Helvetin kylmä.
Portugaliin lähdetään 3 viikon päästä. Kaksi kovempaa viikkoa olisi tarkoitus vetää vielä ennen sitä. Yksi kevyt. Tällä viikolla ohjelmaan on kirjoitettu hyvä määrä tunteja. Ulkona on 20pakkasta, luvannut sellaista perjantaihin asti. Juokse siinä nyt sitten kovaa, tai pitkää, ja pysy vielä terveenä. URGH!
Voi olla, että halli tulee tutuksi tällä viikolla.
Viikonloppua odotellessa.
ps.Lauantaina suunnistettiin sisätiloissa Kanavuoren uumenissa. Aivan järjettömän hauskaa.
maanantai 22. tammikuuta 2007
maanantai 15. tammikuuta 2007
Mädi in Hong Kong, epilogue
Vielä viimeiset setit Hong Kongiin liittyen..
Kuvia sekä Lantaun vaelluksen ja APOC Longin käyrät löytyy täältä:
http://people.cc.jyu.fi/%7Etutakari/madison/kuvat/Hong%20Kong/
Kuvia sekä Lantaun vaelluksen ja APOC Longin käyrät löytyy täältä:
http://people.cc.jyu.fi/%7Etutakari/madison/kuvat/Hong%20Kong/
keskiviikko 10. tammikuuta 2007
Mädi in Hong Kong, part 2
Jouluaattona saavuttiin siis perille. Aattoiltaa vietettiin käymällä ruokakaupassa ja mäkkärissä. Sarasen lanseeraama Big Mac -indeksi oli 2,20€, koko aterialta. Kohtuu halpaa.
Paljon ei ehditty levähtämään, kun heti saapumista seuraava päivänä iskettiin Hong Kongin mestaruus keskimatkaa. Matka oli 4,8km ja nousuksi oli ilmoitettu 180m, ihanneaika 30-35min.
Paikalliset eivät juuri miesten sarjassa juhlineet, kun voiton vei Huhtanen, toka oli Nick Barrable ja meikä kolmas. Pari minsaa hävisin Huhtaselle, jolla meni 42minuuttia. Reitillä nousua 380m. Kohtuu tiukka rata, mutta kuten huomattiin, ei se ollut vielä mitään. Mitskut oli kyllä hienot.
Naisilla oli muuten sama ihanneaika, ja matka 200m lyhyempi. Lopullinen voittoaika tais sitten olla jotain 65minuutin paikkeilla. Keskimatka, jep jep.
Kisaa seuranneen kolmen lepopäivän aikana tuli vähän reenailtua. Mainitsemisen arvoinen reeni voisi olla Lantaun saarella tehty vaellus. Matkaa tuskin oli paljoa 15kilsaa enempää, mutta aikaa sai menemään sen 4,5h. Nousua tuli kellon mukaan 1648m. Jalat oli kohtuu nahat lopussa, mutta hyvää voimareeniä tuli kun välillä sai kiivetä tunnin putkeen kiviportaita ylöspäin.
Vaellusta seuraavana päivänä olikin sitten täysi lepopäivä. Tai no, lepo ja lepo, tuli sitä 10 tuntia käveltyä kaupungilla.
APOC Sprinttiin lähdettiin eilispäivän shoppailurundista herkistetyillä jaloilla.
"Maasto" oli melko siistiä, puistosuunnistusta kerrassaan.
Ilmoitettu matka oli 1,95km, mutta saatan epäillä, että todellisuudessa se olisi ollut hieman pidempi, mutta empä kyllä jaksa mitata. Joka tapauksessa tällä kertaa vedeltiin pari minuuttia ihanneajan alle. Juhis vei taas, Rune Olsen oli toka. Huhtaselle hävisin tasan minuutin, Runelle 6sekkaa. Sikäli tasainen suoritus, että missään vaiheessa ei hapottanut, ei maalissakaan. Joten ois voinu juosta jonnin verran kovempaakin ja ottaa vaikka vähän koukkua siinä sivussa. Yhtä kaikki, nautin jokaisesta 13minuutista ihan perkeleesti.
APOC viesti meneekin sitten sarjaan sick bastard.
Joukkueemme koostui minusta, Juhiksesta ja Juhiksen Johannasta. Koska järjestäjät eivät päästäneet meitä miesten sarjaan, juostiin mixed-sarjassa.
