Wake Me Up When Septemper Ends

SM:t lähestyy. Tavoite on kirkkaana mielessä.

Viimeiset pari viikoa on keskitytty tiukasti harjoitteluun. Sm:t on mielessä ja hommaa on pitänyt saada skulaamaan vähän eli mahdollisimman paljon paremmin. Kovia harjoituksia on tehty ja suunnistusajatusta mietitty. Hyvältä on tuntunut suurimman osan reeneistä.

Viime sunnuntaina käytiin juoksemassa Härkätienhölkkä Loukinaisissa. 7,5kilsan reittiin aikaa meni 25.11, joka on ihan kohtuullinen hiukan jumisilla jaloilla kovan harjoitusviikon päälle. Ei se muuten.

Tiistaina olin junnujen reeneissä perässäjuoksijana, ja siinä samalla kun yritin opettaa Juhoa suunnistamaan, muistin kait itsekin mistä tässä hommassa on kyse. Rata oli vaativuudeltaan sanotaanko vaikea, siis miehille. 13-vuotiaille ehkä vielä vähän enemmän.

Tänään meinaan kävin suunnistamassa SM-Pitkään valmistavan harjoituksen Halikon Kankarejärvellä. Täytyy sanoa, että suunnistus ja ennenkaikkea suunnistusajattelu olivat yhtä vuoden parhaista (tähän asti). Ennakointi oli ehkä parasta ikinä. Kaikenkaikkiaan hyvää tekemistä. Reeni oli ensi viikon tiistain Ankkurin ja V-S av:n harjoitus, joten jos olet menossa, niin älä kurkkaa etukäteen.



(ps.pahoittelen huonoa laatua - ei ollu häävi skanneri)

Always Somewhere

AM-skabat kipsaistiin viikonloppuna.
Muurlaan motarille vedetty kilpailukeskus tarjosi perinteistä am-kisa tunnelmaa.
Samoin teki itse kisakin. Ennen kisaa oli aika iso kysymysmerkki, että miten olen toipunut Tunturista. Aika rennosti vedettiin koko viikko.
Maasto oli perinteistä noilla seuduin. Mäen päälliset hienoja, välit aika shaissea.
Juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Suunnistuskin sujui paikoitellen kuin keväällä konsanaan.
Mutta vain paikoitellen. Kolme minuutin virhettä tuli sorvattua. Öysteinille ja Mäksälle hävisin reilun 4min. Kärki oli kohtuu tasainen. Taisin olla 9. Kukkuu! Pari viikkoa aikaa opetella taas keskittymään. Mutta loppusuoralla juoksin 3sekunnin pohjat.
Tulokset:
http://www.resultfellows.com/pertpe2007/

Viestiä juostiin sunnuntaina Loimaalla.
Ilmassa oli jälleen kerran suuren urheilujuhlan tuntua, kun miesten pääsarjaan viivalle asettui kokonaiset kuusi joukkuetta. Maco oli aloittanut viimeksi joskus 2002, joten päätettiin juosta vähän erilaisella roolituksella. Maco hoiti siis avauksen, ja ihan mallikkaasti. Ainoastaan lopun väärällä reitinvalinnalla ja pienellä koukulla tuli eroa kärkeen vajaa minuutti. Mäksä sai juosta toisella osuudella ilmeisesti aika soolona. Kärjessä vaihtoon. Minuutin ennen Parman kakkosta ja kolme ja puoli ennen Parman ykköstä. Spekuloin etukäteen, että Öysteinin kanssa voisi tulla jotain kovempaakin vääntöä, mutta ei tullut. Mäksä oli pitänyt siitä huolen.
Lähtiessä en tiennyt kuinka kaukana takaa-ajajat olivat, joten päätin vetää varmuuden vuoksi alun vähän normaalia reippaampaa, toki varmasti. 2,5metrin käyräväliin tottumiseen meni pari väliä. Oikeasti tuntui, että käyräväli olisi ollut lähempänä metriä. Suunnistus sujui hyvin paria karkeaa ajautumisvirhettä lukuunottamatta. Hassua, että virheet tulivat samassa paikassa, kun 2-3 ja 9-10 välit menivät aika lailla samaan suuntaan saman vähän tyhjemmän alueen yli. Ekalla kerralla ajauduin liikaa oikealle, jossa hukkasin minuutin ja toisella kerralla liikaa vasemmalle, jossa meni sitten 2 minuuttia. En kertakaikkiaan tajunnut kartasta mitään tuolla alueella. Ja vaikka yritti kompassiinkin katsoa, niin hukkaanhan sitä mentiin. Molemmilla kerroilla olin kartalla paljon itseäni edellä.
Takaata ei kumminkaan tultu. Öysteinkään ei saanut kuin vajaa puoli minuuttia kiinni.
Oli se vaan hienoa voittaa AM-Viesti.

