Kolme viikkoa. Päähän jäi paljon. Näkyvimpänä ehkä punainen nenä. Puna rapisee nenästä, mutta maisemat ja muut pysyy mielessä. Kolmessa viikossa ehti raapaista mukavasti pohjois-saarta. Etelä-saari jäi kokonaan näkemättä, mutta mikäs sen parempi syy palata.
Reissun alkuun vietin vajaan viikon Aucklandissa työmatkalla - noviisina isojen pyssyjen areenoilla. Ehti siinä silti hyvin reenaamaankin, ja aika hyvällä prosentilla tuli Aucklandin tulivuoret, puistot ja normaaleillekin ihmisille tarkoitetut nähtävyydet tsekattua - yleensä lenkkarit jalassa. Työpäivien jälkeen jäin joululomalle ja liityin Pajunen-Föhr & co karavaaniin viidenneksi pyöräksi parin viikon kiertueelle. Alkuun meni pari päivää itä-rannikolla Pauanuissa, jonka jälkeen matka jatkui Rotoruan kautta Tongariro National Parkiin. Tuomiovuoren (tuttu TV:stä) valloituksen jälkeen siirryttiin Taupon kautta Havelock North:iin Hawke's Bayhin. Joulu meni paikallisin menoin Morrisonien hoteissa. Big Thanks! Pakettien avaamisen ja jouluaterian päälle mentiin - kuinkas muuten - pelaamaan krikettiä. Hawke's Bayssa lampaat määkivät, mutta karavaani jatkoi kulkuaan. Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Aucklandin länsipuolelle Woodhillin maastot mielessä.
Kulttuurieroista ja eri paikoista voisi tarinoida vaikka kuinka, mutta parasta (ja pahinta) ne on itse koettuna. Matka-aika tuonne kuulostaa pitkältä, mutta menee yllättävän nopeasti. Ja siinä voi pyörähtää vaikka Japanissa välillä.
Harjoituksellisesti tavoitteena oli (juosta paljon ja) tehdä hienoja lenkkejä hienoissa mestoissa, sekä saada hyviä suunnistustreenejä alle. Sen tarkempia suunnitelmia harjoittelulle (kuten järkevää rytmitystä tai tarkkaa ohjelmaa) ei ollut. Aika paljon tuli kierreltyä ja katteltua mestoja lenkkarit jalassa. Ensimmäinen päivä perillä meni koomaillessa ja kaupungilla kävellessä. Sen jälkeiseen 18 päivään harjoitustunteja tuli reilu 40 ja kilometrejä nelisen sataa. Sprinttejä tuli suunnistettua 6, jonka lisäksi maaston puolella 4 kertaa. Sopivasti.
Paljon ehti nähdä ja paljon jäi näkemättä. Joku siinä taisikin viimeisenä päivänä tokaista, että "Ei ole koskaan mennyt kolme viikkoa näin nopeasti selvinpäin". Maan monimuotoisuutta ja kauneutta ei pysty millään muotoa pelkin kuvin kertomaan (ainakaan mun lelupokkarilla). Jokunen photo silti täällä.
Hieno reissu. Yhdet Ginger Beerit sille!
