Leipää ja Sirkushuveja

SM-sprintiin valmistautuminen jatkui eilen Jämsänkoskella kisaillun Elonen-Sprintin merkeissä.
Kävin aamusta oikein sprintti-kartalla juoksemassa ja tein väsyneitä koordinaatioliikkeitä siihen kylkeen. Vähän koitin koipia herätellä.
Ennen kisaa oli vähän sellainen hälläväliä meininki, eikä sellaista kisafiilistä oikein tahtonut löytyä.
Rata oli sellainen, että alkumatkasta tarjoiltiin reitinvalintaa ja vaadittiin vähän tarkkuuttakin ja viimeiset pari minuuttia iskettiin aivan tinni tiskissä. Minä tykkäsin.
Jalat olivat vielä Jukola-leirin jäljiltä valitettavan jumiset ja meno oli aika hapokasta heti alusta alkaen. Taisin myös aloittaa liian kovaa, sillä ykkösellä olin aivan hapoilla.
Suunnistus ei oikein tahtonut alussa pysyä riittävästi edessä ja meno oli vähän tökkivää. Ensimmäisillä kuudella välillä jäi kaikilla jonkin verran parannettavaa. Eniten kolmosella, jossa kiersin turhaan jyrkänteen vasemmalta puolen kun katsoin väärin, että suoraan ei saa mennä.
Kutosella olinkin jo 16sekkaa kärkeä perässä (15sek Anttosta). Laskin, että virhettä tuli yhteensä 20 sekuntia.
Loput välit tulivat sitten hyvin. Maalissa olin 3. ... Nandia 20 sekkaa perässä ja Emaa sekunnin.
Palkinnoksi sain lahjakortin ohella muovikassillisen leipää. Rahattomalle opiskelijalle varsin käytännöllinen palkinto.




Tulokset

Learning to Fly

Jukola-leiri takana. On siitä vierähtänyt tovi kun viimeksi on Tamperelaismaastoissa suunnistanut, joten tarpeeseen tuli. Maasto oli totuttua peitteisempää, muodot aika vaihtelevia, suot yllättävän juostavia, pystyvihreät aivan jäätävää skeidaa, kartoitustyyli vähän erilainen ja muita sellaisia pikkujuttuja. Oppia tarttui näistä maastoista ja hyvän suunnistussuorituksen tekemiseen on nyt aikasempaa paremmat valmiudet.
Kartoista kyllä huomasi, että ne on tehty samaan aikaan Jukola-kartta-projektin kanssa. (Eli toisinsanoen Jukola-karttaa on todennäköisesti puunattu niin perkeleesti ja nämä tehty kiireellä siinä sivussa). Oli näissäkin toki kartoittettu tyhjemmillä alueilla ne puolen metrin kivet ja jyrkänteet, mutta sitten taas toisaalla kartasta puuttui aivan selviäkin kohteita ja etäisyydet olivat välillä selvästi pielessä. Jukolassa asia ei varmastikaan näin ole.
No en sen enempää rupea paskaa jauhamaan.
Alla Jukola-leirin kartat:


eka-kosketus tyyppimaastoihin ja yöllä.


toka-kosketus


kolmas kosketus


neljäs kosketus

Long Road to Ruin

Jaloissa tuntuu siltä, kuin olisi juuri tähdännyt kolmen metrin ponnahduslaudalta Inglesiläisen hotellin uima-altaaseen ja osunut ryminällä altaan reunalaatoitukselle.
"Voi *ttu kun koipiin koskeen"

Viime vuonna kolmen tunnin ja kahden minuutin taistelun jälkeen olin survaisevanani itseni maaliin sijalla 18, vain kuullakseni, että olin leimannut väärällä ygösellä. Siitä viisastuneena tänä vuonna paneuduin erityisellä tarmolla, oikeiden koodien katsomiseen. Vilkuilin myös emittiä joka välillä ja varmistin, että oikea määrä rasteja oli leimattu.

SM-erikoispitkillä oli ihanteelliset olosuhteet tällaiseen kisaan. +7C ja ajoittaista tihkusadetta. Tankkauskin oli onnistunut ja energiat riittivät hyvin. Juoksukin tuntui helpolta, paitsi lopussa.