Tulokset:
http://www.saunalahti.fi/~pam7/loimaa2007/tulokset.htm

Lapin Kesä

Tunturisuunnistus 2007. Kilpisjärvellä.
Itselle oli jo pitkän aikaa selvää, että tänä vuonna suuntaan "tunturiin".
Lassen piti ensin lähteä pariksi, mutta miehen kaatuessa telakalle Juhis lupasi lähteä tuuraamaan. Viime keskiviikkona otettiin nokka kohti Kilpparia. Illalla saavuttiin perille varsin myöhään, mutta puolenyön verka(o)t käytiin heittämässä vesille.

Torstaina oli pitkän lenkin päivä. Saimme kuin saimmekin suunnistuskartan kolmen valtakunnan rajapyykiltä, jonne oli pakko päästä suunnistamaan. Karttoja tosin oli vain yksi ja kartalle oli matkaa toistakymmentä kilometriä, ei kovin tasaista reittiä. Mikäs sen parempi. Kartalle piirrettiin reilu 5 kilsan rata ja päätettiin suunnistaa vuorovedoin. Sitten juostiin. Tottakai matkalla piti vähän poiketa polulta maisemia katselemassa. Menomatka meni vielä onneksi varsin rauhallista vauhtia. Suunnistus vedettiin sillai reippahasti. Maasto oli yksi hienoimmista missä olen suunnistanut. Takaisin kämpille juostiin suunnilleen alemmalla kynnyksellä. Joskus sitä innostuu. Yhteensä juoksua tuli 3,5h. Hyvä valmistava.. Juupa juu. Jalat oli vähän kipeät.
Perjantaina kävin vielä häröilemässä Salmivaaran suurennetulla tunturikartalla "model eventiä" reilun tunnin verran.

The Race
Ensimmäisenä päivänä matkaa oli 27,9km, nousua 1100m. Rasteja oli 17, joista leijonan osa aivan alussa perhosilla. Aikaa meni vähän liikaa, 3.04.41. Liikaa siksi, että toiset menivät kovempaa, ja aika paljon. Pipo/Hoube parivaljakko kiskaisi melkein kymmenen minuutin eron. Se ero on kyllä selitettävissä valitettavan yksinkertaisesti. Perhosilla tehtiin minuutti - puolitoista virhettä ja juuri sen verran oltiin perhosten jälkeen perässäkin. Seuraavalla pitkällä välillä päätettiin vetää ihan Norjaan. Kierto Norjan kautta ei valitettavasti ollut yhtään sen nopeampi kuin poikien suora valintakaan. 40 minuutin välillä 30 sekunnin eroa ei voine pitää ratkaisevana. Toisaalta me oltais juostu ne kiinni sillä välillä, jos mun jalat olis toimineet, mut ne ei toiminu. Ne meinaan (juuri tuolla välillä) väsyivät ja tulivat perkuleen kipeiksi, ja jo noin 15kilsan jälkeen. Ei ne noin kipeät ole kisan aikana ennen olleet. Muuten jaksoi hyvin, mutta ne jalat jalat eivät vieneet eteenpäin. Juhis veti viimeiset 15km lähes tulkoon koko ajan, ja yleensä sen verran kaukana edellä, että joutui odottelemaan mua aina välistä. KR:n paidat vilkkuivat tasaisin väliajoin sen kilsan verran edellä. Muita meidän sarjalaisia ei sitten näkynytkään. Enpä voi sanoa, että olisin paljon ehtinyt maisemia katsella loppumatkasta. Viimeiselle rastille tehtiin vielä pieni koukku - viis minuuttinen. Ei oltu samaa mieltä kartan kanssa. Toistemme kanssa sentään oltiin samaa mieltä, valitettavasti. Eroa oli ekan päivän jälkeen aika paljon kiinni kurottavaksi, mutta eipä takaatakaan oikein uhkaajia ollut tulossa.


day1

Toisena päivänä tarjolla oli 29,4km, 1550m pystysuunnassa ja 11 rastia. Aikaa meni hulppeat 3.55.32. Rata oli kerrassaan mainio ja tarjosi paljon enemmän reitinvalintaa kuin edellispäivän kisa. Päätettiin ennemmin kiertää kuin kiivetä. Alun väleistä kertoo hyvin se, että yhdellä välillä otettiin 4min kiinni, mutta seuraavalla jäätiin taas samainen 4min.
2-3välillä kävi niin, että hukattiin hetkeksi toisemme puuston seassa, se hetki oli reilun 10 minuuttia. Rastilla sitten taas nähtiin. Kolmosen jälkeen Juhis sohaisi maa-ampiaispesään ja sai muutaman piston. Se saattoi vaikuttaa yllättävän paljon, sillä aika pian sen jälkeen oli Juhiksen vuoro tummua. Ja kun mulla ei ollut tietoakaan eilisen kipeistä jaloista ja vähän kulkuakin päällä, niin vedin viimeiset 20km 100-200metriä edellä. Meno tuntui helpolta (alkua lukuunottamatta) koko matkan. Jalat toimivat hyvin ja elimistö myös, loppuun saakka. Maisemiakin ehti ihastella ihan eri tavalla.
Molemmille tuli yksi hyvä päivä ja yksi huono päivä. Tasaisen tappavasti siis.
Yhteensä kahden päivän aikana racea: 57,3km aikaan 6.59.48 ja toisia siis oltiin. Pipolle ja Houbelle hävittiin yhteensä vartti. Onnittelut sinne, perkele :)


day2


Mapas, Por Favor:

