Hearts On Fire

Portugalista kotiuduttu.

Leiri meni hyvin. Kaksi viikkoa Sao Pedro de Moel:ssa. Maastot priimaa ja niin pois päin.

Reeniä kertyi molemmilla viikoilla mittariin reilut 17h. Kertoja 17 + 15. Juoksua 275km, joista 122km suunnistaen. Lisäksi päälle yksi 50km pyörällä. Täysiä reenipäiviä oli 13.
Suunnistusta yhteensä 11kertaa, joista 2 oli kisoja. Näistä muodostuu lukemat 122km ja 15tuntia. Joka päivä tuli suunnistettua kerran, paitsi todella kevyinä päivinä lepuutettiin myös mieltä, tai hakattiin vain suunnistussimulaattoria ja CF:ää.
Välillä suunnistettiin pitkää ja rauhallista, välillä pitkää ja kovaa, välillä vetoja ja välillä muuten vain. Nautintoa yhtä kaikki.

Mitään ongelmia ei ollut. Missään vaiheessa en ollut todella väsynyt, eivätkä jalatkaan vaivanneet. Pienestä nilkan pyörähdyksestäkin selvittiin säikähdyksellä.
Venyteltyä tuli useimmiten kahdesti päivässä, välillä kolmekin, iltaisin aina enemmän.
Jalat pysyivät vetreinä ja ennen kaikkea ehjinä.

Kisoissa ei tietenkään tällaisten settien keskellä mitään herkkukulkua löytynyt, mutta silti koukkua tuli aivan liikaa jos olisi halunnut pärjätä paremmin. Toisaalta pistän kyllä suoraan osan koukuista kartan ja rastin piilottajan piikkiin. Jos rastiympyrässä haahuilee koko ajan 10metrin päässä rastista, luulisi, että rasti tulee vastaan nopeammin kuin kahden minuutin päästä.

Keskivertopäivä oli sellainen, että aamulla herätys 7.20, sitten lähdettiin aamulenkille, joka riippuen siitä kuinka pahasti eksyttiin kesti noin 32minuuttia, ja kasilta oli aamupala. Kymmenen maissa lähdettiin suunnistamaan. Maastot olivat yhtä lukuunottamatta 10-20minuutin ajomatkan päässä. Illalla heitettiin sitten ennen ruokailua, joka oli aina seitsemältä, päivän kolmas reeni, joka oli joko koordinaatio, voimaa, verkkaa tai jotain ihan muuta.

Sellasta Portugalissa. Jotain karttoja ja kuvia saatan mahdollisesti jaksaa laittaa myöhemmin tänne.


ei tässä enää muuta kun:

Hearts On Fire, Hearts On Fire, Hearts On Fire, Hearts On Fire
Hearts On Fire, Hearts On Fire, Hearts On Fire, Hearts On Fire

(Hearts) Hearts On Fire, Hearts On Fire
(Hearts) Hearts On Fire, Hearts On Fire
(Hearts) Hearts On Fire
(Hearts) Hearts On Fire

(Hearts, Hearts, Hearts,Hearts) Hearts On Fire....
Hearts On Fire!

Hearts On Fire, Hearts On Fire
Burning, burning with desire
Hearts On Fire, Hearts On Fire
Burning, burning with desire
Hearts On Fire, Hearts On Fire
Burning, burning with desire
Burning for the steel
Hearts on Fire!!!!!

Warriors Of The World

Täälä Portugali.

Toinen viikko reenien osalta siinä. Neljän viime päivän saldo on 12 harjoitusta ja reilu 14 tuntia.
Tänään perjantaina passaillaan ja huomenna vedetään vielä WRE kisat jossain Nisassa. Sunnuntaina back to Finland.

Viime sunnuntaina juostiin myös racea. Tuhannen metrin korkeudella sijainnut maasto oli puutonta, hyväpohjaista ja kivikkokallioista, hyvällä tavalla. Aivan kuin kuussa, jotkut sanoivat.
Oli se kyllä helmeä. Varmasti yksi elämäni hienoimmista kisoista.
Tosin rastit olivat sitten sen verran piilossa ja rastien otto taktiikka sen verran väärä, että koukkua tuli about 5min. Sursööt, Denarit ja Hubmanit menivät omaa vauhtiansa, mutta ihan kovia janttereita siinä ympärillä pyöri tuloslistalla. Toisaalta tämmöisistä kisoista on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä päivän kunnosta, sillä useimmat kisailijat ovat alueella leireilemässä ja juoksevat sitten kisoja enemmän ja vähemmän tosissaan. Itselläkin kisa osui keskelle kahden viikon leiriä, mutta yhtä kaikki, paremmin se meni kuin viime vuonna Espanjassa.
tuloksia:
www.pom2007.com

ja tässä Thierryn esimerkki, kuinka se olisi pitänyt tehdä:
http://tero1.free.fr/news/php/data/upimages/07_POM_etap2_r.gif

Living On The Edge

Eka viikko Portugalissa alkaa olemaan pulkassa. Tänään vietetään kevyttä turismo päivää ja huomenna juostaan wre race jossain vähän pohjoisempana.
Maanantaina jatketaan varsinaista harjoittelua.

