Waiting for the Sun

Viikonloppu vierähti kuin lentäen. Perjantaina vedettiin yö-reeniä simultaanilähdöllä. Ensimmäinen kunnon yö-reeni joulukuun jälkeen ja meno oli sen mukaista. Suunnassa oli vaikea pysyä ja muutaman pienen ässän päälle tuli yksi vähän isompikin tehtyä. Kompassia ois voinu vilkuilla vähän tarkemmin tyhjillä alueilla.

Lauantaina jouduin keskeyttämään vaelluksen otettuani yhteen piikkilangan kanssa. Onneksi autokyyti sattui olemaan sadan metrin päässä. Ja vielä suuremmaksi onneksi sääret tuntui illalla jo ihan hyviltä kun loikittiin ja juostiin mäkeä ylös alas.

Sunnuntaina päästiin ottamaan kunnolla tuntumaa maastoon. Jyväskylässä maastoon ei oo pahemmin ollut asiaa ja sen kyllä huomasi. Kun pohja oli rikkonainen ja avokalliot liukkaita ei juoksemisesta meinannut tulla mittään. Aika paljon meni kyllä energiaa hukkaan pelkkään pystyssä pysymiseen. Suunistus sujui kohtuullisesti. Yhteensä 7,8km radoilla virhettä tuli parisen minuuttia. Pääosan ajasta homma oli hyvin hanskassa, mutta pientä ajatuksen karkailuakin oli välillä havaittavissa. Ja jotta jotain osumaa sai tällekin päivälle, niin loppuverkan aikana testasin rintapanssarini kestävyyttä iskemälle sen täydellä voimalla johonkin maassa maanneeseen mättääseen. Ilmat pihalle, mutta ei mitään sen kummempaa, toivottavasti.

Sunnuntain viuhkaharjoituksen kartat:

(a ja b)


(c ja d)


(e ja f)