Mä alotin, vetelin aika rauhassa, mutta olin jo hyvän matkaa karussa, mutta sitten kirjaimellisesti tipuin rinteen reunalta sellaiseen viidakkopusikkoon, josta en päässytkään enää ylös, eikä sivusuunnassakaan ollut mitään saumaa liikkua, vaan oli pakko taistella alaspäin, joka tietty oli aivan väärä suunta. No kun pääsin tarpeeksi alas ja pois pusikosta niin piti vähän kiertää ja kiivetä 50m takasin ylöspäin samaan paikkaan, jossa olin jo aikaisemmin. 200metrin väliin meni aikaa vajaa 12min (Johannalla samaan väliin 20min - jungle!). No vaihtoon kumminkin kolmantena, minuutti kärjesta. Juhis toikin sitten 2 osuudelta viestin kärjessa 22min erolla seuraaviin. Johanna oli ankkurina ja tippui myös samalla välilla kun minä sellaiseen viidakkopusikkoon. (Tuloksena sormet auki ja ambulanssilla sairaalaan tikattavaksi). Kun hän pääsi sieltä puskasta pois ja seuraavalle tielle, niin tiellä olivat poliisit vastassa, jotka eivät antaneet Johannan jatkaa matkaa, mutta pienten keskustelujen jälkeen Johanna juoksi karkuun ja tuli maaliin 8min ennen kakkosta. Dominointia! Aasian mestaruus viestistä.
kuvia viestista:
http://www.oahk.org.hk/photo/2006-12-30-14.jpg
No ei se viela mitään. Joku pikkutyttö oli pudonnut sellaiseen betoniseen kaivoon, joita maastossa oli aluskasvillisuuden alla piilossa. Niitä ei nähnyt ollenkaan vasta kun ihan kohdalla, koska maahan asti ei tosiaankaan nähnyt. Tytölla meni jalka kahdesta kohtaa poikki.
Eräs mies suunnistaja tippui samanlaiseen kaivoon, jalkaterä keskeltä kahtia. Yhteensä porukkaa vietiin ambulansseilla sairaalaan ehkä kymmenkunta. Ei ne ihan turhaan siellä pakota käyttämään pilliä mukana suunnistaessa.
Uudenvuoden aattona porskutettiin sitten APOC longia. 9,7kilsan radalle noususummaksi oli ilmoitettu kevyet 570m. No loppujen lopuksi todellinen noususumma oli hieman reitinvalinnoista riippuen 1000m:n paikkeilla. Ihanneaika oli 1.30. Huhtanen voitti ajalla 1.48, itsellä meni 2.08, sija 6. Minuutti pronssiin. Maasto oli sellaista korkeaa polvesta rintaan asti ulottuvaa heinikkoa, että sijat jaettiin kärjen osalta suurinpiirtein käännetyssä lähtöjärjestyksessä. Heinikkopaskan lisäksi välillä jäi vihreisiin jumiin oikein kunnolla, jos ei tajunnut kiertää tai muuten vaan oli huonoa tuuria matkassa kun oli pakko puskea läpi. Spekuloin heti kisan jälkeen, että alku ja loppupään lähtöpaikoilla olisi loppuaikaan noin puolen tunnin vaikutus, kartantekijä veikkasi varttia ja valvoja 20 minuuttia. Jotkut kisoihin panostaneet Aasialaiset olivat hieman nyrpeinä. Kaiken kaikkiaan aivan kauhea kokemus. Jalat oli kisan jälkeen aivan verillä ja kädet naarmuilla. Jos jotain positiivista hakee, niin suunnistusvirhettä ei juuri tullut ja ihan hyvin jaksoin painaa siellä puskassa. Ai niin, ja puita ei ollut yhtään, joten koko matka painettiin auringon paisteessa, onneksi juomapisteitä oli kumminkin riittävästi. Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia.
Vuosi 2007 korkattiin sitten APOC middle:llä. Maasto oli viereinen pitkästa matkasta, mutta huomattavasti mukavampaa ja parempaa. Ei ollenkaan niin paskaa. Tosin aikaa meni silti 3,5kilsan radalla just alle 36min. Ilmoitettu noususumma oli 115m ja kellon mukaan sitä tuli 270m, eli ihan normilinjalla jatkettiin. Aasian omat sankarit pääsivät myös vihdoin mitaleille. Vaikken ihan 10min/km -vauhtiin päässytkään, niin Aasian mestaruus napsahti meriitteihin parin minuutin erolla Kiinan Jing Xiong Mo:hon. Japanin Hiroyuki Kato oli 3. Virhettä ei tullut lainkaan ja ainoa tappio olikin, kun jouduin 2-3välillä solmimaan kengän nauhoja puolisen minuuttia. Taas vedeltiin miltei koko matka auringon paahteessa ja tiukimmissa nousuissa alkoi jo jonnin verran hapottamaan.
