Vuosikertomus 1.11.2009-31.10.2010
Määrää: (Suluissa 2009)
Reeniä: 467h (369h)
Harjoituksia: 407 (294)
max: 2% (1%) 190<
vk: 13% (7% )170-189
pk: 70% (69%) 90-169
kevyt: 9% (10%) <90
voima: 5% (13%)
Noususumma: n.65000m (n.45000m)
Matkaa:
Jalalla: 3500km (1818km)
Hiihtäen: 8km (266km)
Pyörällä: 653km (989km)
Lajeittain:
Juoksua: 212h (100h)
Vaellusta: 86h (85h)
Hiihtoa: <1h (22h)
Pyöräilyä: 36h (51h)
Vesijuoksu: 8h (12h)
Koordinaatio: 18h (8h)
Suunnistusta: 76h (30h)
Voimaa: 25h (53h)
Pelejä: 3h (7h)
Kuukausittain:
Marraskuu: 40h 196km (41h 330km)
Joulukuu: 57h 316km (53h 385km)
Tammikuu: 56h 424km (61h 205km)
Helmikuu: 47h 332km (58h 219km)
Maaliskuu: 42h 307km (4h 12km)
Huhtikuu: 23h 153km (0h 0km)
Toukokuu: 35h 324km (2h 0km)
Kesäkuu: 33h 261km (9h 18km)
Heinäkuu: 46h 387km (26h 55km)
Elokuu: 37h 314km (30h 178km)
Syyskuu: 26h 233km (38h 176km)
Lokakuu: 24h 225km (43h 236km)
Suunnistusta:
76h 15min (29h 39min)
680km (257km)
Kilpailuja: 47
Muuta:
Sairas: 12 päivää (20 päivää)
Loukkaantunut: 35 päivää (205 päivää)
Matkustuspäiviä (yli 4h päivässä yhteen suuntaan): 69 (41)
- Tämä tarina alkaa analyysistä poiketen jo lokakuusta. Se alkoi Andalucian polttavan auringon alla. Lämpimintä syksyä (loppukesää) pukkasi 40 vuoteen. Aurinko porotti ja +30 oli harvase päivä. Mikon kanssa tuupattiin Monachilista mäkeä ylös ja alas, ja kierreltiin lähiseudun kisoja. Edellisen kauden mennessä kokonaan sivuun, harjoittelu tätä kautta varten oli aloitettu poikkeuksellisen aikaisin. Kyllä sitä tekemistä riittikin. Olin meinaan sysipaskassa kunnossa monen kuukauden pakkolevon jäljiltä - tosin pääsin todella yllättävän nopeasti kohtuulliseen vireeseen jo lokakuun loppuun mennessä, ja suunnistusnälkäkin oli kasvanut sen verran suureksi, että suorituksiin jaksoi keskittyä toden teolla. Kovat kisaviikonloput olivat silti elimistölle vähän liikaa ja möröt tulivat pariin otteeseen kylään.
- Marraskuu ja sama meininki jatkui. Täyttä höögiä ei vieläkään uskaltanut päälle laittaa, vaan polvea varoen toteutettiin. Ei liikaa määrää. Tehoja tuli kisoista, ei juuri muuten. Marraskuun lopussa 15km (175m) kotikaturace sujahti jo 51minuuttiin, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Vuorilla tuli tehtyä paljon pitkiä kävelyvaelluksia suurilla nousumäärillä, jonka ansiosta sohvalla surkastuneet lihaksetkin alkoivat taas näkyä.
- Joulukuun alussa ylös vuoristoon 2500m yläpuolelle satoi lumet. Sitä ei vielä kuitenkaan ollut liikaa ja pari ekaa viikkoa tuli harjoiteltua melko paljon ylhäällä viimeisistä mahdollisuuksista nauttien. Harjoittelu oli mitä suurinta nautintoa. Mulhacenkin ehdittiin valloittaa, kutakuinkin viimeisenä mahdollisena päivänä, ennen suurempien lumien tuloa. Edelleen oli melko lämmintäkin vuoden aikaan nähden. Jouluksi tuli reissattua YT:lle ja siellä pakkasta olikin aika rapsakasti. En halunnut ottaa riskejä polven suhteen ja joulun aika tulikin harjoiteltua aika kevyesti. Vuoden vaihteeksi palattiin taas Espanjaan.
- Tammikuun heti alkuun ohjelmassa oli tehoblokki, mutta neljännen päivän jälkeen möröt tulivat kylään ja lopetin sen kesken. Ne olivat oikeastaan ekat kunnon kisojen ulkopuolella tulleet tehot. Alkoi myös sataa, ja sitä sadetta piisasikin sitten enemmän kuin 50 vuoteen. Loppukuusta alkoi kulkea, mm. 6,4km ”maastojuoksu” sujahti 20.05.
- Helmikuun alussa tuli harjoiteltua viikon verran äärest hyvin, ja siihen päälle luiskahti 10km 32 tasan. Silloin näytti oikkenki hyvält. Loppukuu menikin sitten aika pitkälti reisille. Järkkäilin siinä leiriä ja tein karttaa. En ehtinyt palautua kunnolla reeneistä, enkä levätä tarpeeksi, joten tulin kipeäksi. Viikon verran meni levätessä. Se olikin kauden ainoa yli kahden päivän tauti, enkä sen jälkeen sitten kipeänä ole ollutkaan. Tuli pienen tauon jälkeen juostua taas muutama (hivenen eksoottinen) kisakin, joista ei kyllä paljon positiivisuutta herunut.