Alku, niinkuin itseasiassa koko matkakin, mentiin rauhallista vauhtia. Käsittämätön hajontasysteemi avautui vasta toisella lenkillä ja kun koko ajan kuvitteli kulkevansa kärjessä, niin mitään tarpeita vauhdin lisäämiseen ei ollut, varsinkaan kun Muukkonen veti letkaa.
Ensimmäiseen varvaukseen saavuin kärjessä, neljän muun kanssa. Ja kun koko alkumatka oli tahkottu samaa "hajontaa", niin tokihan se oli sitten koko loppumatkakin samaa. Tokalla lenkillä letka kasvoi muutamalla miehellä ja vauhti pysyi tasaisen rauhallisena. Siinä meitä oli mun lisäksi, Muukkonen, Karhulahti, Löfbacka, Perä, Lindeqvist, Parjanne ja Fincke, ehkä joku muukin vielä. Virheitä kahdella ekalla lenkillä tuli yhteensä ehkä minuutin verran.

Toisen kerran varvaukseen tultaessa tilanne olikin kääntynyt päälaelleen ja Jöjjen johtama letka, joka ekassa varvauksessa oli 5min perässä, olikin nyt 3min edellä. Sen verran kovempaa olivat ekat 16,6km juosseet. Ja kun tokihan niilläkin sitten oli kaikilla loppulenkki samaa rataa, niin vaikeahan ketään enää oli kiinni ottaa.
Loppulenkistä suurimman osan liikuin letkassa, jossa oli sijat 9-15. Oli siinä hetken aikaa jokunen muukin. Vauhti oli edelleen ihan sopivaa ja vaikeuksia ei ollut. Neljä kilsaa ennen maalia alkoi kumminkin reisissä tuntua matkan rasitus ja aloin valua letkan hännille. Siinä sitten roikuin ja keskityin pitämään selät näköpiirissä. Vikalla pitkällä välillä, perhosten jälkeen, ohitettiin vielä Jöjje ja jo hylätty Kivelä. Jossain vaiheessa jo aikaisemmin sain jonkun barbababan silmääni ja viimeiset pari kilsaa näin kaiken kahtena. Yht'äkkiä edessä vilkkuikin kaksi Noposta ja kaksi Perää. Siinä hetken aikaa mietittyäni, että kumpaa Noposta lähden ohittamaan, jäin sitten siitäkin vauhdista. Reidet olivat yksinkertaisesti niin romuna, että ei päässy lujempaa.
Maalissa olin 13. , sen saman 3 minuuttia kärkeä perässä, kuin tokassa varvauksessakin. Meidän letkasta ekana maaliin selviytyi Lindeqvist kaheksantena, josta jäin minuutin. Plakettiin eroa jäi 30sekuntia.
Ei nyt huonosti, mutta ei nyt myöskään ihan sitä mitä lähdin hakemaan.

Tulokset
Katotaan tuleeko jotain reittihärveliä. Jos ei tuu niin laitan kartat huomenissa tänne.

Not Enough

Liian vähän liian myöhään. Ei riittäny, vaikka varsin hyvin sprintti menikin. Joutuu lähtee pitkille, nyyh.

Lauantain huippis meni aivan perseelleen. Hengityksen kanssa oli jälleen ongelmia. Välillä tuntuu siltä, että happi jää kokonaan keuhkojen yläosiin, eikä kunnon tuuletusta tapahdu lainkaan. No tä oli just niitä päiviä. Toki tein virhettäkin 3,5min. Turha jossitella. En jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa. Tulos oli mitä siitä nyt saattaa odottaa. Toivottavasti ensi sunnuntaina sataa.
Tulokset, etc...

Sunnuntain sprintti oli perushyvä sprinttisuoritus, joka tällä kertaa riitti melko korkealle. Elämäni juoksu, joku sanoisi. Neljäs sija katsastuskisassa on ainakin paras tulos mitä miesten sarjassa on tullut vastaan. Silloin kun happi kulkee niin vauhtikin riittää, ainakin sprintissä. Reitinvalinnoista on vaikea sanoa, mutta selkeästi huonompia valintoja en tainnut tehdä kuin 4-5 välillä. Siinä hävisi 5-6 sekuntia. Sen lisäksi selkeitä pikkuvirheitä rasteilla tuli yhteensä n. 10 sekuntia. Ei paha. Sain pidettyä suunnistuksen aika hyvin edessä koko matkan. Tiukimpia välejä lukuunottamatta olin ajatuksissani koko ajan seuraavalla välillä tai sitä seuraavalla. Muy bien!
Täytyy kyllä sanoa, että tykkään tällaisista sprinteistä erityisen paljon. Tällaiset tuo jotakin oikeasti uutta suunnistukseen, ja tällaisiahan ne tuppaa kansainvälisilläkin areenoilla olemaan.
Tulokset ja reittihärveli

Sunnuntaina olisi sitten vuorossa jäätävän pitkä ralli. Alistamaan lähdetään. Nähtäväksi jää onko se sitten muita vai itteä. Tänään käyn vielä suunnistamassa, huomenna vesijuoksemassa ja sitten vain odotellaan starttia.

ps.Jyväskylässä satoi eilen lunta. Oikein kunnon hiutaleita. Pientä kontrastia männä viikonloppuun.