Tulokset & splitit kisoista:
http://www.oahk.org.hk/event/apoc-hkc-info-startlist-e.html
Keskimatkan jäkeisenä iltana oli sitten seremoniat ja banguetit. Itse olimme menossa kohtuu kalliiseen tilaisuuteen vain noutamaan palkinnot, mutta ovella joku Herra Suunnistus totesi, että me ollaan kuulemma kutsuvieraita. Eiku syömään. Syöminen olikin sitten melkoinen setti. Sitä ei oikein tiennyt, että mitä oli luvassa, mutta siinä vaiheessa kun olutkannu kannettiin pöytään, ei sillä ollut enää väliäkään. Ja voin kertoa, että jengillä on siellä päin maailmaa ihan pränikät digikamerat. Ja kuvia on pakko ottaa iiihan kaikista ja mielummin 5 kertaa, että varmasti onnistuu. Mutta oli kyllä hauska jutella ihmisten kanssa. Thomas Tan oli yksi heistä. Hong Kongilainen suunnistaja, joka oli ollut juoksemassa ja oli vieläkin ihan fiiliksissä Salo-Jukolasta. Eräs ystävällinen Korealainen tavallaan kutsui seuraaviin APOC-kisoihin Koreaan. Antoi järjettömän läjän Korealaisia karttoja ja hienon amuletin. Olisi ehkä kannattanut jättää ne kartat antamatta. Kiitän kumminkin. Safkat oli sitten perusmättöä. Perinteinen n. 12 ruokalajin illallinen alkoi mm. ankalla ja paistetulla sian nahalla. Sen jälkeen seurasi kaikenlaisia paikallisia herkkuja, kuten meduusaa, mustekalaa ja hain-evä-keittoa. Välillä vedeltiin ihan tuttujakin ruokia, kuten ravunlihaa ja sieniä. Jossain vaiheessa siirryttiin sitten sellaisiin eliöihin, joita en tiennyt edes olevan olemassa. Yhtä kaikki, ihan uskomattoman hyvää ruokaa.
Ei siinä muuta, helmi reissu!
Paljon ei ehditty levähtämään, kun heti saapumista seuraava päivänä iskettiin Hong Kongin mestaruus keskimatkaa. Matka oli 4,8km ja nousuksi oli ilmoitettu 180m, ihanneaika 30-35min.
Paikalliset eivät juuri miesten sarjassa juhlineet, kun voiton vei Huhtanen, toka oli Nick Barrable ja meikä kolmas. Pari minsaa hävisin Huhtaselle, jolla meni 42minuuttia. Reitillä nousua 380m. Kohtuu tiukka rata, mutta kuten huomattiin, ei se ollut vielä mitään. Mitskut oli kyllä hienot.
Naisilla oli muuten sama ihanneaika, ja matka 200m lyhyempi. Lopullinen voittoaika tais sitten olla jotain 65minuutin paikkeilla. Keskimatka, jep jep.
Kisaa seuranneen kolmen lepopäivän aikana tuli vähän reenailtua. Mainitsemisen arvoinen reeni voisi olla Lantaun saarella tehty vaellus. Matkaa tuskin oli paljoa 15kilsaa enempää, mutta aikaa sai menemään sen 4,5h. Nousua tuli kellon mukaan 1648m. Jalat oli kohtuu nahat lopussa, mutta hyvää voimareeniä tuli kun välillä sai kiivetä tunnin putkeen kiviportaita ylöspäin.
Vaellusta seuraavana päivänä olikin sitten täysi lepopäivä. Tai no, lepo ja lepo, tuli sitä 10 tuntia käveltyä kaupungilla.
APOC Sprinttiin lähdettiin eilispäivän shoppailurundista herkistetyillä jaloilla.
"Maasto" oli melko siistiä, puistosuunnistusta kerrassaan.