Torstain suunnistus osio:


Ensimmäinen päivä:


Toinen päivä:



ja vähän kuvia Suomen läntisimmästä paikasta:

Torstain reeni:


"Lapissa kaikki kukkii nopeasti"


"maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin"




Eka päivä:


"Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesän"


juhiksella on vuoden kulku...


...niin mullakin, NOT!


Toka päivä:


"Oi, oppi ottakaatte joutsenista..."


"...ne lähtee syksyin, palaa keväisin"


"on meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin"

Long Road

Eilen juostiin puolestaan mm-katsastusten pitkä matka.
Matkana oli 16,24km, eli ihan sopivasti. Helteessä juostu kisa tarjosi reitinvalintaa ja paikoin myös melkoista rynkytystä.
Prismarastien väliaikoja lauantaina tutkaillesani totesin, että suoraan on nopein. No eilen sai kyllä vähän kietääkin nousuja.
Alkumatkasta tein pienen koukun kakkosella ja 1,5min virheen kolmosella. Sen jälkeen päätin, että nyt otetaan alle varmaa valintaa kunnes suunnistus loksahtaa kohdalleen, mikä johti siihen, että seuraavilla väleillä en pummannut, mutta otin reitinvalinnoissa käkeen. Suunnistuskin alkoi sujumaan paremmin. Välillä kartanvaihto-rastille ajatukset karkasivat ja tein minuutin virheen.
Perhosilla tuli pari pientä koukkua. Tämän jälkeen päätin ottaa alle reitinvalintoja, joissa oli mahdollisimman vähän nousua. Loppumatkan vedin tämä mielessäni. Mielestäni tein järkeviä valintoja ja väliajatkin sanovat samaa. 24-25 välillä esittelin hisu-taitojani, kun lähdin kiertämään polkua pitkin ympäri ja sitten käännyin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan. Vähän aikaa pururataa juostuani totesin, että morjens, ja eikun takaisin oikealle polulle. Puhutaan melko tyhmästä virheestä. 14kilometrin jälkeen alkoivat jalat olemaan jo aika väsyneet. Viimeiselle parille kilsalle oli vielä säästetty muutama mehevä nousu. Mutta vaikka jalat olivat melko nahat, niin tummaa oli muillakin. Nostin parilla viimeisellä kilsalla sijoitusta 5 pykälää, sijalle 16, johon olen kyllä ihan tyytyväinen. Sen sijaan siihen, että annoin itseni tehdä virhettä 5,5minuuttia, saan olla aika vihainen.
Ja nyt täytyy antaa krediittiä. Ensin Lauantain sprintille. Rata oli mielestäni aivan loistava.
Ja samaten pitkän matkan kisalle. Loistavia välejä. Hieno rata. Ja ennenkaikkea siitä, että tämä oli ehkä elämäni ensimmäinen Suomessa juostu pitkän matkan kisa, jossa juomarasteja oli ensinnäkin riittävästi, mutta ennenkaikkea ne oli sijoitettu oikeisiin kohtiin, tasaisin väliajoin.
bravo!

Viikon päästä on tunturi, sitten am-kisat, niiden jälkeen mahdollisesti keski-suomen viesti. Siitä pari viikkoa ja jo alkaakin kolmen viikon sm-ruletti.
AM-kisat ja K-SV saavat mennä omalla painollaan. Nyt reenataan ja sm:issä ollaan vireessä.

Swiss tires

Ei tultu, ei todellakaan tultu.

Periaatteessa kisa lähti ihan hyvin liikkeelle. Kakkoselle asti.
Kolmoselle tein aika typerän reitinvalinnan, jossa tuli käkeen puolisen minuuttia. Se oli aika pitkälti siinä. Lopussa 11-12 välillä lähdin rastilta (7 polun risteyksestä) väärää polkua ja vetelin vasemmalle, isomman polkun yli ja aina kartan reunalle asti. Vaikka matkalla ihmettelin, että ei oikein täsmää, niin en tajunnut, vasta kun oli liian myöhäistä. Se oli ihan viimeistään lopullisesti siinä tän päivän osalta. Ei kyllä tossukaan liikkunut tänään toivotulla tavalla.
Vaikka välillä vauhti tuntuikin riittävän, niin tollaisiin sprintissä ei ole varaa, ei kellään.

Huomenna taistellaan, huomenna taistellaan. Ois viel kulkuuki.