NUTS Hetta-Pallas 66km

Halusin kokea tänä kesänä yhden matkallisesti pitkän kisan (= pidemmän kuin Maraton). Kalenterin ja reittien tarkastelun jälkeen valinta kohdistui NUTS Ylläs Pallas 66km matkalle. Aikaisempi matkallisesti pisin lenkkini ikinä oli n. 45km (katumaraton+verkat), joten tiedossa oli 21 ennen kokematonta kilometriä ja myös kestollisesti ennen kokemattomia haasteita. Ensimmäinen ultrani – 66km (n. 1600m nousua ja 1400m laskua) – Hetasta Pallakselle:

Valmistautuminen:

Kuukausi ennen tapahtumaa itseluottamus ei ollut varsinaisesti tapissa, harjoitusmäärien oltua polvivaivan takia 60-70% luokkaa jo huhtikuun USN:stä lähtien. 18.6., tasan kolme viikkoa ennen, sain kuitenkin kirjoittaa Stravaan ”First run in 11 weeks with no pain in knee”, ja sen myötä ehdin tehdä pari kunnollista treeniviikkoa ennen kisaviikkoa, jonka otin hyvin kevyesti.

Edeltävät viikot

Koska kokemusta ei ollut tuollaisista matkoista eikä itse reitistäkään, niin tutkijan lähestymistavalla Scholar auki ja lukemaan aiheeseen liittyvää tutkimusta [mm. energia, vauhti, mäet, tunkkaus]. Ei soitellen sotaan vaan googletellen. Lisäksi kahlasin läpi muutaman blogitekstin aikaisempien vuosien kisoista, jotta sain paremman käsityksen reitin kulkukelpoisuudesta. Näiden ja reittiprofiilin perusteella sitten muokkasin itselleni jonkinlaisen taktiikan, sekä laskin alle kuuden tunnin tähtäävän tavoiteaikataulun 5h 56min (Hetta-Ketomella 152min 4:50/km + huolto 3min + Ketomella-Pallas 201min 5:50/km). Testailin myös kisareppua pakollisine varusteineen ja muutamilla eri juomaratkaisuilla.

Kisavarustus miinus juomat/energiat

Kisaenergiat:

Lopulta päädyin nesteytyksen osalta 1,5l juomatankkiin, jonka täyttäisin Ketomellan huollossa (31,5km). Lisäksi huoltoon olin varannut 2,5dl proteiinijuoman sekä desin vettä. Huollossa sai olla ja onneksi myös oli oma huoltaja, jonka ensiluokkaisella avustuksella varikkopysähdykseen ei kulunut juuri minuuttia kauemmin. Nesteytyksen osalta homma meni suunnitelmien mukaan eli yhteensä kisan aikana join n. 3,35l (=5,8dl/h). Ketomellan ollessa viimeinen huolto tunnistin riskin nesteiden loppumiselle loppumatkalla, joten join aika säästeliäästi alkuun, kuitenkin suunnitellun tasaisesti 20min välein. Viimeiset höyryt tankista imaisin Pallaksen nousussa, joten neste riitti sinne asti kuten pitikin. Maalissa pientä nestehukkaa toki silti oli. Kisassa käyttämäni urheilujuoman ollessa melko vähäsuolaista ja elektrolyytitöntä, heitin kahdessa kohtaa (n. 28km ja 50km) merisuolarakeita suuhun kramppeja ehkäistäkseni.  Energian osalta luotin urheilujuomaan ja geeleihin (+ huollon proteiinijuomaan). HH määrien suhteen tavoite oli saada n. 90g/h: 3l urheilujuoma 1600kcal + 2,5dl proteiinijuoma 180kcal + 4x geeli yht. 400kcal (n. 13km, 28km, 43km, ja 52km kohdalla). Tämän osalta meni lähes suunnitelmien mukaan – kolmannen geelin ”nauttiminen” oli sen verran nihkeää, että neljännen jätin lopulta kokonaan ottamatta. Lopulta kisanaikainen energiansaanti oli siis n. 2000kcal (350kcal – 85g hh/h). Kulutus arviolta 5000kcal luokkaa.

Race:

Kisapäivälle (perjantai) ei onneksi sattunut lauantain kaltaista paahdetta eikä torstain kaltaista sadetta. Lämpötila oli lähdössä 21C luokkaa ja maalissa about 24C. Ensimmäinen puolisko meni vielä suurimmaksi osaksi pilvessä, mutta jälkimmäinen puolisko oli sitten avotunturissa aikalailla kokonaan auringon alla. Jos olisi ollut paljon kuumempi, niin ehkä olisin ottanut vielä yhden puolen litran boobsin mukaan. Keskeinen taktiikka oli malttaa juosta riittävän rauhallisesti – sen verran paljon oli kunnioitusta edessä olevaa matkaa kohtaan.

Kisan alku oli varsin nopeakulkuista. Alkuvauhti oli hieman kovempi kuin olin suunnitellut Tomi Mikkolan pitäessä vauhtia, mutta sykkeiden ollessa siedettävällä tasolla päätin lähteä siihen vauhtiin. Mietin, että Tomi kokeneena kettuna varmasti osaa vauhdinjaon itseäni paremmin. 5km jälkeen päätin kuitenkin antaa hieman siimaa. Muutenkin jalat tuntuivat alussa vähän raskailta – kenties tankkaamisesta johtuen, mutta n. 15km jälkeen kulku parani selvästi. Pyhäkeron päällä (17km) olin Tomia minuutin verran perässä, mutta seuranneessa pitkässä loivassa alamäessä sain rullattua pikkuhiljaa eron kiinni.