Ilmoitettu matka oli 1,95km, mutta saatan epäillä, että todellisuudessa se olisi ollut hieman pidempi, mutta empä kyllä jaksa mitata. Joka tapauksessa tällä kertaa vedeltiin pari minuuttia ihanneajan alle. Juhis vei taas, Rune Olsen oli toka. Huhtaselle hävisin tasan minuutin, Runelle 6sekkaa. Sikäli tasainen suoritus, että missään vaiheessa ei hapottanut, ei maalissakaan. Joten ois voinu juosta jonnin verran kovempaakin ja ottaa vaikka vähän koukkua siinä sivussa. Yhtä kaikki, nautin jokaisesta 13minuutista ihan perkeleesti.
APOC viesti meneekin sitten sarjaan sick bastard.
Joukkueemme koostui minusta, Juhiksesta ja Juhiksen Johannasta. Koska järjestäjät eivät päästäneet meitä miesten sarjaan, juostiin mixed-sarjassa.
Mä alotin, vetelin aika rauhassa, mutta olin jo hyvän matkaa karussa, mutta sitten kirjaimellisesti tipuin rinteen reunalta sellaiseen viidakkopusikkoon, josta en päässytkään enää ylös, eikä sivusuunnassakaan ollut mitään saumaa liikkua, vaan oli pakko taistella alaspäin, joka tietty oli aivan väärä suunta. No kun pääsin tarpeeksi alas ja pois pusikosta niin piti vähän kiertää ja kiivetä 50m takasin ylöspäin samaan paikkaan, jossa olin jo aikaisemmin. 200metrin väliin meni aikaa vajaa 12min (Johannalla samaan väliin 20min - jungle!). No vaihtoon kumminkin kolmantena, minuutti kärjesta. Juhis toikin sitten 2 osuudelta viestin kärjessa 22min erolla seuraaviin. Johanna oli ankkurina ja tippui myös samalla välilla kun minä sellaiseen viidakkopusikkoon. (Tuloksena sormet auki ja ambulanssilla sairaalaan tikattavaksi). Kun hän pääsi sieltä puskasta pois ja seuraavalle tielle, niin tiellä olivat poliisit vastassa, jotka eivät antaneet Johannan jatkaa matkaa, mutta pienten keskustelujen jälkeen Johanna juoksi karkuun ja tuli maaliin 8min ennen kakkosta. Dominointia! Aasian mestaruus viestistä.
kuvia viestista:
http://www.oahk.org.hk/photo/2006-12-30-14.jpg
No ei se viela mitään. Joku pikkutyttö oli pudonnut sellaiseen betoniseen kaivoon, joita maastossa oli aluskasvillisuuden alla piilossa. Niitä ei nähnyt ollenkaan vasta kun ihan kohdalla, koska maahan asti ei tosiaankaan nähnyt. Tytölla meni jalka kahdesta kohtaa poikki.
Eräs mies suunnistaja tippui samanlaiseen kaivoon, jalkaterä keskeltä kahtia. Yhteensä porukkaa vietiin ambulansseilla sairaalaan ehkä kymmenkunta. Ei ne ihan turhaan siellä pakota käyttämään pilliä mukana suunnistaessa.
Uudenvuoden aattona porskutettiin sitten APOC longia. 9,7kilsan radalle noususummaksi oli ilmoitettu kevyet 570m. No loppujen lopuksi todellinen noususumma oli hieman reitinvalinnoista riippuen 1000m:n paikkeilla. Ihanneaika oli 1.30. Huhtanen voitti ajalla 1.48, itsellä meni 2.08, sija 6. Minuutti pronssiin. Maasto oli sellaista korkeaa polvesta rintaan asti ulottuvaa heinikkoa, että sijat jaettiin kärjen osalta suurinpiirtein käännetyssä lähtöjärjestyksessä. Heinikkopaskan lisäksi välillä jäi vihreisiin jumiin oikein kunnolla, jos ei tajunnut kiertää tai muuten vaan oli huonoa tuuria matkassa kun oli pakko puskea läpi. Spekuloin heti kisan jälkeen, että alku ja loppupään lähtöpaikoilla olisi loppuaikaan noin puolen tunnin vaikutus, kartantekijä veikkasi varttia ja valvoja 20 minuuttia. Jotkut kisoihin panostaneet Aasialaiset olivat hieman nyrpeinä. Kaiken kaikkiaan aivan kauhea kokemus. Jalat oli kisan jälkeen aivan verillä ja kädet naarmuilla. Jos jotain positiivista hakee, niin suunnistusvirhettä ei juuri tullut ja ihan hyvin jaksoin painaa siellä puskassa. Ai niin, ja puita ei ollut yhtään, joten koko matka painettiin auringon paisteessa, onneksi juomapisteitä oli kumminkin riittävästi. Siitä voitaisiin Suomessakin ottaa mallia.
