mistä ei, joten päätin kiertää kaikki yhtenäiset muurit. Jossain kohtaa se kannatti, jossain kohtaa tuli takkiin aika rumasti (11-12 & 13-14). Yuri Omeltchenkomaisella rohkeudella oltaisi tultu. Olin taas 9, ja hampaankoloon jäi, sanoisinko, että paljon.


PWT 3 - Summer Palace


Kuvia reissusta täällä ja PWT sivuilla lisää settiä kisoista.


Kisojen väleihin oli järjestetty sightseeingiä ja muuta mukavaa. Kyllähän tuolla ihmeteltävää riitti Kiinan muurin, kiellettyn kaupungin ja taksikuskien lisäksikin. Yhtenä välipäivänä juostiin mm. orientshow, ja ihan showmielessä juostiinkin, koska kellään ei ollut urheiluvermettä mukana. Hengästyneen näköinen ilme on vain feikkiä.


Orientshow


Osterbo


Osterbo


Seuraavalla kerralla kausianalyysiä ja sitten uuteen sesongiin uusin kujein.

Wii ja kookospallot

Mannassa saavutettiin siis mukava 3. sija!

Oli hienoa fiilistä ja hienoa maastoa, ja hienoa menestystäkin vielä. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että kyllähän se Manna jännitti, tosin vasta oman osuuden jälkeen, mutta kivaa oli jännittää silloinkin, varsinkin ankkuriosuuden aikana. Kuten aikaisemmin tuli todettua, Manna on hieno viesti.

Menestyksen kunniaksi julkaisen yksityiskohtaisen tarinan oman osuuteni vaiheista. Karttaa en valitettavasti pysty tarjoamaan, koska se ajautui väärään letkaan, mutta eipä siinä ihmeellistä olisi. B-hajontaa juoksin.
K-1: Lataan itseni letkan jatkoksi ja luen tiukasti karttaa. K-pisteen jälkeen ohitan mykoplasma-hytösen. Suoritan ohituksen varmuudeksi puun takaa, etten saa tartuntaa. Hiukan ennen rastia letka jakaantuu kahtia, lyhyemmälle ja pidemmälle hajonnalle. Käyn varmuuden vuoksi ensin lyhyen hajonnan kautta, josta suuntaan sitten suoraan omalle pidemmälle hajonnaleni. Aikahukkaa kertyy noin 15 sekuntia. Leimaan rastilla samaan aikaan Muukkosen kanssa, jolla on tietääkseni sama rata. Lyön koukun kiinni.
1-2: ei muistikuvia
2-3: ei muistikuvia
3-4: ei muistikuvia
4-5: ei muistikuvia
5-6: ei muistikuvia
6-7: ei muistikuvia
7-8: Hämäriä muistikuvia, että olisin huudellut edellä menneelle Sävedalenin linkkimiehelle jotain samasta rastista ja muukkosesta, sekä mahdollisista ehdotuksista/käskyistä lisätä vauhtia. Ilmeisesti valko-venäjän kielen taitoni on ruosteessa, sillä jumitan tiheikössä uralle ja naru katkeaa. Näen vielä vilauksen vihreää paitaa leimaamassa rastilla.
8-9-10-11-12-M: Saan suunnistaa itse. On helppoa, joten vedän minkä kintuista lähtee. 9:n jälkeen näen Skarholtin selän 100metriä edellä, mutta muita ei enää näy. Tokavikan jälkeen kuulen kun Lidingöä hehkutetaan kärjessä vaihtoon. Totean, että lopussa on täytynyt olla vielä (epä)reilu hajonta. Tulen 45 sekuntia perässä.

-

Kisan jälkeen mentiin pitämään vielä Tiomila-leiriä. Kovimmat karjut vetivät samana iltana vielä yö-reenin, mutta meikäläisen kintuilla ei uskalla kuin kerran päivässä metsään, joten jouduin odottamaan seuraavaan aamuun asti, ennen kuin pääsiin taas irti. Onneksi Vanha Kazan sentään lämmitti mieltä. Koska Paradisetin keikasta säilyi muistona karttakin, niin laitetaan tuo eetteriin:


paradiset

ja loppuun vielä leukoplast-kevennys:

Syksy

"Oli tossa eilen Aden kanssa lounaalla juttua, että prkl ku Mäksän kotisivujen päivitystahti on hidastunut merkittävästi. Noh, sivulauseessa totesimme, että ei se meitin omien blogijuttujen tuottaminenkaan niin hirveän säännöllistä ole. Syynähän on pääasiassa se, että ei ole mitään kerrottavaa. Toiseksi tää opiskelijaelämä on taas pitkästä aikaa niin hetkistä ettei oikein ehdi. Kaikenlaista raporttia ja harkkatyötä pitää olla tekemässä jatkuvalla syötöllä. Nyt on kuitenkin 25-manna niin lähellä, ettei millään pysty keskittymään mihinkään koulujuttuihin. Tälläiselle perusvatussillehan 25-manna kuuluu kauden päätavoitteisiin. Taitaa jännittääkin kun tänään intervallereissa oli pakki niin sekaisin, ettei juoksu oikein kulkenut. Mut niin oli Adellakin eilen, joten totesimme sen johtuvan kouluruuasta. Onneks tässä on vielä pari päivää aikaa vedellä supertäsmäreenejä ja ravistella pohkeita".

Mutta laitetaampa lyhyt kertaus mitä PWT:n jälkeen on tullut tehtyä:
-Polvi tuli Skotlannissa kipeäksi (plantaarifaskiittikin jatkaa pientä vaivaamistaan)
-Karsinta (4.) ja kipeä polvi, joten ei finaalia
-Pitkä hajonta (11.), ja 1463 päivää kestänyt putkeni meni poikki. Siitä olen muuten ikuisesti katkera, ikuisesti.
-Yksi aamuinen yö-reeni...
-...ja niillä pohjilla ei lamppu pysynyt päässä, kirjaimellisesti (20.)


Nyt Mannaan. Ei se oikeasti jännitä. Ei oikein mikään jännitä enää. Se on sääli, sillä yleensä juoksen paremmin kuin vähän jännittää. Mutta Manna sytyttää. Manna on hieno viesti, jossa on yleensä erinomainen tunnelma, kun yleisörastilla on bussilastillinen seuran jäseniä kannustamassa, ne samat papat, joita itse kannusti ja katsoi ylöspäin junnuna, on siellä huutamassa. Se on hienoa se. Tosin tänä vuonna nuo ruotsalaiset ovat laittaneet varvauksen vain ankkuri-osuudelle, prkl. No toisella osuudella, jota olen juossut niin kauan kuin muistan, on myös yleensä hyvä ja reipas meininki. Mannan päälle sitten vähän Tiomila-leireilyä. Metsässä ei kyllä liikaa uskalla juosta, polvi ei meinaan tykkään. Pitää varmistaa juoksukykyisyys ainakin tämän kuun loppuun asti. Sitten pitää katsoa, pitääkö mennä remonttiin. Harjoittelu on Skotlannin keikan jälkeen ollut melkoista täsmäreenailua. Yhtään ylimääräistä ei ole tullut tehtyä, ainostaan pakolliset. Virettä ja vauhtia on kuitenkin yritetty pitää yllä tuleva Beijingin keikka mielessä. Siellä isketään yakuzat ankkalampeen.