- Maaliskuussa oli sitten edessä paluu Suomeen. Harjoittelun suhteen oli pientä rimpuilua, kun oli priimaan tottunut. Talvinen Jyväskylä ei varsinaisesti suunnistajalle/juoksijalle mikään ihannepaikka ole. Tuli siinä tehtyä eka ratatreenikin yli vuoteen. Elimistö ei pelittänyt kunnolla ja jalat olivat jökissä lipsuttelusta - 5000m testijuoksu meni 15.50, joten se näkyi heti myös kulussa. Pari viikkoa rimpuilin liukkautta ja lumisuutta vastaan, sitten tuli polvi kipeäksi. Lepäsin viikon ja juoksin Spring Cupin. Siellä onnistuin sitten telomaan varpaankin, jonka seurauksena olen muuten kärsinyt viimeiset 3 kuukautta plantaarifaskiitista.
- Huhtikuu jatkui Spring Cupista Åhusin leirillä. Se meni puoliksi leväten varpaan takia. Toisen puoliskon sain sitten jo reenattua, mutta polvi oli taas kipeä, suunnistin kuitenkin ja homma oli erittäin hyvin hallussa. Kotiin päästyä marssin lääkäriin. Seuraavat kolme viikkoa menikin sitten enemmän tai kokonaan levätessä. Oli magneettikuvia ja rustovaurio, ajoittaista vesijuoksua, ja viimein polveen lyöty Durolane, joka vei kivut pois. Pääsin takaisin harjoittelun pariin tasan viikkoa ennen Tiomilaa. En ehtinyt kuitenkaan viiden viikon paskajakson jälkeen vireeseen, ja lihakset kramppailivat jo alkumatkasta.
- Toukokuun päätin pyhittää SM-sprintti projektille. Kahden ja puolen viikon rojekti alkoi Tiomilan jälkeen ja sisälsi AM-Sprintin, siihen heti päälle Juhan ja Heinin järkkäämän Kokkolan sprinttileirin, ja Raahesprintin. Sitten EM-katsastuksen, Elonen sprintin ja huipennukseksi SM-sprintin. Kokkolan leirillä tehoja tuli aivan liikaa edeltävään taukoon nähden ja olin sen jälkeen fyysisesti aivan poissa pelistä. Olo tuntui seuraavan kerran palautuneelta vasta SM:issä, jossa onnistuinkin tekemään koko rojektin parhaan suorituksen, mutta juoksukunto ei vielä ehtinyt mukaan. Heti SM-sprintin jälkeen aloitin Jukola-rojektin tekemällä ekan yli 1,5h juoksulenkin 8 viikkoon.
- Kesäkuun tähtäin oli Jukolassa, mutta ehti siinä juoksemaan Lakeuden ja kauden hienoimmat kotimaiset kisat Pellossa. Jukolassa sain 4.osuuden, mutta en onnistunut haluamallani tavalla. Ei ole ikinä mikään pummi häirinnyt mielenrauhaa niin pitkään, kuin se kolmosen koukku, jonka siellä tiheikön keskellä väänsin. 10.sija maistui silti hyvältä, vaikka paljon parempaakin oli tarjolla.
- Heinäkuussa kisailtiin sitten oikein urakalla. Ensin Kainuu ja sitten Imatran sprintti ja pari päivää Finillä. Kainuussa suunnistaminen oli mitä suurinta nautintoa. Varsinkin katsastuskisat olivat todella hienoja haasteita. Imatran sprintin aikaan olin 100% metsämoodissa ja taisin tehdä kauden huonoimman sprintti suorituksen. Silti sija oli (taas) katsastuksista paras. Kuun lopussa mentiin Ankkurin poikain kanssa yksiin maailmankaikkeuden hienoimpiin suunnistusmaastoihin, Juukaan. Suunnistus oli suurinta kuviteltavissa olevaa nautintoa ja suunnistin paremmin kuin koskaan.
- Elokuu menikin aika pitkälle SM:iä kohti reenatessa. Pääkaupunkiseudun lenkkipolut kävivät tutuiksi. Olihan siinä jotain AM-kisaa ja total chicken supreme juoksua. Kunto tuntui olevan nousussa.
- Syyskuun alun veritesteissä totesin, että hb oli tippunut normaalitasosta palttiarallaa 30 pykälää alaspäin. Tämä tuli jokseenkin yllätyksenä, sillä alla oli vielä varmuudeksi popsittu kuukauden rautakuuri, eikä reeneissäkään ollut tuntunut huonolta. Mitään muutakaan syytä ei löytynyt. Jatkoin rautakuuria kuukauden verran, tällä kertaa nestemäisenä, mutta eipä syyskuun loppuun mennessä tapahtunut mitään parannusta veriarvoihin. Tiedä sitten vaikuttiko tämä suuremmin suorituskykyyn SM:issä. Skotlannin PWT:ssä ainakin kulki mainiosti. Pari viikkoa sitten totesin veriarvojen olevan taas normaalilla tasolla.
- Lokakuu oli upeita reissuja puolillaan. 25-Manna oli seuralta mainio veto. Pekingin PWT kiertue maaginen sinänsä ja arvokasta kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Marraskuun puolella vielä San Marinon PWT ja Venezia viimeistään näyttivät suunnan tulevaisuuden tavoitteille.