Vuosi 2007 korkattiin sitten APOC middle:llä. Maasto oli viereinen pitkästa matkasta, mutta huomattavasti mukavampaa ja parempaa. Ei ollenkaan niin paskaa. Tosin aikaa meni silti 3,5kilsan radalla just alle 36min. Ilmoitettu noususumma oli 115m ja kellon mukaan sitä tuli 270m, eli ihan normilinjalla jatkettiin. Aasian omat sankarit pääsivät myös vihdoin mitaleille. Vaikken ihan 10min/km -vauhtiin päässytkään, niin Aasian mestaruus napsahti meriitteihin parin minuutin erolla Kiinan Jing Xiong Mo:hon. Japanin Hiroyuki Kato oli 3. Virhettä ei tullut lainkaan ja ainoa tappio olikin, kun jouduin 2-3välillä solmimaan kengän nauhoja puolisen minuuttia. Taas vedeltiin miltei koko matka auringon paahteessa ja tiukimmissa nousuissa alkoi jo jonnin verran hapottamaan.
| 1. | KARI TUOMAS FIN | 35:43 | |||||
| 2. | MO JING XIONG CHI | 37:59 | +02:16 | ||||
| 3. | KATO HIROYUKI JPN | 38:01 | +02:18 |
Tulokset & splitit kisoista:
http://www.oahk.org.hk/event/apoc-hkc-info-startlist-e.html
Keskimatkan jäkeisenä iltana oli sitten seremoniat ja banguetit. Itse olimme menossa kohtuu kalliiseen tilaisuuteen vain noutamaan palkinnot, mutta ovella joku Herra Suunnistus totesi, että me ollaan kuulemma kutsuvieraita. Eiku syömään. Syöminen olikin sitten melkoinen setti. Sitä ei oikein tiennyt, että mitä oli luvassa, mutta siinä vaiheessa kun olutkannu kannettiin pöytään, ei sillä ollut enää väliäkään. Ja voin kertoa, että jengillä on siellä päin maailmaa ihan pränikät digikamerat. Ja kuvia on pakko ottaa iiihan kaikista ja mielummin 5 kertaa, että varmasti onnistuu. Mutta oli kyllä hauska jutella ihmisten kanssa. Thomas Tan oli yksi heistä. Hong Kongilainen suunnistaja, joka oli ollut juoksemassa ja oli vieläkin ihan fiiliksissä Salo-Jukolasta. Eräs ystävällinen Korealainen tavallaan kutsui seuraaviin APOC-kisoihin Koreaan. Antoi järjettömän läjän Korealaisia karttoja ja hienon amuletin. Olisi ehkä kannattanut jättää ne kartat antamatta. Kiitän kumminkin. Safkat oli sitten perusmättöä. Perinteinen n. 12 ruokalajin illallinen alkoi mm. ankalla ja paistetulla sian nahalla. Sen jälkeen seurasi kaikenlaisia paikallisia herkkuja, kuten meduusaa, mustekalaa ja hain-evä-keittoa. Välillä vedeltiin ihan tuttujakin ruokia, kuten ravunlihaa ja sieniä. Jossain vaiheessa siirryttiin sitten sellaisiin eliöihin, joita en tiennyt edes olevan olemassa. Yhtä kaikki, ihan uskomattoman hyvää ruokaa.
Ei siinä muuta, helmi reissu!
Mädi in Hong Kong, part 1
Suomeen ollaan selvitty. Reissu sujui oikeastaan yllättävänkin hyvin siihen nähden, että teoriassa jotain suurempaakin säätöä olisi voinut tulla vastaan. Ainoa huonommin mennyt hommeli oli Lontoon sumujen ja jouluruuhkien takia 4h myöhässä ollut lento Tampereelta Lontooseen, mutta silläkään ei ollut muuta väliä kuin yöunien jääminen hieman lyhyemmiksi. Sen jälkeen loppu olikin pelkkää priimaa.
