Hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran on hektistä ollut syksyn mittaan, että ei ole blogin päivitys noussut prioriteettilistalla missään vaiheessa ykkössijalle. Mutta näin joulun aikaan sitä ehtii suorittamaan monenlaista rästihommaa: päivittämään blogin, lukemaan parin viime kuun Juoksija- ja muutamat muut postilaatikkoon kolahtaneet lehdet, ja ehkä ottamaan hetken aikaa ihan iisisti.
Harjoituskausi alkoi marraskuun alussa, joihin aikoihin selvisi myös, että sen olisi voinut aloittaa myös aikaisemmin. Mutta en ole turhia kiiruhtanut. Parasta kuntoa ei ole laskettu helmikuun puoleen väliin, vaikka silloin pitääkin jo kulkea. Toisaalta tällä taustalla mikään ei ole varmaa, vaikka tekisi mitä. Harjoittelussa selkeimpänä kehityskohteena ja muutoksena aikaisempiin talviin on ollut selkeä ja suunnitelmallinen panostus voimapuoleen. Voima on tarttunut aika mukavasti, mutta juoksuun sitä ei ole vielä alettu siirtää. Se tapahtuu Tammikuussa, ja sitten alkaa nähdä, mikä on ollut käytännön vaikutus.
Sain tuossa myös parisen viikkoa sitten päivitystä elimistön (ylikuntoon liittyviin) arvoihin, joita on seurattu suhteelliseen tiuhaan viimeiset pari vuotta. Pientä parannusta oli siellä ja täällä, ja useimmat täysin vinksallaan olleet arvot olivat jo viitearvojen rajoissa - kuitenkin vielä siellä huonommalla puolella. Kortisoli ("stressihormoni") tosin edelleen huitelee aika korkealla. Palautumista voisi kuvata ehkäpä niin, että jos normaalitila ennen ylikuntoa oli 100%, pahimmillaan ylikunnon aikana 10%, niin nyt ollaan ehkä jossain 75%:ssa. Hitaasti parempaan päin. Toisaalta päässä riittää edelleen tutkimattomia alueita ja yksi ylimääräinen nesteen tai puolikiinteän aineen täyttämä epänormaali ontelo tai rakkula, joten varmaksi ei pysty mitään sanomaan. Mutta näillä mennään - toivottavasti myös joskus vielä tullaan.
Jouluja & take it easy!
