El vuori on valloitettu. Kuvia siitä ja muista riennoista tutussa paikassa.
Ens yönä ois edessä matkustus Suomeen. Uudeksi vuodeksi sitten takas. Pohjolan perukoilla voisi ainakin harrastaa syömistä, vaikka luoja tietää, että sitä on tullut harrastettua täälläkin. Nytkin on maha täys. Mutta niin se pitääkin. Joulukuun alusta alkaen itsensä ulkoiluttamista on tullut harrastettua varsin kiitettävästi. En tiiä ollaanko menty eteenpäin, mutta ylöspäin on ainakin menty. Joulukuun kahden ekan viikon aikana nousua tuli kutakuinkin 10000m. Siihen saa jo juosta Laajavuoren 50 kertaa ylös (ja alas), per viikko. Hiihtoakin voisi käydä vähän harrastamassa, onhan meikäläisille tarjottu hommia hiihdon opetuksen piiristä. Siinä on muuten Musti ihmeissään, kun Nordicó Monachilin trikoot painaa Ainiovaaran ladulla ohi. Ei auta täysmaidot siinä.
perjantai 18. joulukuuta 2009
maanantai 7. joulukuuta 2009
Walk This Way
4h-kerhon vaellus tuli taas puskettua. Reittinä tällä kertaa Antequeran Via Ferrata.
Kypärät päähän ja menoks.
Olé!
Kypärät päähän ja menoks.
Olé!
perjantai 4. joulukuuta 2009
torstai 3. joulukuuta 2009
All the Kings Men
Eilen oli taas vuorossa jokaviikkoinen keskiviikon S-reeni. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Antonio, vaan Guardia Real, joka suunnistus-harjoitusten järjestämisen lisäksi vastaa mm. Espanjan kuninkaan ja kuningasperheen turvallisuudesta. Hyvän reenin olivat väsänneet, vaikka kutonen olikin väärässä notkossa. Ajatustoiminta oli toimintaa ajatusmaisillaan ja ajatustasolla homma toimikin hyvin, mutta ei ehkä silti kuitenkaan niin hyvin kuin käytännössä. Ota nyt tuostakin selvää.
Tänään harrastetiin sitten enempi kestävyysliikuntaa. 3,5h Monachilista takakautta Trevenquen huipulle ja jonnin matkaa takasin. Reilu puolet juoksua tuosta. Jyrkimmät kohdat kävellen. Ylhäällä ylhäällä on muuten taas lunta - tällä kertaa varmaan jo pysyvästi.
Lisee kuvii picasas. Jajajaja!
Tänään harrastetiin sitten enempi kestävyysliikuntaa. 3,5h Monachilista takakautta Trevenquen huipulle ja jonnin matkaa takasin. Reilu puolet juoksua tuosta. Jyrkimmät kohdat kävellen. Ylhäällä ylhäällä on muuten taas lunta - tällä kertaa varmaan jo pysyvästi.
Lisee kuvii picasas. Jajajaja!
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Howling at the Moon
Sha-La-La!
Käytiin viikonloppuna Barbatessa reenaamassa. Ohjelmassa oli yö-reeni ja samassa yhteydessä käytiin reenaamassa paikallisissa pikkukisoissa, aivan helmeilevällä kartalla, kuten kuvasta näkyy:
En tiiä mitä, missä ja milloin super-Mario niitä karttojansa heruttelee, mutta epäilen, että tämän kartan tekoon oli käytetty noin vuorokausi. Siis piirtämiseen, vaikea kuvitella, että maastossa olisi koskaan käyty.
Menomatkalla Barbateen kilpailunjohtaja soitteli ja sanoi, että hänen ja kilpailun valvojan välillä on veto meidän kilometrivauhdista kyseisessä maastossa ja että me olemme mukana vedossa. Ilmoitusluontoisena asiana kerrottiin, että jos emme juokse tarpeeksi kovaa, niin joudumme ostamaan koko järjestysorganisaatiolle oluet, jos taas juoksemme, niin maalissa meitä odottaa kylmät Coronat, sitruunan kera tottakai. Ja niinhän siellä poikain odottivat. Kyllä hyvän reenin päälle hyvä olut maistuu, ajokoiriahan mekin vain olemme.
Lauantai-iltana koin jotain ihanaa. Pääsin yö-suunnistamaan ensimmäistä kertaa sitten ties minkä. Muistan kun keväällä ja kesällä makailin sohvalla ihan Timmynä, niin eniten kaipasin juuri SITÄ. Voi veljet, että oli mukavaa pitkästä aikaa. 15vuotta vanha halogeeni oli kaivettu muutaman vuoden tauon jälkeen naftaliinista, valaisemaan edessä siintäviä kolmea metriä. Uuuh. Voiko ihmislapsi mitään hienompaa tehdä.
Olé!
ps.Latailin lissää kuvia tänne.
Käytiin viikonloppuna Barbatessa reenaamassa. Ohjelmassa oli yö-reeni ja samassa yhteydessä käytiin reenaamassa paikallisissa pikkukisoissa, aivan helmeilevällä kartalla, kuten kuvasta näkyy:
En tiiä mitä, missä ja milloin super-Mario niitä karttojansa heruttelee, mutta epäilen, että tämän kartan tekoon oli käytetty noin vuorokausi. Siis piirtämiseen, vaikea kuvitella, että maastossa olisi koskaan käyty.
Menomatkalla Barbateen kilpailunjohtaja soitteli ja sanoi, että hänen ja kilpailun valvojan välillä on veto meidän kilometrivauhdista kyseisessä maastossa ja että me olemme mukana vedossa. Ilmoitusluontoisena asiana kerrottiin, että jos emme juokse tarpeeksi kovaa, niin joudumme ostamaan koko järjestysorganisaatiolle oluet, jos taas juoksemme, niin maalissa meitä odottaa kylmät Coronat, sitruunan kera tottakai. Ja niinhän siellä poikain odottivat. Kyllä hyvän reenin päälle hyvä olut maistuu, ajokoiriahan mekin vain olemme.
Lauantai-iltana koin jotain ihanaa. Pääsin yö-suunnistamaan ensimmäistä kertaa sitten ties minkä. Muistan kun keväällä ja kesällä makailin sohvalla ihan Timmynä, niin eniten kaipasin juuri SITÄ. Voi veljet, että oli mukavaa pitkästä aikaa. 15vuotta vanha halogeeni oli kaivettu muutaman vuoden tauon jälkeen naftaliinista, valaisemaan edessä siintäviä kolmea metriä. Uuuh. Voiko ihmislapsi mitään hienompaa tehdä.
Olé!
ps.Latailin lissää kuvia tänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)