Kolmen Helmen Motelli

Morjensta vaan fanit!

Yksi rankipistepajatso odotti taas tyhjentämistään eilen, kun Keski-Suomen hurjat lähtivät kilvoittelemaan sprintin aluemestaruuksista Korpilahdelle.
Viivalle oli asettunut useampikin maailmanmestari (ja eräs vanha mies), joten lähtöpisteet olivat jäätävät. Lähdin liikkeelle kahden markan taktiikalla.
Keskiporttiin en valitettavasti kumminkaan onnistunut osumaan, enkä aivan siihen vierenkään, vaikka tarjollahan se olisi ollut. Lähellä tosin oli, mutta loppujen lopuksi se viimeinen viidenkymmenen pennin kolikkoni kimpoili aina perälle asti, ja sujahti lopulta sulavasti takaressuun, josta sujahti alas kauden toistaiseksi parhaat kolikot. Esta bien!


tulokset
Juken kuvii
mapaa:

(Tämmöst kolikon lyöntii)


ps.Osallistuin tuossa radiorockin sivujen kautta semmoseen expertin kisaan, jossa oli 9 tiukkaa kysymystä. Viimeinen oli kyllä aika tiukka, vai mitä sanotte tästä:



se o moro ny!

Paska Meininki

Viikonloppu oli ja meni ja huonosti menikin.
Koko talven sitä on mukamas treenannut ja päällimäisenä mielessähän tietysti nämä katsastukset. Noh, perjantaina vauhti oli kohdallaan, mutta muuten homma olikin sitten melkosta hätäilyä. Hieron hiekkaa varpaisiin 4 ylimääräistä minuuttia ja tein sen semmoisella tavalla joka todella jäi korpeamaan. Ei auta itku markkinoilla. Toivottavasti palohaava sielussa.


(keski)

Lauantaina jaksoin juosta sitä samaa vauhtia kutakuinkin koko matkan, suunnistusajatuksenkin olin saanut taas kaivettua jostain esiin ja virhettä tuli puolet vähemmän kuin keskimatkalla. Toki nyt ei puhuta siitä samasta vauhdista kuin perjantaina vaan pykälää hitaammasta. Se riitti 22. sijaan. 15,6km yhtä jatkuvaa nautintoa ihmisen tekemän metsänhoidon jäljistä. 1h 42min 55sek. Siitä kun olisi 5 minuuttia raapaissut pois, niin kyl olis ollu hymy huulilla, mut ei.


(pitkä)

Sunnuntaina käytiin juoksemassa kännykät kädessä pitkä lenkki poluilla. Tarkotushan siinä oli online-seurantaa viestistä suorittaa, mutta eihän sekään toiminut. Onneksi jalat olivat sentään hyvän tuntuiset. Toki tuossa oikean jalan jalkaterän sisäpuolella on joku pieni jänne nyt vähän ottanut itseenä. Nastarit jalassa se ei tunnu, mutta nuo pirun lenkkarit sitä jotenkin painavat ja se on ollut viitisen päivää enemmän tai vähemmän juostessa kipeä. No, ehkä se siitä.
Ja kyllähän se sitten eilen illalla iski lonkkaankin jonkun ihme homman. Se tuntui välillä vähän omituiselta jo pitkin viikonloppua, mutta ei se mitään häirinnyt. Sitten eilen illalla sohvalla telkkua katsellessa se tuli aivan kesken kaiken kipiäksi. Ehkä Indiana Jones oli liian jännä. Aamulla kävelykin oli jo sitten vähän vaikeaa. No, jos sekin vaikka siitä.
Kevään aikana tekemättä jätetyt kouluhommatkin ovat päättäneet kaatua tällä viikolla niskaan.
Ulkona sataa ja jäätävä tuulikin puhaltelee varmaan sieltä helvetin porteilta asti, jos ei kauempaakin.

Eniten vituttaa kaikki.