Maastot ovat aika helmiä näillä seuduilla. Hyvää pohjaa, näkyväisyyttä vaihtelevasti, vaativaakin. Kartat on hieman epämääräisiä, mutta niihinkin on jo tottunut.
Suunnistettua on tullut kerran päivässä ja muuten reeniä on tullut kolmesti päivässä suunnilleen kolmen tunnin päiväkeskiarvolla. Välillä on vedetty kovaa, välillä pitkää, välillä siltä väliltä. Lepopäivä tuli hyvään saumaan. Mitään jalkavaivoja ei enää haluta.
Huomenna starttaan kisaan ilmeisesti aika loppupäässä, tai ainakin viisi tuntia ensimmäisten jälkeen. Tavoitteena on vetää hyvin.

Pedal to the Medal

Ilmoja pidelly, luojan kiitos, että oli kevyt viikko.
Viimeisen harjoitusjakson reenit sujuivat mainiosti ja viime sunnuntaina reenien jälkeen kroppa ja jalat todella toivoivat lepoa.

Tänään olis ollu testijuoksu, mutta oli sen verran kylmää, että juostiin vain vk-reeni.
Ensi viikolla ei tarvinne kelien puolesta passailla, sillä huomenna lähdetään Ankkurin porukalla Portugaliin.
Kahden viikon settiin sisältyy Sao Pedro de Muelin lähistön helmimaastot, pari erittäin kovatasoista kisaa ja toivottavasti luvatut +15C lämmöt. Ei tarvi murehtia liukkaista kaduista.

Tarkoitus on reenata, jos ei nyt niin älyttömän paljon, niin ainakin kovaa.

What a wonderful world

Avautuminen näköjään kannattaa.
Ulkona on -1C pakkasta ja aurinko paistaa sinisemmältä taivaalta, kuin kertaakaan tänä vuonna.
Pyörätietkin oli aamulla ajettu (ei sentään hiekotettu). Oli hienoa vetää Asics:n nastalenkkarit jalkaan ja lähteä korttelisuunnistamaan. Juoksukin oli kuulemma ihan iloisen näköistä. Ala-pohjekaan ei ollut enää kipeä.

Olisi oiva päivä vaikka hiihtokauden avaamiseen. Se vaatisi tosin suksien siklaamista, mikä on meikäläisen tapauksessa aika paljon pyydetty.
Taidan mennä nauttimaan päivän toisesta reenistä juosten, Louis Armstrongin seurassa.

Darkshines

Morjens.
On kovin kylmä. Jos pakkanen hetkeksi hellittää, sataa lunta. Ja sitten sitä lunta on teillä, jotka kolataan kerran päivässä ja hiekoitetaan kerran kuukaudessa. Ja sitten on taas helvetin kylmä.
Keskiviikkona vitutti lenkillä, ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Oli synkkää, hemmetin synkkää. Nastalenkkarit ovat olleet viimeiset pari viikkoa kovassa huudossa. Olen juossut yhtä lenkkiä lukuunottamatta kaikki reenit niillä, siis ulkona, mutta kun tiellä on pieni höhhölumikerros, ei nekään oikein pidä. Välillä juoksen paljain jaloin, uimaaltaassa. Välilllä trainereilla, hallissa. Eilen tuli pohje kipeäksi akilleksen yläpuolelta, sitä se liukkaalla juoksu teettää, onneksi vain vähän. Olen ylivarovainen. Heitin aispoverit kehiin illalla. Aamulla kävin puntin päälle juoksemassa, paljain jaloin. Sitten kylmäallassetit. Se on muuten mun uusi suosikki, kylmäallas. Aina vesijuoksun päälle. Pitäisi hommata sellainen kotiinkin.

Se vituttaa aina, kun harjoittelua täytyy ruveta soveltamaan, tai kun 20min aamulenkille lähtiessä pukemiseen menee 10minuuttia. Sellaista se on ollut viimeiset kaksi viikkoa, mutta kaikkeen tottuu, jotkut virheellisesti väittävät. Ei se -17asteen pakkasessa lenkille lähtö tunnu enää lainkaan niin mahdottomalta ajatukselta kuin esim. kaksi vuotta sitten. Tai kaksi viikkoa.

Kaksi päivää tätä reenijaksoa jäljellä. Ensi viikko kevyt, sitten kahdeksi viikoksi Portugaliin.
Siellä lyödään, paljon ja kovaa. Sen verran mitä paikat kestää.

Tuli muuten varttikausi täyteen tossa just ihan äsken ei niin kauan aikaa sitten. Kolme kuukautta reeniä takana, pari edessä, sitten se rumba taas alkaa. Äkkiä se taas tulee, heh heh.
Viime vuoteen verrattuna reeniä on tullut enemmän, kilsoja on tullut enemmän ja olen paremmassa kunnossa. Olen tyytyväinen, mopo ei ole karannut käsistä kumpaankaan suuntaan.
Mutta sitten kumminkin tekisi mieli, sulkea silmät, irroittaa ote kahvoista, heittää kädet niskan taakse ja antaa mennä, hapoille.