Bad Sneakers

"...and a pina colada, my friend" Lauloi jo Steely Dan aikoinaan.

Myydään lenkkarit. Mallia Asics Kayano 14. Ne on nelisen kuukautta vanhat ja niillä on juostu pari tuhatta kilometriä. Välillä ne ovat siivittäneet omistajansa kelpo vauhtiin erilaisissa koitoksissa. Mutta eilen ne pettivät omistajansa totaalisesti hipposhallissa juostussa 5000m testissä. Aikaa kului puoli minuuttia suunniteltua enemmän, lähes 16minuuttia. Nuo perkeleet, vai olisiko vika sittenkin ollut omistajassa. Ei, tiedän sen. Vaikka oikein kovien reenien suhteen onkin vielä pidetty kynttilää vakan alla , niin kyllä sen kovempaa olisi pitänyt mennä, reilusti. Elimistö olisi antanut myöden, mutta jalat ei. Onneksi tässä on vielä kuukausi aikaa. Siinä ajassa ei pysty ihmeisiin, mutta siinä ajassa ehtii tekemään aika monta minuuttia maukkaa.

Hiihtokaudenkin sain sunnuntaina päätökseen, ja viikonlopun 100 km loppukirin ansiosta sain talven kokonaissaldoksi 300 kilometriä. Se on paljon mulle.
Perjantaina lähdetään 9 päiväksi kusemaan Södertäljen metsiin, ja siitä se kausi sitten pikkuhiljaa alkaa jo käynnistymäänkin, luoja tietää kuinka lumisissa merkeissä.
Marraskuun alustakin on vierähtänyt jo sen verran, että three down and three to go.

Waiting for the Sun

Viikonloppu vierähti kuin lentäen. Perjantaina vedettiin yö-reeniä simultaanilähdöllä. Ensimmäinen kunnon yö-reeni joulukuun jälkeen ja meno oli sen mukaista. Suunnassa oli vaikea pysyä ja muutaman pienen ässän päälle tuli yksi vähän isompikin tehtyä. Kompassia ois voinu vilkuilla vähän tarkemmin tyhjillä alueilla.

Lauantaina jouduin keskeyttämään vaelluksen otettuani yhteen piikkilangan kanssa. Onneksi autokyyti sattui olemaan sadan metrin päässä. Ja vielä suuremmaksi onneksi sääret tuntui illalla jo ihan hyviltä kun loikittiin ja juostiin mäkeä ylös alas.

Sunnuntaina päästiin ottamaan kunnolla tuntumaa maastoon. Jyväskylässä maastoon ei oo pahemmin ollut asiaa ja sen kyllä huomasi. Kun pohja oli rikkonainen ja avokalliot liukkaita ei juoksemisesta meinannut tulla mittään. Aika paljon meni kyllä energiaa hukkaan pelkkään pystyssä pysymiseen. Suunistus sujui kohtuullisesti. Yhteensä 7,8km radoilla virhettä tuli parisen minuuttia. Pääosan ajasta homma oli hyvin hanskassa, mutta pientä ajatuksen karkailuakin oli välillä havaittavissa. Ja jotta jotain osumaa sai tällekin päivälle, niin loppuverkan aikana testasin rintapanssarini kestävyyttä iskemälle sen täydellä voimalla johonkin maassa maanneeseen mättääseen. Ilmat pihalle, mutta ei mitään sen kummempaa, toivottavasti.

Sunnuntain viuhkaharjoituksen kartat:

(a ja b)


(c ja d)


(e ja f)

Cherub Rock

Vierähtänyt taas tovi viimeisestä turinoinnista, ei oo kerenny raapustaa sen kummempia. Kävin juuri pitkästä aikaa Salossa lenkillä. Mäkivetoja tein. Viikonloppuna on ohjelmassa Ankkurin leiri Pohjan kisakeskuksessa. Hianoo.

Espanjan leiristä palautuminen ei tuottanut suurempia ongelmia ja säilyin vielä terveenäkin. Reenit suomessa jatkuivat totuttuun tapaan ja tuo suloinen leiri on kuin kaukainen muisto vain. Suomen ankea kevät on taas koittanut lyödä miestä maahan, mutta olen saanut iskettyä pari mojovaa tälliä vastapalloon. Esimerkiksi viime sunnuntaina oli tämän suhteen oikein hyvä päivä.

Harjoittelussa on pikkuhiljaa alettu kaivamaan kovempia tehoja esiin ja ruvettu siirtämään puntilla tehtyä voimaa jalkojen alle. Tämän seurauksena jalkojen ja muihinkin kehon lihaksiin on syntynyt pienen pieniä mikrovaurioita ja tulehdustiloja, ja niiden luonnollinen paraneminen on luonnollisesti aiheuttanut lihassäikeisiin tiukkuutta, hieman jäykkyyttä ja miksei välillä pientä raskauden tunnettakin. Onneksi venyttely, vesijuoksu ja kylmät suihkut on implementoitu ympärivuotisesti harjoituskalenteriini. Katsotaan mikä on säikeiden ja solujen tilanne parin viikon päästä, kun kakkosen ladut sun muut hömpötykset on korvattu nopeusvoimalla, hapokkailla tonneilla, 27:n kakssatasilla, pidemmillä ja lyhyemmillä mäkiveoilla, ja on aika lähteä taas Ruotsiin perinteiselle kevätleirille.

Jossain parin viikon päässä siintää myös 5000m ratatesti. Siinä olisi tarkoitus juosta kovaa, mutta toki Tiomilaan ja katsastuksiin on vielä aikaa. Pohjat alkavat silti aika pitkälti olemaan kasassa, hionta vielä puuttuu, ja sekös se vaikeinta aina on ollutkin.