Alunperin sitä spekuloi aivan riittävän paljon aikaeroja sun muita faktoreita. Kuuden tunnin aikaerosta selviämiseen meni oikeastaan 2päivää. Kahtena ensimmäisenä aamuna heräsin kuuden aikaan ja olin aivan valmis lähtemään lenkille. Tajusin sentään olla lähtemättä. Loppuajan nukuin mainiosti. Länteenpäin tultaessa aikaeron pitäisi kuuleman mukaan olla pahempi, mutta ihan hyvin on nyt tullu nukuttua, tosin melkoisia liskojen öitä ovat kyllä viime yöt olleet.
Muista seteistä sen verran, että ihmiset olivat yli-ystävällisiä (ja pieniä) ja ruoka oli törkeän halpaa, ainakin ulkona syödessä, ja sitä tulikin harrastettua päivittäin, kun hotellin alakerrassa sai puikotella safkasetit 2 - 5 eurolla. Ja yhtään lihavaa en nähnyt koko aikana, siis ihmistä.
Taksilla ja metrolla kulkeminen oli erittäin helppoa ja halpaa. Kaikkiin kisoihin tulikin mentyä taksilla ja/tai metrolla. Taksin lähtömaksu oli muuten 1,2€, jolla sai mennä ekat 2kilometriä, sen jälkeen kyyti oli saman hintaista eli 1,2€ / 2km.
Vaikka asukkaita olikin tungettu asumaan kohtuu tiiviisti, niin siisteys oli jotain käsittämätöntä. Tosin roskaamisesta sai 5000taalan eli 500euron sakot, joten se ehkä selittää sen. Samansuuruisen pikavoiton nappasi kadulle sylkemisestä, tupakoimisesta ja metrossa aterioinnista. Metron hätäjarrun painamisesta turhaan oli luvassa 1000€ sakko ja 2vuotta vankeutta. En viitsinyt kokeilla.
Grafittigraafikot ja tussitaiteilijat ovat ilmeisesti tuntematon laji Hong Kongissa, oli kyseessä sitten talon seinät tai yleinen vessa.
Kovasti joka puolella varoiteltiin hyttysistä, ja taudeista, joita ne levittävät, mutta koko aikana en kyllä nähnyt ainuttakaan hyttystä. Sen sijaan lintuinfluenssasta nähtiin vain yksi varoituskyltti, joka sekin oli erään vaellusreitin lähtöpisteessä. Viimeisenä päivänä paikallisessa lehdessä sitten lukikin, että aivan ydinkeskustasta oli löydetty kuolleita lintuja, jotka kantoivat H5N1:stä. Oli muuten sellainen ihan perus uutinen, ei mitenkään muista poikkeava. Millaisetkohan otsikot Suomessa olisi revitelty, jos Mannerheimintieltä olisi löydetty vastaavia raatoja.
Smog eli savusumu oli aika vallitseva piirre. Suurimmat paskat leijailivat kumminkin Kiinan puolella Shenzenin päällä ja HK:n keskustan paikkeilla. Meitä tämä ei oikeastaan haitannut juurikaan, sillä meidän majoituksemme lähellä ei ollut mitään pahempia saastuttajia, ja siellä missä kisat olivat, ilma oli puhdasta. Maisemien katselua se tosin paikoitellen häiritsi.
Ilmoja piteli, vaikka muuta luvattiin. Ei tullut crafteille ja lämpöseteille käyttöä, kun koko ajan oli +20C ja aurinko paistoi kahta päivää lukuunottamatta koko ajan.
Vasemman puoleinen liikenne tuotti jonkin verran vaikeuksia, vaikka auton rattiin ei lähdettykkään. Jonkin kerran meinasi teiden ylityksessä olla ihmeissään kun autoja tuli ties mistä, ja paikallisten tapa kävellä päin punaisia aina kun mahdollista oli omaksuttu heti kättelyssä.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että hotellissamme työskenteli virkailija, jonka nimilaatassa luki nimi ....... Cartman. Voin kertoa, että oli jonkin verran naurussa pidättelemistä.
Alunperin sitä spekuloi aivan riittävän paljon aikaeroja sun muita faktoreita. Kuuden tunnin aikaerosta selviämiseen meni oikeastaan 2päivää. Kahtena ensimmäisenä aamuna heräsin kuuden aikaan ja olin aivan valmis lähtemään lenkille. Tajusin sentään olla lähtemättä. Loppuajan nukuin mainiosti. Länteenpäin tultaessa aikaeron pitäisi kuuleman mukaan olla pahempi, mutta ihan hyvin on nyt tullu nukuttua, tosin melkoisia liskojen öitä ovat kyllä viime yöt olleet.