Photo: Rami Valonen

Juoksu tuntui rennolta ja hyvältä, joten jatkoin hetken peesailun jälkeen omaa vauhtia edelle. Loppumatkan juoksin yksin. Tappurista Ketomellaan oli laskuvoittoinen ja mukavaa paikoin juurakkoista pikkupolkua. Tässä tuli sen verran eroa, että ehdin huollosta jatkamaan matkaa ennen muiden saapumista (video Ketomellasta). Ketomellan jälkeen olin n. 7min omaa aikataulua edellä (5,5min vauhdilla ja 1,5min huollolla).

Ketomellan huollon jälkeen oli hetken aikaa aavistuksen täysi olo (vatsassa), mutta se helpotti muutaman kilometrin jälkeen. Pilvet olivat pitkälti väistyneet ja lämpötila selvästi kohoamaan päin. Ketomellasta avotunturiin oli vielä jokseenkin puista varjoa, mutta viimeiset 28km sitten melkein kokonaan auringon alla. Jatkoin omaa vauhtia keskittyen kokemuksesta nauttimiseen ja maisemien katselun sijasta reittimerkintöihin ja edessä olevaan polkuun. Siinä missä alkumatkasta olin seuraillut sykkeitä, nyt vedin puhtaasti fiiliksen mukaan (koska ensin kello tilttasi ja sen jälkeen sykkeet näyttivät mitä sattuu), kuitenkin maltilla. Muutaman kerran vilkuilin taakse, että näkyykö ketään, mutta enemmän näkyi poroja kuin muita ihmisiä, kilpailijoista puhumattakaan. Tästä tiesin eroa olevan ainakin jonkun verran taakse. Juoksu tuntui suhteellisen hyvältä Nammalakuruun saakka (55km), mutta sen jälkeen alkoi selvästi matka painamaan. Polku oli monin paikoin varsin kivikkoista, välillä ihan rakkaa, joten jalan sovittamiseen ja ajolinjan valintaan sai keskittyä entistä enemmän. Vatsa oli myös hieman ilmoitellut itsestään tasaisin väliajoin Ketomellan jälkeen, joten pidin lyhyen taktisen pysähdyksen ennen Pallakselle nousemista. Pystyin kuitenkin, pahimpia rakkakohtia lukuun ottamatta, juoksemaan koko ajan – tai ainakin tekemään enemmän juoksua kuin kävelyä muistuttavaa liikehdintää. Oikeastaan koko matkalla ei tarvinnut tunkata kovinkaan paljoa, sen verran loivia nousut lopulta olivat.

Photo: Guillem Casanova

Pallaksen päällä olleen viimeisen kivikkopätkän otin melko varovaisesti, kun takana ei näkynyt ketään enkä halunnut siinä kohtaa enää teloa itseäni ulos. Viimeinen 3,5km lasku maaliin oli hyvää rollaattoribaanaa, mutta silti itselle kisan tuskaisin. Alamäkeen juokseminen sattui mahaan ihan pirusti – en tiedä oliko kramppia vatsalihaksissa vai vatsa muuten ihmeissään. Kovin vapautunutta rullailua ei lasku ollut, mutta viimeiset 500m tasaisella tuli taas oikein mukavasti. Kellon tiltattua en tiennyt tarkkaan kulunutta aikaa, mutta kellotaulusta pystyin sentään laskemaan, että hyvin tulee alle kuuden tunnin. Tässä kohtaa ensisijaisesti mielessä oli, että onnistuin läpäisemään tämän haasteen. Kuulutuksesta ja taputuksista havahduin siihen, että tulen myös ekana maaliin, lopulta ajassa 5.46:29 – 10min omaa aikataulua edellä.

Antoi siinä kokemuksen mukaisen fiiliksen.

Kisan jälkeen ensimmäiset 10 minuuttia olin melko uupunut. Mutta kun sai vettä ja vähän energiaa koneeseen, niin olo koheni melko nopeasti. Siinä linssikeitto ja alkoholiton olut upposivat aikalailla kuivaan peltoon.

Olin henkisesti varautunut siihen, että kisan jälkeen viikkoon en pystyisi tekemään mitään. Mutta palautuminen on sujunut todella yllättävän hyvin. Kisaa seuraavana päivänä pystyin jo juoksemaan melko hyvin ja kävin siinä 37km kisaa seuraten kävelemässä 3km ja juoksemassa 7km. Palautumisen varmistamiseksi kuitenkin viime päivät vain hyvin kevyttä lenkkeilyä.

Nyt on kilometrit 66 saakka koettu. Todella hieno kokemus. Nautin suuresti.
Miltäköhän 67 ja 68 tuntuvat?

Kiitos järjestäjille ja ennen kaikkea huoltajalle.

GPS
Tulokset
Kuvat

Photo: Guillem Casanova

 

Photo: Poppis Suomela