Muista seteistä sen verran, että ihmiset olivat yli-ystävällisiä (ja pieniä) ja ruoka oli törkeän halpaa, ainakin ulkona syödessä, ja sitä tulikin harrastettua päivittäin, kun hotellin alakerrassa sai puikotella safkasetit 2 - 5 eurolla. Ja yhtään lihavaa en nähnyt koko aikana, siis ihmistä.
Taksilla ja metrolla kulkeminen oli erittäin helppoa ja halpaa. Kaikkiin kisoihin tulikin mentyä taksilla ja/tai metrolla. Taksin lähtömaksu oli muuten 1,2€, jolla sai mennä ekat 2kilometriä, sen jälkeen kyyti oli saman hintaista eli 1,2€ / 2km.
Vaikka asukkaita olikin tungettu asumaan kohtuu tiiviisti, niin siisteys oli jotain käsittämätöntä. Tosin roskaamisesta sai 5000taalan eli 500euron sakot, joten se ehkä selittää sen. Samansuuruisen pikavoiton nappasi kadulle sylkemisestä, tupakoimisesta ja metrossa aterioinnista. Metron hätäjarrun painamisesta turhaan oli luvassa 1000€ sakko ja 2vuotta vankeutta. En viitsinyt kokeilla.
Grafittigraafikot ja tussitaiteilijat ovat ilmeisesti tuntematon laji Hong Kongissa, oli kyseessä sitten talon seinät tai yleinen vessa.
Kovasti joka puolella varoiteltiin hyttysistä, ja taudeista, joita ne levittävät, mutta koko aikana en kyllä nähnyt ainuttakaan hyttystä. Sen sijaan lintuinfluenssasta nähtiin vain yksi varoituskyltti, joka sekin oli erään vaellusreitin lähtöpisteessä. Viimeisenä päivänä paikallisessa lehdessä sitten lukikin, että aivan ydinkeskustasta oli löydetty kuolleita lintuja, jotka kantoivat H5N1:stä. Oli muuten sellainen ihan perus uutinen, ei mitenkään muista poikkeava. Millaisetkohan otsikot Suomessa olisi revitelty, jos Mannerheimintieltä olisi löydetty vastaavia raatoja.
Smog eli savusumu oli aika vallitseva piirre. Suurimmat paskat leijailivat kumminkin Kiinan puolella Shenzenin päällä ja HK:n keskustan paikkeilla. Meitä tämä ei oikeastaan haitannut juurikaan, sillä meidän majoituksemme lähellä ei ollut mitään pahempia saastuttajia, ja siellä missä kisat olivat, ilma oli puhdasta. Maisemien katselua se tosin paikoitellen häiritsi.
Ilmoja piteli, vaikka muuta luvattiin. Ei tullut crafteille ja lämpöseteille käyttöä, kun koko ajan oli +20C ja aurinko paistoi kahta päivää lukuunottamatta koko ajan.
Vasemman puoleinen liikenne tuotti jonkin verran vaikeuksia, vaikka auton rattiin ei lähdettykkään. Jonkin kerran meinasi teiden ylityksessä olla ihmeissään kun autoja tuli ties mistä, ja paikallisten tapa kävellä päin punaisia aina kun mahdollista oli omaksuttu heti kättelyssä.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että hotellissamme työskenteli virkailija, jonka nimilaatassa luki nimi ....... Cartman. Voin kertoa, että oli jonkin verran naurussa pidättelemistä.
maanantai 8. tammikuuta 2007
Mädi in Hong Kong, prologue
Aasiasta kotiuduttu. Juttua tulossa kisoista ja reissusta.
"Meriittilistaan" lisättiin Aasian mestaruus.
Himoikkaimmat lukijat voivat siirtyä oikopäätä Ankkurin sivuille www.angelniemenankkuri.com ja lukea sieltä lyhyemmän uutisraportin kisoista.
...
"Meriittilistaan" lisättiin Aasian mestaruus.
Himoikkaimmat lukijat voivat siirtyä oikopäätä Ankkurin sivuille www.angelniemenankkuri.com ja lukea sieltä lyhyemmän uutisraportin kisoista.
...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)